Aloitellaan niillä jo viime kerralla lupaamillani treenikuvilla:

Rini rakastaa lussupalloaan

...vaan eipä tuo wubba pahasti jää kakkoseksi hypystä päätellen ;)

Hypyissä oli vähän erilaista tunnelmaa viime kevääseen verrattuna

Ihan kuin se roikkuisi jostain?

Ihana ;)

Joo, tämä hyppy ei ollut ihan tyylipuhdas...

...mutta pienen lisäponnistuksen jälkeen aussie lentää jälleen

Hämärä kuvatodiste siitä, että Rini istuu A:lla

Suikulana wubban kimppuun

Tottis on rankkaa puuhaa!

Neven tyylinäyte seuraamisesta, pt. 1

Pt. 2 (se on ihku!)

Neve menee lujaa!

Mun seuraavan Facebookkiin tulevan kuvakollaasin nimeksi tulee varmaan Wubbahullut

Mun ruippana

Mä yritän tässä riekkua Neven kanssa, vaikka se näyttää vähän koiran ilmeestä päätellen epäilyttävältä

Kesä-Nesmu on onnellinen Nesmu

Tänään on sitten juostu kerrakseen. Rinin kanssa käytiin puoliltapäivin Kivuttomalla antamassa verinäyte geenitutkimuksia varten. Samalla Rini pääsi käymään puntarissa. Neiti ei pelkästään tunnu laihemmalta - painokin oli tullut vähän alaspäin - vaa'an lukema oli tasan 20 kg. Pitää varmaan vähän lisätä tyttöjen ruoka-annosta, kun kesän riennot eivät tästä ainakaan helpotu.

Verinäytteen otti eläinlääkäriopiskelija, mutta Rini oli omaan tapaansa hyvin kärsivällinen ja antoi reippaasti ottaa verinäytteen. Nyt jäädään vaan sitten odottelemaan tuloksia, epäilivät, että parissa viikossa pitäisi tulosten olla selvillä. Hinta oli testille ainakin osattu laittaa, joten toivotaan, että tuloksetkin olisivat mieluisia ;)

Kivuttomalta suunnistin takaisin kotiin hakemaan Neven, jonka jälkeen suuntasin koirat mukana autossa asioille. Nappasin mummon mukaan keskustasta, ja Rini kiljui taas kurkku suorana innosta mummon nähdessään. Hupsu otus! Käytiin mummon kanssa ostamassa synttärilahja huomenna 10 vuotta täyttävälle Elisalle, samalla hain lemmikkieläinliikkeestä koirille uuden säkin ruokaa. Pikaostosreissun jälkeen vein mummon takaisin kotiin ja suuntasin Jaamankankaalle lenkille Marin, Wallun ja Lilyn kanssa.

Koirat rellestivät keskenään sopuisasti, äänekästähän tuon nelikon lenkkeily on, vaan kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu ;) Rinillä ja Lilyllä oli taas ihan omat kuviot, ja sekös Wallua kismitti. Neve kulki tyttöjen leikeissä mukana. Lenkki meni mukavasti koirien nauttiessa elämästä ja omistajien puhellessa niitä näitä ja kaikkea taivaan ja maan väliltä. Lenkin jälkeen alkoi jo hiukoa niin kamalasti, että oli käytävä syömässä. Käväisin sen jälkeen vielä mummon luona koirien kanssa moikkaamassa Joensuussa käymässä olevia sukulaisia koirien kanssa, sitten alkoikin jo olla kiire jälkitreeneihin.

