Onpahan jääny kaikki tän viikon treenit kirjaamatta, ei oo ollu yhtään sellainen fiilis. Joku taudinpoikanenkin tässä taas jyllää edestakaisin osaamatta päättää, sairastuttaako mut vai ei. Mutta josko se tästä...

Paimennus

Maanantaina käytiin paimentamassa Rinin ja Neven kanssa. Molemmille saatiin kaksi sessiota, ensimmäiset lampaiden ollessa pyöröaitauksessa, toinen lampaiden ollessa isossa aitauksessa. Aloittelin Rinillä, jonka jälkeen vuorottelin tyttöjä.

Rini oli paljon innokkaampi kuin viimeksi, se kiersi pyöröaitausta jokusen kerran ihan niin kuin oli harjoituksessa tarkoituksenakin, joskin ideaalitilanne olisi se, että ohjaaja olisi joko klo 12 tai 6:ssa ja koira toisella puolella. Rini kyseli edelleen multa varsinkin jonkin aikaa aitauksen ympärillä pyörittyään neuvoa, kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut.

Neven kanssa aloiteltiin samalla kuviolla. Se ei varmaankaan koskaan ole nähnyt lampaita elämässään, mutta se syttyi niihin heti ne nähdessään. Se alkoi pyöriä aitausta ympäri ihan oikein, mutta pari kertaa pyörittyään se lähti hömpöttelemään muualle. Kouluttajamme ryntäsi äkkiä paikalle ja päästi meidät aitauksen sisään, ettei Neve vain menettäisi mielenkiintoaan. Aitauksen sisällä Neve vähän jännitti lampaita, mutta kun kehuin sitä maltillisesti aina, kun se työsti lampaita, se rentoutui ja teki töitä ihan törkeän hyvin. Saimme monta kertaa tehtyä niin, että Neve oli lampaiden takana ja minä niiden edessä. Se oli kertakaikkisen mahtavaa! Kyllä mulla oli aavistus, että Neve saattaisi tässä olla Riniä parempi, mutten ikinä olisi arvannut, että se ihan noin innostunut olisi paimennuksesta!

Toisella kierroksella lampaat olivat pyöröaitauksen ulkopuolella isossa aitauksessa. Rinin kanssa kuljeteltiin lampaita niin, että minä kuljin edellä ja Rini toi lampaita minuun päin, lisäksi mukaan otettiin maahanmeno. Rinille piti pariin otteeseen painottaa, että maahan tosiaan mennään ensimmäisellä käskyllä ja silloin, kun sanon sille painottamatta käskyä sen erityisemmin. Rinin kanssa toinen sessio meni mielestäni jopa edellistä paremmin, taisin olla itsekin niin paljon rennompi, kun Neven kanssa onnistuttiin.

Neven kanssa yritettiin samaa harjoitusta kuin pyöröaitauksessa, mutta lampaiden ollessa nyt isommassa tilassa. Plörinäksi meni, Neve alkoi kaahottaa ja juosta ympäriinsä lampaiden ympärillä, se sai jopa lauman hajottettua. Siinä vaiheessa neiti pääsi liinaan, ja kokosimme yhdessä lauman uudestaan kasaan. Kouluttaja huuteli meille suuntia, jonne laumaa piti liikuttaa, ja Neven kanssa siirtelimme sitten lampaita ympäriinsä aitauksessa. Lopuksi kouluttaja tuli pitämään Neven liinasta kiinni ja minä menin lauman eteen kulkemaan. Neveä kutsuttaessa se oli niin innoissaan, että todettiin sen tarvitsevan enemmänkin malttia tähän touhuun kuin innostusta. Mulle jäi treeneistä kyllä ihan mielettömän hyvä fiilis! :D

Tottis

Eilen oli vuorossa tottistreenit Linnunlahden kentällä. Menin kentälle treenatakseni lähinnä henkilöryhmää, mutta tuli siinä tehtyä sitten muutakin.

Rinin kanssa tein ensin henkilöryhmän. Siinäpä ei oikeastaan mitään ihmeellistä ollutkaan, Rini seurasi hyvin eikä kiinnittänyt juurikaan huomiota ihmisiin. Teimme kaksi toistoa, molemmat oli mun mielestä hyviä, joten mitä sitä enempää jankkaamaan.

Otin sitten henkilöryhmää Nevenkin kanssa, vaikkei se sitä ole koskaan aiemmin tehnyt. Neve suoritti henkilöryhmässä seuraamisenkin kuin vanha tekijä, se osasi (toisin kuin minä olin kuvitellut)! Kaksi toistoa Nevenkin kanssa, molemmat hihnassa, ja huipusti meni :)

Rinin kanssa tein vielä esteet sekä eteenlähetyksen. Metrisen hypyn kanssa lähetyshetki on hyvin oleellinen tekijä. Kun lähetin heti, kun lelu pysähtyi paikalleen esteen toiselle puolelle, Rini hyppäsi puhtaasti, mutta jos odotin jonkin aikaa, kuului räminää. Mari seurasi vieressä ja sanoi, että Rini ehtii siinä lyhyessä ajassa vaihtaa asentonsa, mikä ilmeisesti sitten vaikuttaa siihen, miten se pääsee vauhtiin hypylle lähtiessään. A-este meni hyvin.

