Tänään oli Neven vuoro päästä muistuttelemaan mieleen agilityn saloja. Eipä tuossa kyllä muistelemista näköjään ihmeesti ollut, koska Neve teki kaiken kuin vanha tekijä. Tauko tekee siis hyvää!

Aloittelimme renkaalla, apuohjaaja piti kiinni hihnasta, namitäti oli renkaan toisella puolella ja minä vein koiraa renkaalle. Neve ei itse vielä kovin hyvin hae rengasta, se yrittää mennä renkaan alta, mutta eiköhän se sieltä tule, kunhan treeniensyrjään päästään taas kiinni. Nevelle saatiin joka tapauksessa hyviä toistoja renkaalta onnistuneesti.

Seuraavana kepit. Kuten taisin alkeiskurssin viimeisellä kerralla todeta: Neve tosiaan osaa pujotella. Se hakee ensimmäistä keppiväliä hienosti itse, kun vain muistan sanoa sille alkuun "kepit". Nevellä on kovasti vauhtia ja se seuraa silmä tarkkana mun kättä, joten nameista on yritettävä päästä mahdollisimman äkkiä eroon. Lisäksi mun on muistettava, että koiraa ohjatessani mun täytyy itseni olla hyvin rauhallinen - Neve hoitaa kyllä sen hössötyspuolen meidän molempien puolesta ;) Keppejä otettiin tänään ilman hihnaa Neven ollessa koko ajan vapaana. Tehtiin myös kepit molemmilta puolilta, "väärältä" puolelta meni jopa paremmin!

Kepeiltä siirryttiin A:lle. Ehdotin, että oltaisiin kokeiltu ilman hihnaa, mutta päädyttiin kokeilemaan ensin, mitä hihnan kanssa käy. Nevellä oli niin paljon vauhtia, että hihna oli ihan hyvä väline hillitsemään hieman sen vauhtia, joten päädyttiin tekemään ihan kiltisti hihnan kanssa. Pysäytin Neven istumaan kontaktille, mikä hyvin hillitsi Neven menohaluja ja sai sen vähäksi aikaa rauhoittumaan. Neve alkaa kyllä hyvin herkästi tarjoamaan asioita, se muisti jo toisella toistolla A:n alastulokontaktilla, että tähän pitää istua, jotta saa palkkaa ;)

Viimeisenä meillä oli pienenpieni ratapätkä: hyppy, mutkaputki ja hyppy. Ketjutimme estesarjan niin, että ensin oli viimeinen hyppy, siitä palkka ja pari toistoa, sitten otettiin putki ja hyppy. Mutkaputki oli Nevelle ihmetys, se oli ensin menossa sinne ihan oikein, mutta päättikin pistää pakit (luuli varmaan, että putki päättyy seinään), eikä sen jälkeen meinannut millään ymmärtää, että putkeen voi mennä. Neve hyppi putken yli ja yritti kiertää sitä mitä ihmeellisimmistä kulmista (seuraa sisarensa tassunjälkiä selvästi), kunnes lopulta rauhoitin tilanteen ja keskityin oikein siihen, että lähetin koiran putkeen. Neve meni lopulta oikein, palkkasin sen kunnolla pelkästä putkesta ja sitten yritettiin uudestaan. Putki sujui, saatiin sen perään vielä hyppy ja iso palkka. Toisella kierroksella otettiin uudestaan putki ja viimeinen hyppy, sen jälkeen koko kuvio. Se oli hauskaa!

Kyllä se vaan niin on, että vaikka Neve tykkää kaikesta puuhasta, mitä sille tarjotaan, niin agility on ylitse muiden! En ole missään nähnyt sen silmissä sellaista paloa, mikä Nevellä on agilitykentällä esteiden äärellä. Neve lienee perinyt Laku-mammansa erinomaiset agilitygeenit kuten Rinikin, joten ihmekös tuo ;) En vaan millään voi olla kerta toisensa jälkeen ihmettelemättä, miten paljon Neve yhä oppii pelkästään katsomalla - sillä ei siis treeneissä juuri ole tyhjiä taukoja, kun sen jälkeen, kun se on itse käynyt tekemässä käytännön harjoituksia, se vielä tarkkaan seuraa, mitä muut tekevät. Nessu on henkeen ja vereen agilitykoira!