Nyt se on sitten tehty - startattu Rinin kanssa virallisilla agilityradoilla! Viikonloppu oli helteinen ja kuuma, mutta hyvillä mielin tultiin takaisin kisakentiltä :)

Perjantai-iltana meni perinteisesti myöhään, joten aamulla lähdettiin liikkeelle muutaman tunnin yöunilla. Matka Maaningalle sujui hyvin, mutta sitten alkoi raju alamäki. Ensinnäkin olin unohtanut Rinin kaikki paperit Joensuuhun. Onneksi löysin koneelta Rinin rekisteripaperit sähköisessä muodossa, joten otin ne miniläppärille ja pakkasin koneen matkaan. Tuomari oli hivenen ihmeissään uudesta tavasta näyttää rekkarit, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, hän antoi meidän kuitenkin osallistua. Tällä viikolla pitää vaan mun toimittaa kopiot Rinin rekkareista kisajärjestäjille, niin tuloksia ei mitätöidä. Toinen hivenen mälsä juttu oli, että videokamera jäi Jyväskylään, joten yhtäkään meidän kisarataa ei saatu kuvattua.

Lauantain kaksi rataa olivat Mujusen käsialaa - tosiaankin, hän lienee tunnettu pikaspurttiradoistaan ainakin ykkösluokassa. Rinin kanssa pingottiin hienosti ensimmäisen pitkän suoran päähän, mutta putken jälkeisen hypyn Rini suoritti väärään suuntaan, kun en katsonut, missä koira menee, joten tuloksena hyl. Loppu rata meni meni mukavasti, jopa kepit onnistuivat virheettömästi, joten pettyä ei tarvinnut. Se oli hyvä hylly.

Toinen rata oli oikeastaan ensimmäinen rata vain toiseen suuntaan muutamalla estemuutoksella. Radalle lähdettäessä Rini tiputti ensimmäisen riman, kun jätin sen liian lähelle hyppyä, ja hyppysuoran jälkeen piti kääntää koira kepeille. Mun ohjaus levähti, Rini oli kaartamassa A:lle, mutta sain sen täpärästi kutsuttua takaisin. Tästä kielto, loppu rata meni virheettömästi, joten tuloksena 10 ja sijoitus 2! Ihanneaika radalla taisi olla 53 tai 56 sekuntia, meidän aika oli muistaakseni jotain 35 luokkaa. Rini sai palkinnoksi puuhakassin ja minä hyllylle hienon uuden pytyn :)

1280658972_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pätevännäköistä menoa Riniltä ja ohjaajakin näyttää suhteellisen sporttiselta ;) Kuvan saa isommaksi klikkaamalla!

Kisojen jälkeen kävimme Ainon ja koirien kanssa uimassa Vuorelassa satamassa, siinä vaiheessa päivää oli jo melkoinen helle! Uinnin jälkeen ruoka maistui, joten haimme ruokaa ja menimme syömään Rauhalahden leirintäalueen nurmelle, josta odottelimme majoituspaikan vapautumista. Saimme vielä muutamaa päivää ennen kisareissua vuokrattua hurjan 6 neliön mökin. Tunnelma oli tiivis, mutta hyvin me sinne loppujen lopuksi mahduttiin, kun koirat mahtuivat nukkumaan sängyn alle.

Sunnuntaina jatkettiin kisoja, tällä kertaa Lummerannan radoilla. Lummerannan ajat olivat tiukat ja radatkin aika vaativia, mutta positiivista oli, että onnistuimme Rinin kanssa kaikissa vaikeissa kohdissa, tyylipuhtaat suoritukset kaatuivat sitten muotovirheisiin ;) Ensimmäiseltä radalta saatiin lauantain tapaan hyl, kun Rini juoksi renkaan ali mun myöhäisen käskytyksen vuoksi, ja sen etutassujen varpaat ehtivät täpärästi hipaista puomin kontaktia ennen kuin sain sen kutsuttua takaisin.

Toinen rata oli hyppäri, olin monessa kohtaa pahasti myöhässä, mutta Rini korjaili mun virheitä mainiosti. Nollarata kaatui kepeille vientiin, kun minä idiootti pysähdyin koiraa kepeille lähettäessäni ja oma juoksulinjani oli vielä vinossa kepeiltä katsottuna, kun rata jatkui vinoon. Keppivirheistä tuli tulokseksi 10 ja 1,36 sekuntia yliaikaa (ihanneaika oli 30 s, tosi tiukka, vaikka esteitä oli vain 15 ja radalla pituutta 106 m). Meillä tuhraantui Rinin kanssa kepeillä aikaa ainakin 5 sekuntia, joten ei se ajasta olisi kiinni onnistuessaan jäänyt. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen meidän kaikkiin ratoihin, uskon, että nää kokemattomuusvirheet jäävät pois, kunhan saadaan lisää kisakokemusta :)

1280659034_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kova kiire eteenpäin! Klikkaa taas kuvaa, jos haluat nähdä sen isompana ;)

Ei siis yhtään pöllömpi aloitus: neljästä radasta kahdelta saatiin jo tulos! Agilitykärpänen pääsi viikonlopun aikana puraisemaan aika kovasti, joten eiköhän meidät nähdä radoilla vielä uudestaan loppuvuoden aikana. Nyt voi viimein huokaista helpotuksesta 2,5 viikon kestäneen jännittämisen jälkeen, kun "pahin" on niin sanotusti ohi :) Iso kiitos Aino mielettömän mukavasta viikonlopusta ja persiille potkimisesta, muuten me ei varmaan vieläkään olisi uskaltauduttu virallisille radoille! Otetaan pian uudestaan! :D

Ennen lähtöä kävimme vielä uittamassa koirat ja syömässä, sitten ajeltiin Jyväskylään, pakattiin auto uudestaan ja ajeltiin vielä Joensuuhun maanantaiaamun työvuoroa varten. Kävimme pysähtymässä mökillä vielä paluumatkalla, jotta koirat ja omistajansa pääsivät uimaan ja syömään rankan päivän päätteeksi. Annoin Rinille ja Nevelle mökillä puruluut, Neve kävi omansa kimppuun saman tien, mutta Rini katsoi viisaammaksi ensin piehtaroida luun kanssa pitkin nurmea ja pyöriä sen päällä. Molemmat siskoni ja äitini katselivat Rinin touhuja ihan ihmeissään, eivätkä millään uskoneet ennen kuin oikeasti näkivät - vaikka kuinka yritin sanoa, että näin käy - että Rini suostui syömään oman luunsa vasta, kun Neve oli jo pistellyt omansa parempiin suihin ja alkoi nurkuilla Rinin luuta.

Kauhea helle vain jatkuu jatkumistaan, joten tänään töiden jälkeen suunnattiin Kaunislahteen uimaan. Onneksi löytyi vielä jorpakko, jossa vesi oli suhteellisen viileää! Hakutreenitkin peruuntuivat jo toisen kerran ankaran helteen vuoksi, mutta eipä tuolla metsässä pahemmin jaksaisi kyykkiäkään tällaisella ilmalla - puhumattakaan, että vaatisi koiraa työskentelemään! Toivottavasti ensi viikkoon vähän viilenisi, jotta Vaalan leirillä olisi vähän inhimillisemmät säät treenata.