Eteenlähetys - murheenkryyni kiitos ikuisesti liian vähäisen treenaamisen - meni juuri niin kuin on treenattukin. Ensimmäinen lähetys meni pieleen jo ennen kuin ehdin lähettääkään, kun huomasin Rinin merkkaavan toisten treenaaman ruudun oikean suunnan sijasta. Siirryimme kymmenisen metriä toiseen suuntaan. Lähetin Rinin, mutta se ei selkeästi tiennyt, mitä olimme tekemässä. Päätin helpottaa ja pyysin Maria vinguttamaan palkkana ollutta lussupalloa. Siitä Rini hiffasi, mikä oli homman nimi, ja saatiin ihan ok lähetys.

Jälkeä

Tänään käytiin sitten Jaamankankaalla tekemässä jälkeä Neven kanssa ja janoja Rinille. Tallasin Nevelle arviolta 300-400 m pitkän jäljen, kuusi keppiä, olisko ollut viitisen kulmaa, en merkannut jälkeä mitenkään. Maasto oli kostea sateen jäljiltä. Mari tuli sopivasti Lilyn kanssa, kun olin tallannut Neven jäljen, joten Mari tallasi Rinille kolme janaa. Jäljen ja janojen vanhetessa kävimme n. tunnin lenkillä. Tytöt olivat nyt oikein elementissään, suuri blue merle -kasa vaan vyöryi pitkin mättäitä niin, että sai pelätä itsensä puolesta ;)

Neve pääsi ajamaan jälkensä ensin. Se teki töitä ihan törkeän hyvin ja tarkasti, muutamasta kulmasta se meni yli, mutta etsiytyi ilman mun apua uudestaan jäljelle. Neloskepin se merkkasi, muttei nostanut, olisi varmaan tehnyt senkin, jos olisin ehtinyt reagoida ennen kuin Neve jatkoi matkaa jäljellä - kaikki muut kepit se otti suuhun asti ja toi mun lähettyville. Viitoskepin jälkeen Neve pyöri pitkään, se etsi jälkeä tosi kauan, mutta en hoputtanut sitä enkä antanut ohjeita, vaikka se pariin otteeseen katsoikin mua päin. Neve löysi jäljen uudestaan sitten lopulta ihan itse, ja uskon, että näin oli hyvä - mun pitäisi todella paljon kannustaa sitä ratkomaan itse ongelmatilanteita. Kaikki kepit nousivat ja Neven työskentelyyn sai olla enemmän kuin tyytyväinen!

Rinin ensimmäinen jana meni uumoilun piikkiin: Rini ei keskittynyt yhtään, mikä johti yhteen varsin epäonnistuneeseen lähetykseen. Herättelin neidin huomiota syöttämällä vähän lihapullaa ja kertomalla, että nyt ollaan töissä. Toisella yrityksellä päästiin jäljelle asti. Kun jälki löytyi, Rini lähti oikeaan suuntaan ja palkkasin kepistä. Toiselle janalle mentäessä hetsasin Riniä kunnolla ja kerroin, että lähdetään etsimään jälkeä. Rini oli aivan innoissaan ja sen keskittyminen oli ihan toista luokkaa - nyt se selkeästi tiesi, mitä olimme menossa tekemään. Toinen jana oli törkeän hyvä, harmi vaan, kun Rini meni kepin ohi, joten jouduin odottelemaan, että se tuli takaisin, jotta saatiin kepistä palkattua. Kolmas jana oli itse janoista paras - ihan luotisuora - mutta sitten Rini otti takajäljen. Päästin sen etenemään liinanmitan verran, sitten lyhyt suhteellisen neutraali palaute, jonka jälkeen Rini palasi aloituskohtaan ja lähti ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Kepistä palkka, ja sillä hyvä :)

Illalla käväistiin mummon luona ratkomassa mummon tietokoneongelmia. Tytöt olivat taas aivan innoissaan mummon näkemisestä, joskin niitä selkeästi painoi lievä väsymys, kun ne olivat ihmeen rauhallisia mummolassa. Hieroin tyttöjä jonkin aikaa mummon luona, kun tilaisuus siihen kerta koitti, ja nähtiinpä sekin maailman seitsemäs ihme, että Neve rauhoittui nätisti hierottavaksi. Se taitaa tosissaan olla aika jumissa, reppana. Onneksi kunnon helpotusta tilanteeseen on tulossa ylihuomenna, kun tytöt pääsevät koirahierojan käsittelyyn.