Olimme ensimmäistä kertaa uuden treeniryhmämme kanssa jälkeä ajamassa, tällä kertaa Selkiellä. Ryhmä vaikuttaa oikein kivalta kaikinpuolin, joten tulemme varmasti viihtymään hyvin :) Mun jälkikampearsenaali koki kovia muuton aikaan, kun Neve pisteli kaikki meidän jälkikepit parempiin suihin (joku vissiin on unohtanut opettaa, ettei jälkikeppejä kuulu syödä?) Lainakepit kuitenkin järjestyivät, joten päästiin siitä huolimatta ajamaan jälkeä. Tallasin Neven jäljen itse, pituutta sille tuli varmaan n. 400 metriä, 6 keppiä, olikohan 3 kulmaa, muuten suoraa. Maasto hyvää kangasmetsää, jälki lähti ylämäkeen, mäen huipulla tasaista, sitten jälki lähti viilettämään alas mäenrinnettä, jäljen lopun tallasin menemään tien viertä. Merkkasin aloituksen ja lopetuksen, kulmat ja kepit.

Rini sai nautiskella uuden ihmisen tallaamasta jäljestä, jolle tuli pituutta varmaan aika lähelle 500 m. 6 keppiä, muuten annoin vapaat kädet jäljen koostumuksen suhteen. Merkit olivat vain jäljen alussa ja lopussa. Rinin jälki aloitettiin myös janasta.

Jälkien vanhetessa ehdittiin turista monenlaista, vaihtaa kuulumiset ja nauraa kertomuksille koirien touhuista. Jäljet ehtivät vanheta puolisentoista tuntia. Aloitin Neven kanssa.

Neven nenä kävi maahan heti sen päästyä autosta, joten ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi tiennyt, mitä oltiin menossa tekemään. Jäljen se nosti hyvin, ja lähdimme ylämäkeen reippaasti kävellen. Ensimmäisen kepin se merkkasi, naksautin naksuttimella, josta Neve ymmärsi tuoda kepin ja siitä palkka. Neve oli palkkauksesta niin tohkeissaan, että jouduin auttamaan sen uudestaan jäljen alkuun, kun se ei näyttänyt ymmärtävän, mitä siltä vaadin. Matka jatkui taas, toinen keppi nousi samaan tapaan, siitä naksautus ja palkka. Jouduin jälleen auttamaan jäljen jatkamiseen. Kolmatta keppiä ei löytynyt, se ei sattunut mulla silmään, ja koira alkoi touhottaa niin kamalasti, että se varmaan käveli sen yli. Merkit löysin kyllä, mutta keppi tosiaan jäi sille tielleen. Jatkoimme matkaa, neloskeppi löytyi ja siitä pääsin taas palkkaamaan. Myös kepit viisi ja kuusi löytyivät, joten olin ihan tyytyväinen Neven jälkityöskentelyyn. Ensi kerralla toivottavasti vähemmän touhotusta ;)

Rini oli sillä aikaa kerännyt intoa autossa, ja se kiskoi vietävästi jäljelle. Annoin janalla käskyn etsiä jälki, jolloin vauhti senkun kiihtyi entisestään. Rinin jälki meni Neven jäljen tapaan ensin ylämäkeen, josta se sitten kulki jonkin matkaa tasaisella, lopulta tultiin mäenrinnettä alas ja jälki päättyi pätkään, joka myötäili tienviertä. Alkupätkä kaahotettiin, ja luulen, että ykköskeppi jäi metsään, koska näin jälkeenpäin ajatellen loput kepit olivat paljon lähempänä toisiaan. Toinen keppi nousi, siitä palkka, ja palkkauksen jälkeen Rini rauhoittui hieman ja alkoi työskennellä tarkemmin. Se jäljesti polunylitykset ongelmitta, kulmista mulla ei ole mitään haisua, menin vaan koiran perässä, kun se päämäärätietoisesti kiskoi eteenpäin. Kun keppejäkin nousi matkan varrelta, arvelin, ettei me ainakaan kovin väärässä suunnassa voida olla.

