Neve aloitti juoksunsa vasta tänään. Enhän tuossa ehtinytkään sille kuin pari päivää kettuilla, että myöhässä olet ;)

Palaaminen takaisin arkeen oli väistämättä edessä. Meidän oli tarkoitus tulla Jyväskylään jo keskiviikkona, mutta jäin sitten siskojen vahdiksi ja torstaiksi onnistuin sairastumaan. Perjantaina oli sitten viimein aika jättää jäähyväiset perheelle ja Joensuulle vähäksi aikaa, ja suunnata takaisin opinahjon lähettyville.

Viikonloppu meni nopsaan, kun lauantaina olin töissä Laukaassa australianpaimenkoirien tokomestaruuskisoissa. Mestaruus jäi harmillisesti tänä vuonna jakamatta, mutta parempi onni ensi kerralla! Sunnuntaina kävimme pitkällä lenkillä Ellin ja Katlan kanssa pitkästä aikaa. Tytöillä oli kivaa riekkuessa Könkkämäessä. Rini on omasta mielestään niin juoksussa, niin juoksussa, eikä ihan samalla tavalla lähde riehuleikkiin mukaan Neven kanssa, mutta Katlan kanssa se vielä intoutui juoksemaan ja hepuloimaan.

Tänään oli sitten edessä väistämätön paluu takaisin koulun penkille. Koulu alkaa myöhään, mutta myös päättyy myöhään, joten siinä mielessä voi olla työläs syksy. Kun pääsin koulusta kotiin, käväisin kotona haukkaamassa vähän evästä ja sitten suunnattiin Ellin ja karjisten kanssa tokoa treenaamaan vakkarikentälle. Paikalle tuli myös lauma nuoria miehiä jalkapalloa pelaamaan, ja hyvin sopuisasti mahduttiin kentälle, kun lainasin pojille meidän ruutumerkkejä maalitolpiksi ;)

Neven kanssa tehtiin kokeenomainen treeni ihan vaan, jotta nähdään missä ollaan menossa. Lienee turha sanoa, että kaikki ongelmakohdat olivat ennalta tiedossa ;)

Seuraaminen hihnassa ja vapaana menivät oikeastaan aika samalla tavalla. Neve piti kontaktin tosi hyvin, mutta mitä korkeammassa vireessä se on, sitä enemmän se edistää. Lisäksi Neve katsoi tarpeelliseksi hyppiä ja pomppia seuraamisen ohella, etenkin juoksuosuudessa ;) Käännökset olivat yllättävän hyvät, samoin pysähtymiset. Ellin kanssa mietittiin, että voisi vaihtaa palkan takataskuun, niin se jo yksinään voisi korjata seuraamispaikkaa huimasti.

Jääviin liikkeisiin annoin reilut avut. Seuraamisosiot olivat edistämisen ansiosta aika karmeat. Liikkeestä maahanmenossa pysähdyin käskyn antaakseni, Neve mietti hetken ja heittäytyi sitten kovin näyttävästi maahan. Hyvin pysyi paikallaan, palkkasin maahan.

Luoksetulo oli vauhdikas, Neve vaan yksin jäädessään hivenen levoton - se steppasi koko ajan odottaen lupaa tulla luokse. Vauhti oli huima, kuten aina. Eteen istumista ja siitä sivulle siirtymiseen tarvitaan vielä treeniä ja reilusti apuja.

Liikkeestä seisomisen seuraaminen jälleen edistävää. Pysähdyin käskylle, pieni kosketus nenänpäähän ja Neve jäi nätisti seisomaan. Odotti hyvin, mutta kun lähdin tulemaan sivulle, niin Neve ennakoi istumisen. Kaipaa vahvistusta.

Hyppyä en muistakaan, milloin ollaan tehty viimeksi - varmaan tokokurssin päättyessä viime keväänä. Ensimmäisellä käskyllä Neve irtosi kyllä, mutta kiersi estettä vaan ympäri ;) Kutsuin pois, siirryin hieman lähemmäs, ja odotin, että Neve katsoisi esteeseen eikä minuun päin. Kun koiran kontakti laski, annoin käskyn, ja Neve hyppäsi. Annoin käskyn "odota", jolla Neve jäi seisomaan, siitä palkkasin useampaankin otteeseen. Tarvitsee uuden käskyn vielä siihen, kun siirryn koiran viereen. Ennakoi taas istumisen.

Summa summarum: en käsitä, miten koira voi näin vähäisellä treenaamisella osata niin paljon :) Asenne Nevellä on ainakin kohdillaan, se on oikea työnarkomaani! Nyt vaan tekemään töitä, niin ehditään vielä kisata Nessunkin kanssa tänä syksynä :) Positiivisinta oli kuitenkin, että Neve ei pahemmin ottanut ihan lähellä pelaavista jalkapalloilijoista häiriötä!

