Viikonlopusta toipuminen on vaatinut aikaa, tällä viikolla ei olla saatu mitään järkeväksi määriteltävää aikaiseksi. Alkuviikosta lähinnä lenkkeiltiin Jaamankankaalla, tiistaina oli Lilyn vahtipäivä, keskiviikkona pidettiin kirjaimellisesti lepopäivä ja vedettiin vaan sikeitä. Eilen vuorossa oli jälleen Lilyn vahtikeikka, joka kyllä sitten päättyi ikävästi visiittiin päivystävän eläinlääkärin vastaanotolla. Kaikki kolme tekevät kovasti juoksua, joten liekö se vähän kiristänyt pinnaa itse kullakin. Mari oli juuri tullut kotiin, siinä varmaan sitten oli liikaa hösellystä, mikä johti siihen, että Liikkis ja Neve ottivat yhteen. Lily oli alusta pitäen niskan päällä, mutta Neve ei suostunut alistumaan, joten jouduin menemään väliin. Koirat oli nopeasti eroteltu toisistaan, mutta Liikkis oli saanut jo pienen reiän kitalakeensa ja naarmut kuonon päälle. Eikun koira autoon ja Hammaslahteen ajamaan päivystävälle...

Eläinlääkäri oli varsin kiintoisa tapaus, mutta ei nyt siitä enempää. Jo ennen päivystykseen lähtöä oli selvää, ettei reiälle mitään pystyisi tekemään. Silmämääräisesti katsottuna reikä ei näyttänyt kovin syvältä, mutta jokaisen on varmaan aika helppo kuvitella, että kipeä se varmasti on. Liikkis sai särkylääkettä injektiona, antibiootit sillä oli jo vanhasta takaa masuvaivoihin. Maanantaina Liikkikselle on varattu kontrollikäynti masuasioissa, joten silloin samalla voi eläinlääkäri varmasti vilkaista suuta uudestaan ja katsoa, mikä tilanne sitten oikeasti on...

Olen tässä kytännyt, milloin tytöt juoksua aloittelevat, vaan ei vielä uutta itärintamalla. Siskokset ovat toistaiseksi vielä viihtyneet hyvin toistensa seurassa ja leikkineet keskenään rajuja juoksuleikkejään, mikä sinänsä on hyvä merkki - aiemminhan juoksujen lähestymisen on aina voinut ennustaa siitä, että leikkiminen loppuu juoksujen ajaksi kuin seinään. Neve tosin sai kyllä kuulla Riniltä kunniansa toissa päivänä, kun se juoksi täysiä suoraan Rinin takapuoleen - Kuningatar oli hitusen käärmeissään.

Tänään olin taas jokusen tunnin Marin luona Lilyä vahtimassa, tällä kertaa jätin tytöt kotiin ihan suosiolla siksi aikaa. Illemmalla kotiuduttuani käytiin Elisan ja Even kanssa vähän vauhdikkaammalla lenkillä, kun minä otin rullikset alle ja mun siskot taittoivat matkaa pyörällä. Kävimme uittamassa koirat pikaisesti Karsikon rannassa mattolaiturin läheisyydessä, siitä sitten jatkettiin matkaa eteenpäin. Hieronnan vaikutukset tuntuisivat näkyvän ainakin Nevessä - sen liike oli nyt todella reipasta ja vapaata, ja neiti kulki todella pitkällä, vaivattomalla askelluksella eteenpäin. Neve on iltaisin ja vähän rauhallisimpina aamuina kellinyt selällään lattialla, mitä se ei ole aiemmin tehnyt, ilmeisesti harrastaa siis jonkinlaista selkäjumppaa omasta takaa. Se on myös aamuisin venytellyt hieman innokkaammin kuin tähän asti, joten ehkäpä tämä tästä.

Eilen tuli postissa I-mallinen hakurulla. Se oli Rinillä kaulassa jo aamulla häiriönä, mutta neiti ei yrittänytkään ottaa sitä suuhunsa. Sit pitäis vaan alkaa treenata kiintorullaa uudestaan maastossa.

Olen tässä viikon varrella selaillut tulevien kuukausien kisoja ja yrittänyt jonkinlaisia suunnitelmiakin tehdä. Tyttöjen juoksut sattuvat nyt huonoon saumaan, mutta yritetään siitä huolimatta saada vielä jokunen pk-kisa tälle syksylle. Haluaisin Rinin kanssa käydä kokeilemassa uudestaan hakua kisamuodossa, kun tänä kesänä on menty paljon eteenpäin, vaikka treenimäärä ei ole ollut mikään päätä huimaiseva. Toivotaan vaan, että päästään treenaamaan hakua vielä Jyväskylässä, muuten kisahaaveita on turha edes elätellä. Jos satutaan saamaan koepaikka, menemme luultavasti kokeilemaan myös avoimen luokan jälkeä. Jäljellä pitää treenata paljon janoja ja vahvistaa esineruutua. Suurin työ on kuitenkin edessä tottiksessa, mutta meidän nykyisestä tasosta ei kyllä ole tie kuin ylöspäin.

Mun huumorintaju näyttelykehiä kohtaan oli taas viikonloppuna kovalla koetuksella, vaikkei se meille koskaan mitään vakavaa touhua ole ollutkaan. Ilmoitin Rinin nyt kuitenkin vielä yhteen ryhmikseen tälle syksylle, siihen mennessä neidin pitäisi ainakin olla täydessä karvassa. Jos se muuten vaikuttaa ikäistään nuoremmalta vielä silloin, niin sille minä en mitään mahda. Mua sen nuorekas olemus ei haittaa ;)

Neven päänmenoksi olen kaavaillut BH-koetta, ja jos siitä selvitään, niin siinähän sitä samalla korkkaisi tokon alokasluokankin. Pitäisi vaan asennoitua Neven kanssa treenaamiseen vähän tavoitteellisemmin. Harmi, kun sen kanssa on niin mukava heittää lekkeriksi - kun kumpikaan meistä ei ota treenien kulkua ja menoa liian vakavasti, niin tietäähän sen, mitä siitä seuraa ;)