Sunnuntaina käväistiin iltapäivällä Pärnävaaralla tekemässä vähän tottista Marin ja Hannan sekä tietysti koiruuksien kanssa. Hannan uusi perhevahvistus Hippa (Patchcoat Tabitha) oli kotiutunut ja oli myös paikan päällä ihmettelemässä menoa. Kävimme ensin kävelemässä ihan pienen lenkin, jotta Hippa saisi kokemuksia riehakkaista rotutovereistaan, ja sitten suunnattiin kentälle.

Otin ensin Neven. Neven kanssa meillä meni ensimmäinen puoliaika uumoillessa elämää ja sen syvimpiä merkityksiä. Otimme seuraamista, sivulletuloja ja luoksetulon, joista oikeastaan vain luoksetulo onnistui mielestäni hyvin. Seuraamisessa ja sivulletuloissa saatiin säätää, vaan eihän tässä auta kuin peiliin katsoa treenin puutteen takia. Vaan olipa hyvä, kun Mari oli vieressä vähän katsomassa meidän perään. Sain ensinnäkin palautetta mun epäjohdonmukaisesta käskytyksestä (samalle asialle on ainakin kolme eri käskyä, joita kaikkia käytän) sekä äänensävystä.

Äänensävy on Neven kanssa näköjään avain kultaiselle keskitielle, joka johtaa paratiisiin. Mari huomautti mun tavasta papattaa koiralle koko ajan, mikä johtaa siihen, ettei Neve keskity, koska se katsoo, ettei mulla ole mitään tähteellistä kerrottavaa ;) Käskytin sen kerran ihan vahingossa sivulle vähän napakammin, ja koirahan tuli uumoilemasta sivulle ja oli heti valmis töihin. Otin ihan lyhyen seuraamispätkän, josta palkkasin ruhtinaallisesti ja vein koiran vähäksi aikaa autoon ihmettelemään elämää.

Välissä otin Rinin. Innokkaan Rinin kanssa tein vähän seuraamista ihan mukavalla menestyksellä, ainakin käännökset olivat tiiviitä ja koiralla asenne kohdallaan. Otin myös pitkästä aikaa luoksetulon, joka osoitti, että neidille on tehty jokunen kerta liikaa läpijuoksuja lelu selän takana - mulla ei ollut kädessä mitään, ja Rini sinkaisi mua kohti. Näin sen ilmeestä, ettei sillä ole aikomustakaan pysähtyä mun eteen, joten päätin viime hetkellä pelastaa polveni törmäykseltä antamalla koiran juosta läpi. Rini on jotenkin liikuttava näissä asioissa ;)

Sitten tehtiin hyppyjä. Metrinen hyppy meni kuin vanhalta tekijältä wubban kanssa, ei kolahtanut kumpaankaan suuntaan eikä koiralla ollut aikomustakaan kiertää. Pitää varmaan pikkuhiljaa ryhtyä kokeilemaan kapulan kanssa. A-este meni muuten hyvin, mutta heitin wubban niin vinoon, että Rini olisi sen takia kiertänyt takaisin tullessa. Ehdin antaa uuden käskyn ajoissa, joten koira tuli takaisinkin esteen yli. Enempää en viitsinyt tällä kertaa hypyttää, kun koira kerta osaa - enää tarvitsisi ohjaajan opetella heittämään.

Lopuksi tein eteenlähetystä niin, että avustaja vei lelun. Vauhtia oli hyvin, tein pelkän lähetyksen ilman maahanmenoa.

Otin Neven kanssa uudestaan seuraamista ihan lyhyinä pätkinä, nyt käskyttäen napakasti kuin natsi-Saksassa konsanaan. Neve ei haahuillut yhtään, se teki tosi hyvää seuraamista eikä mulla muutenkaan ollut sen toiminnasta kyllä yhtään huomautettavaa. Tästä siis muistutukseksi itselle ja jälkipolville: Neven kanssa tarvitaan napakka ohjaus! Ei sillä, ettenkö sitä tietäisi jo arjesta... ;)

Olin töissä sunnuntain ja maanantain välisen yön, sillä on taas treenimerkinnät jääneet tekemättä, jotenkin tuo yövuoro uuvuttaa ihan toisella tavalla kuin päivätyöskentely. Maanantaina ei päästy hakuilemaankaan, kun auto piti viedä huollettavaksi. Eilen sain onneksi auton jo takaisin korjaamolta, joten enää ei tarvitse pelätä, miten käy kaikkien heinäkuun rientojen. Huomenna ja perjantaina olis vielä töitä, perjantaina pitäisi aamuvuoron jälkeen lähteä ajelemaan välipysäkille Jyväskylään viikonlopun tokokoulutusviikonloppua varten.