Sitten Rini. Rini oli kertonut, millä mielellä ollaan treeneihin menossa, kun se volisi joka kerta, kun käskytin Ellille ja jommalle kummalle kurjikselle liikkeitä, ja kun treenasin Neven kanssa. Sekokohtauksen neiti saikin, se olisi voinut mennä onnesta umpisolmuun. Voi kun saisin sen joskus huijattua kokeissa tottiskentälle tuolla mielellä...

Rinin kanssa oli tarkoitus ottaa ihan tokoa, mutta se muuttui sujuvasti pk-tottiksen puolelle. Aloitimme seuraamisella, kun intoa oli. Korjasin parit perusasennot alkuun, minkä jälkeen seuruutin ihan kelvollisen pätkän kaikenlaisten käännösten kanssa. Käännökset olivat tiiviit, pari kertaa Rini luuli mun pysähtyessä meidän olevan tekemässä täyskäännöstä. Rinillä on tuo takapuolen käyttö kyllä ihan eri kategoriaa Neven kanssa - Neve kun ei tunnu ymmärtävän sillä olevan takapuolta lainkaan tokossa. Niin korkea vire, kun mitä Rinillä tänään oli, on aiemmin tuonut mukaan ääntelyä, mutta tänään tehtiin hiljaa - mitä nyt Rini pari kertaa murmahti mulle, kun ei sen mielestä tarpeeksi nopeasti lähdetty tekemään hommia ;)

Liikkeestä seisomisen tein samalla kaavalla kuin Nevelle, ainut, etten pysähtynyt käskyä antaessa. Hyvin jäi seisomaan. Pitäisi Rinille jotenkin lähteä ketjuttamaan jääviä liikkeitä, jotteivät menisi sekaisin keskenään. Tänään en tehnyt kuin seisomista, kun se nyt on eniten retuperällä.

Välissä otettiin luoksetuloa. Ensimmäinen oli vauhdiltaan aika rauhallinen, uudella käskyllä lähti tulemaan paremmin. Palkkasin ja otin uudestaan korostaen koiralle vähän turhankin selvästi, että palkka jää mun selän taakse. Rini tuli vauhdilla, annoin juosta jalkojen välistä lussupallolle. Rinille voisi jatkossa tehdä erilaisia motivoivia luoksetuloharjoituksia, kuten karkuun juoksemista, kahden lelun heittelemistä ja mitä ikinä kivaa nyt vaan keksiikään.

Noutoa otettiin myös. Tulipa mieleeni yksi pointti: en ole tainnut Rinille ylipäätään merkata tarpeeksi selvästi, milloin se tekee perusasennon väärin. Noudoissa Rini toi kapulan lähelle, palkkasin suoraan eteen istumisesta. Sivulletulo jäi vinoksi, sanoin vaan neutraalisti "höh höh", ja Rini korjasi. Samaa käytin aiemmin seuraamisessa, ja Rini korjasi. Toistolla eteentulo jäi vinoksi, sanoin höh höh, otin kapulan ja pyysin sivulle. Rini selvästi ihmetteli, kun palkkaa ei tullutkaan, ja se teki suoran perusasennon. Jatkossa siis selkeästi merkki, milloin tekee oikein ja milloin on parantamisen varaa!

Lopuksi tein vielä eteenlähetyksen yhtä ruutumerkkiä hyväksi käyttäen. Vein merkin ihan kentän reunaan, ja jätin sen taakse lussupallon. Kävelimme Rinin kanssa toiseen päähän ja annoin vihjesanan "edessä". Rini tiesi heti, mistä oli kyse. Se nyki seuraamisessa ja edisti ihan tolkuttomasti, mutta musta sen asenne kertoi kaiken. Pohdiskelin jälkikisojen jälkeen eteenlähetyksen ongelmaa, ja tulin siihen tulokseen, että kun Rini on niin paljon näöllä pelaava koira, mun kannattaa käyttää sitä hyödyksi eteenlähetyksessä. Opetan sen nyt ensin katsomaan yhtä tötteröä, sit alan vähitellen häivyttää sitä pois pienentämällä sitä koko ajan. Kun koira oppii, että tötterö on kaukana, eikä sitä aina välttämättä näe, pitäisi kokeissakin kisamatkan mennä ihan mukavasti. Rini irtosi hyvin tötterölle ja palkka löytyi, sillä sitten leikittiin lopuksi. Oli tosi kivat treenit ja hyvä mieli jäi!

Summa summarum: Riniltä pitää osata vaatia, mutta nyt voisi vähän aikaa tehdä sille ihan vaan motivaatiota nostattavia treenejä. Palataan takaisin lähtöpisteeseen, palautellaan mieleen perusasennot ja etenkin se, että tottistelu on kivaa! Luulen, että varsinkin tuon viimeisen mieleen palauttaminen ei tee pahaa koiralle eikä ohjaajallekaan... ;)