Olen uhmannut tyttöjen kanssa itse kuolemaa, sillä uskaltauduin tuossa alkuviikosta pyöräilemään molempien kanssa yhtä aikaa. Rini menee pyörän kanssa kuin vanha tekijä, mutta Nevestä ei oikein aina osaa sanoa, mitä sen päähän juolahtaa. Pyöräily kahden aussien kanssa sujui kuitenkin mukavasti, sillä Neve ottaa Rinistä mallia monessa tilanteessa, tällä kertaa myös pyöräilyssä. Maanantai-iltana oltiin liikkeellä niin myöhään, että koirat saivat juosta suurimman osan matkasta vapaana, mutta tiistaina oltiin pyörällä menossa pahimpaan koiranulkoilutusaikaan. Olin kyllä todella ylpeä molemmista koiristani, kun maanantai-iltana nähtiin pyörälenkin aikana melkein koirien nenän edestä juokseva pupu sekä tien ylittävä siili, ja sain molemmat koirat pidettyä hanskassa!

Tiistai-iltana kokeiltiin pyöräilyn lisäksi Rinillekin ihan uutta kulkuvälinemuotoa - rullaluistelua. Löysin aitasta mun vuosia vanhat rullikset, joita ei ole käytetty miesmuistiin, ja samaten iski himo kokeilla, vieläkö tällainen köntys pysyy niillä pystyssä. Ja niin, eihän sitä voi kokeilla ilman ylimääräistä kuolemanpelkoa, joten molemmat aussiet vaan mukaan saman tien. Tytöt olivat alkuun molemmat vähän ihmeissään mun menopelistä, Rini meinasi heittää jopa leikiksi, mutta hyvin nopeasti koirat totesivat mun uudenmalliset kengät koetuiksi ja nähdyiksi, jonka jälkeen niitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä mulla on jalkojeni alla. Rullistelu sujui mukavasti Mäntylästä kotiin Karsikkoon, yhtään kevyemmällä lenkillä ei tietenkään voinut aloittaa.

Tänään oli aika palata takaisin työrintamalle parin päivän vapaan jälkeen. Iltavuorot ovat tunnetusti aamuvuoroja leppoisammat, joten pakkasin koirat autoon mummoja viihdyttämään. Ylimääräinen huomio ja rapsutukset (sekä namupalat) olivat aussieneideille erittäin mieluisia, joten ilta meni mukavasti. Vein tytöt välillä autoon huilimaan, jotta tekisin edes näennäisesti töitäkin, mutta Neve da Akrobaatti onnistui jotenkin pääsemään autosta ulos siitä takaluukun n. 15 cm:n raosta, josta toivoin takaboksiin kantautuvan vähän ilmavirtaa. Ihmetys olikin melkoinen, kun oven käytyä keittiöön pelmahti maailman onnellisin Neve, joka epäilemättä monen koetuksen jälkeen löysi viimein etsimänsä ;) Neve siis pyöri mun mukana iltapuuhissa, ja kyllä sen aivonystyrät olivat kaverikoiratoiminnasta kovilla - se nimittäin nukahti jalkoihini iltaraportin aikaan!

Kun Neve sai tällaista spesiaaliaikaa mamman kanssa kahdestaan, niin halusin suoda sen ilon Rinillekin. Niinpä kotiin tultuamme jätettiin Neve syömään iltaruokaa ja lähdin Rinin kanssa kahdestaan vielä rullistelemaan. Rini oli otettu päästessään pelkästään mamman kanssa liikenteeseen, se ei kyllä tiedä maailmassa olevan mitään ihanampaa ;) Rullislenkin jälkeen Rinikin sai iltaruoan napaansa, ja molemmat ovat uinuneet varsin onnellisina päivän työn päätteeksi. Uinumaan tässä pitäisi mennä jo itsekin, aamulla olisi mentävä takaisin töihin ja sen jälkeen istuttava auton rattiin viikonlopun rientoja varten!