Ajoimme 450km yhteen soittoon Vaalasta Valkeakoskelle lukuun ottamatta autontankkauspysähdystä, takaboksissa oli aika hiljaista koko matkan ajan. Olisi uni maittanut ohjaajallekin rankan leiriviikon jälkeen. Lotta ja Naomi odottelivatkin meitä jo Virpin ja Kaken kanssa Valkeakoskella meidän saapuessa paikalle illalla. Naomi, Rini ja Neve varmaankin muistivat toisensa, sillä siskokset aloittivat heti leikin nurmikentälle päästyään. Kake oli enemmänkin riiaamassa, joskin se sai sekä Riniltä että Naomilta varsin kylmää kyytiä. Neve oli sisaruksista myötämielisin, mutta sitä nyt joutuu ärsyttämäänkin aika paljon ennen kuin se sanoo yhtään mitään.

Jätimme koirat syömään kennelkerhon majalle ja lähdimme hakemaan kaupasta evästä, jotta pärjäisimme yön yli. Salmelan Jari tuli vielä koirineen yöksi meidän seuraksi, ja ilta vierähtikin mukavasti Minnan synttärikorttia askarrellessa, kuulumisia vaihdellessa ja huonoja juttuja heitellessä ;) Sattuneesta syystä musta loppui puhti aika aikaisin, joskin Jari piti huolen, ettei kukaan päässyt nukkumaan ennen aamun pikkutunteja. Nukkuminen oli myös hitusen vaivalloista, sillä Rini taisi väsymystään käydä jo niin ylikierroksilla, että se vahti koko yön.

Lauantai sujui mukavasti Minnan juhlia juhliessa. Porukkaa oli paljon ja koiria sitäkin enemmän, mutta oli kiva nähdä tuttuja, tavata uusia ja nähdä Hazelmooreja entistä laaja-alaisemmin. Noora oli kuvaamassa, ja vaikka mun ei pitänyt tehdä tyttöjen kanssa mitään, niin himohan siinä iski muiden tekemistä seuraillessa ja uusista hienoista kuvista haaveillessa. Noora otti upeita kuvia tehdessäni tyttöjen kanssa yksittäisiä agilityesteitä, lisäksi tytöistä otettiin uudet seisoma- ja pääkuvat. Alla olevat kuvat ovat Nooran käsialaa J

Rini pujottelee

Auts, se puree!

Neven elämä on onnellista

Eikö? ;)

Lauantaille oli ohjelmaakin: ensin oli spurttikisa, sitten tehtiin agilityä radan muodossa. Spurttikisassa oli vähän yli 100 metrin matka juostavana. Neven nopeus ei ollut kuviteltua, sillä se veti päivän parhaan spurttiajan muistaakseni ajalla 8,04. Rini sijoittui neljänneksi ajalla 8,34. Agilityssä oli ihan haastavanoloinen rata, Rinillä oli skitsomoodi päällä eikä se oikein kuunnellut mun ohjausta paikoitellen. Kepit Rini aloitti upeasti ja teki loppuun saakka, siitä olin tosi mielissäni. Myös rengas meni ongelmitta, vaikka koira ehti pyörähtääkin hypyn jälkeen.

Neve teki samaisen radan, joskin sen kanssa saatiin temputa jonkin verran. Neven keskittymiskyky ei riitä vielä näin pitkäkestoisen radan suorittamiseen, se hoomoili ihan omiaan muutamalla hypyllä (jäi haistelemaan ja kulki riman alta). Kepit ovat menneet paremminkin, mutta ihan ok suoritus rankan leiriviikon jälkeen. Renkaan kiersin Neven kanssa, kun en halua sille vääriä suorituksia. Positiivista oli, että Neve teki välistävedon ja takaakierron täysin oikein, vaikkei niitä olla vielä sen kanssa aiemmin harjoiteltu J

Laatuaikaa Neven kanssa, nämä kuvat myös Nooran ottamia:

Illan mittaan porukka väheni ja bileet paranivat, vaan niinhän sen kuuluu mennäkin ;) Saimme Lotan kanssa hoitolaiseksemme Rinin ja Neven siskontytön Fiinan (Hazelmoor Uptown Girl), kun Markku joutui lähtemään työkeikalle. Fiina osoittautuikin varsinaiseksi persoonaksi, pikkuneiti pesi vanhemmat siskonsa 6-0, joten ei voi kuin toivottaa onnea ja pitkiä piuhoja omistajalle ;) Mua painoi niin kamala väsymys, että musta loppui veto jo puolenyön aikaan. Menin nukkumaan yläkertaan, koirat olivat kuulemma kulkeneet ylä- ja alakerran väliä koko ajan siihen saakka, kunnes muutkin olivat painuneet unten maille. Mä heräsin keskellä yötä sikeästä unesta, kun mun levitettävä sohva rysähti kasaan ja olin tippua sängystä. Onneksi Rini oli siirtynyt muualle nukkumaan tai olisi voinut olla tiedossa pahaa jälkeä, se nimittäin illalla ryömi sohvan alle.