Neloskepin jälkeen tapahtui jotain todella kummallista. Rini teki kulman, ja kun se samaan tapaan päämäärätietoisesti jatkoi eteenpäin, seurasin sitä. Olin ymmälläni, kun tulimme tielle, eikä tien yli ollut vedetty viivoja, että jälki olisi mennyt siitä. Rini kuitenkin kovasti kiskoi edelleen tien yli toiselle puolelle, joten menin sen perässä. Hälytyskellot alkoivat soida, kun kiinnitin huomiota, että Rini söi jotain jäljeltä. Ilmeisesti Rini oli saanut ilmavainun treenikaverin namijäljestä, ja sen johdattamana toi minut sinne - tai niin ainakin päättelin samanlaisista koiranruokanappuloista. Annoin Rinille vähän palautetta moisesta hairahduksesta ja vein sen takaisin sille puolelle metsää, jossa meidän jälki oli. En ollut tietä ylittäessäni huomannut lähistöllä ollutta jäljenlopun merkkiä, josta tiesin, että jälki oli siinä. Taskussa oli neljä keppiä. Vein Rinin takaisin syvemmälle metsään ja kehotin etsimään jälkeä uudestaan. Rini lähti etsimään, aikamme pyörimme, mutta Rini löysi takaisin jäljelle, palasimme takaisin paikalle, josta lähdimme harhaan, ja nyt jatkettiin jälkeä oikeaan suuntaan. Rini löysi jäljen lopusta vielä kuutoskepin, johon arvelin olevan hyvä lopettaa. En keksi mitään muuta paikkaa, jonne viimeinen keppi olisi voinut jäädä kuin aivan jäljen alkuun. Viisi keppiä ei kuitenkaan tuntunut yhtään sen hullummalta saavutukselta, varsinkin ottaen huomioon, että kävimme välillä tosi pahasti harhailemassa. Rini on tehnyt niin hyvin töitä jäljellä koko ajan, että ihmettelin jo, eikö se aio missään vaiheessa erehtyä kertaakaan ;)

Jälkitreenien lopuksi oli vielä esineruutua. Tein Rinille valmistelevan etsinnän huivimytyllä ennen kuin vein Rinin ruutuun. Ensimmäisellä lähetyksellä Rini irtosi todella hyvin aivan ruudun takaosaan, juoksi siellä aikansa, mutta tuli takaisin. Lähetin uudestaan, jolloin koira irtosi taas aivan alueen takaosaan, sieltä löytyi villahanska. Iloinen palautus suoraan eteen, josta palkkasin. Uudella lähetyksellä Rini juoksi taas juoksemisen ilosta yhden kierroksen, vaihdoin lähetyspaikkaa ja annoin vähän kädellä suunta-apua. Rini lähti hyvin, irtosi erinomaisesti ja villasukka löytyi ruudusta :) Kahta esinettä enempää ei ollut aikomus ottaa, joten palkkasin lopuksi vielä lussupallolla ja lihapullilla.

Treenien jäljiltä koirien lisäksi myös ohjaaja on aivan kuitti. Huomenna on tiedossa lenkki jo aamusta tyttöjen ja Wallun kanssa, sillä illaksi on mentävä töihin. Viikonloppu meneekin Wallun vahtina töiden ohella.

Ja kun tänään törsäämisen makuun päästiin, niin täyteltiin samalla kesän kalenteria. Heinäkuussa ei tarvitse murehtia vapaista viikonlopuista, sillä kaikki ovat täynnä. Otamme osaa rotuyhdistyksen järjestämälle tokokoulutusviikonlopulle, toisena viikonloppuna olisi tarkoitus viimein käydä tekemässä meidän agilitydebyytti, seuraavana viikonloppuna alkaa aussieleiri ja viimeinen viikonloppu menee Hazelmoor-viikonlopussa. Elokuulle suunnittelen ainakin yhtä näyttelyä, katsotaan nyt vielä, mihin muuhun innostun. Pk-kisoja pitäisi myös katsella, joskin heinäkuun viikonloput ovat varattuja, kesäkuun kisat alkavat olla täynnä ja elokuussa tytöillä on oletettavasti juoksut.