Aamulla oli huomattavasti virkeämpi olo hyvin nukutun yön jälkeen, Rinikin nukkui rauhallisesti yön yli vahtimatta yhtään. Aamupalan jälkeen oli tiedossa lisää agilityä, tänään treenasimme tekniikkaa. Salmelan Jari on kyllä ihan ilmiömäinen, hän tuosta noin vaan pienillä harjoituksilla opetti meille pakkovalssin, twistin ja sylikäännöksiä. Muut tekivät myös jaakotusta, mutta mä katosin sopivasti paikalta uittamaan koiria, kun aurinko porotti kauhean kuumana pilvettömällä taivaalla.

Pakkovalssi tehtiin varsin simppelillä pikkuharjoituksella. Koira lähetetään putkeen ja ohjaaja siirtyy hypyn taakse putkelta katsoen. Koiran puoleisella kädellä ja jalalla otetaan koiran ensin putkelta haltuun, ja kun nähdään, että koira tulee oikealle puolelle estettä, peruutetaan ja otetaan toisella kädellä koira haltuun. Vasen käsi ohjaa lempeästi koiran takapuolen hypyn yli, mutta käsi ei saa nousta liian korkealle tai muuten paketti leviää ja koira on väärällä esteellä. Mun piti oikeasti kiinnittää huomiota vasempaan käteeni, jotten nostanut sitä liian korkealle.

Twistissä taas ohjaaja seisoo hyppyesteen etupuolella putkelta katsoen. Koiranpuoleinen käsi ja jalka vievät koiran takaakierrolle, toisella kädellä otetaan koira vastaan ja tiukasti esteen viertä pitkin peruutetaan hypyn sivuun ja pitkälle taakse. Peruutuslinjalla on oleellinen merkitys siihen, kuinka suuria kaaria koira tekee. Twistin saimme Rinin kanssa onnistumaan tosi mukavasti.

Sylkkäreitä harjoittelimme ensin kuivaharjoitteluna ja sitten koiran kanssa ilman estettä. Rini tekee sylkkärin mukavasti vasemmalla puolella, mutta oikea on sille ja etenkin minulle tosi vaikea. Jäin herkästi seisomaan paikalleni omituisessa asennossa jalka taakse ojennettuna, pitää siis muistaa liikkua! Avain onneen on alussa ohjata koiraa hyvin rauhallisesti, jotta koira oppii kääntymään tiiviisti. Rini teki vasemmalla tosi hyvät sylkkärikäännökset ja lopulta oikealla myös oikein hyvät. Lisäharjoituksen jälkeen pelkkä ranneliike riittää sylkkärin tekoon.

Agilitykoulutuksen jälkeen otettiin vielä spurttikisa uusintana, koska sunnuntaina oli vähän eri kokoonpano kuin lauantaina. Yllättäen Rini voitti sunnuntaina, matka oli ehkä jokusen metrin lyhyempi, aika oli 7,83. Neve sijoittui hienosti toiseksi ajalla 7,94. Ei hullummin! Laura oli paikalla sisarussarjan puuttuvan siskoksen, Sonyn, kanssa, joten saimme N-sarjan tytöistä hienoja yhteispotretteja Minnan ikuistamana:

Spurttikisojen jälkeen kannettiin esteet paikoilleen, siivottiin ja meidän olikin jo korkea aika lähteä ajelemaan eteenpäin. Saavuimme Heinävedelle Taavin, Liisan ja Lassin luo illalla yhdeksän jälkeen, päivä venähti pitkäksi, kun ei Valkeakoskella paljon tullut kelloa tiirailtua ;) Taavi oli innoissaan tyttövieraista, joskin varoittelin sitä innostumatta liikaa, sillä tytöt olivat aika väsyneitä matkan jäljiltä.