...tai katsotaan, miten pitkälle päästään. Mari heitti meille vaativan haasteen, johon ei ole ollut aikaa paneutua aiemmin, vaan josko sitä nyt kokeillaan.

  1. Ensimmäisenä sitä aina miettii, mihin sitä tulikaan ryhdyttyä ja mistähän aloittaisi.
  2. Elämäni muuttui ratkaisevasti 18.11.2006, kun kävin hakemassa Tampereelta Rinin elämääni ihastuttamaan.
  3. Olin itse asiassa miettinyt nimeä "Rini" alun perin Nevelle siihen aikaan, kun en vielä tiennyt, mikä pennuista minulle tulisi.
  4. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten blue merle -värityksen ihannointia. Jos minä saisin päättää, aussieni olisi punainen trikki ;)
  5. Ennen Rinin tuloa en tykännyt blue merle aussiesta, jolla on eriväriset silmät. En tiennyt, kumpaan silmään katsoa, jos koiran silmät olisivat eriväriset. Onneksi Rini tuli minulle, sillä opin seuraavaa:
  6. a) erivärisiin silmiin tottui hämmästyttävän helposti, ja mun mielestä sininen silmä antaa Rinille paljon enemmän ilmettä kuin ruskea
  7. b) koiraa ei katsota silmiin
  8. Jostain kumman syystä ihastuin itse ensimmäisenä toiseen blue merle narttuun - työnimellä Lyyli kulkeneeseen pentuun - josta myöhemmin tuli Rini, ja se muutti meille.
  9. Mummolla on kotonaan yhä tallessa Rinille pentuaikoina pyhitetty muovinen juomakuppi, johon on kiinnitetty teippi, jossa lukee "Lyylin kuppi". Kuppi ei ole enää viime aikoina ollut käytössä, koska se on liian pieni kahdelle koiralle. Mummo olisi halunnut, että Rinin nimeksi jää Lyyli.
  10. En ikinä unohda sitä onnen ja hämmennyksen tunnetta, kun Minna saatteli minut pennun kanssa junaan, jäin pennun kanssa yksin ja ymmärsin, että nyt olen koiranomistaja.
  11. Tie koiranomistajaksi oli pitkä, sillä moninaisista ruikutuksista huolimatta meille ei lapsuudessani koiraa koskaan tullut äidin allergian takia. Kun koiraa ei silloin tullut, päätin, että heti kun muutan kotoa pois, toteutan pitkäaikaisen unelmani.
  12. Ensimmäiset koirakontaktini olivat varmaankin mummon tiibetinspanielit.
  13. Mummon ensimmäinen tiibetinspanieli oli nimeltään Milla, se oli väriltään soopeli, ja minulla ja Millalla oli ikäeroa yksi kuukausi.
  14. Kasvoin yhdessä Millan kanssa, joten meille muodostui erityinen suhde.
  15. Siihen aikaan tuntui tosi hienolta, että Millan saattoi päästää takapihalle vapaana eikä se karannut minnekään. Se vain paistatteli auringonvalossa terassilla.
  16. Milla oli hyvin kärsivällinen, vaikka se sai elämänsä aikana kestää lapsia varmaan yli oman tarpeensa. Se piti meistä kyllä, mutta kun se nukkui, sen lähelle ei saanut mennä.
  17. Kerran menin silittämään Millaa sen nukkuessa, se säikähti ja näkkäsi minua huuleen. Arvatkaa, kuinka paljon alle kouluikäisestä Tanskasesta lähti ääntä?
  18. Pidin Millasta kovasti, se innoitti kirjoittamaan monet tarinat ja kertomukset. Tein siitä jopa kouluun esitelmän!
  19. Milla kuitenkin sairastui 10-vuotiaana. Sen vatsasta löydettiin kasvain, joka oli ehtinyt levitä niin laajalle, ettei juuri mitään ollut tehtävissä. Milla selvisi leikkauksesta, mutta se nukkui pois pari päivää myöhemmin.
  20. Muistan vielä, kun kävimme äitin kanssa katsomassa Millaa mummon luona leikkauspäivän jälkeen. Lähtiessämme juoksin vielä olohuoneeseen Millaa katsomaan. Se katsoi minua pöydän alta tarkkaavaisena, kun vilkutin sille ja sanoin sille heippa. Silloin en olisi voinut uskoa, että se olisi viimeinen kerta, jolloin sen näkisin.
  21. Millan poismeno oli elämäni ensimmäinen koetus, sillä en ollut aiemmin ollut vastakkain kuoleman kanssa. Itkin koko päivän, katselin netistä kuvia ja kaipasin ystävääni. Kun menimme käymään mummon luona, pillahdin taas itkuun, koska talo tuntui niin kovin tyhjältä ilman Millaa.
  22. Kävimme hakemassa mummolle joitakin kuukausia myöhemmin tiibetinspanielin pennun.
  23. Pentuja oli neljä, kolme narttua ja yksi uros. Nelli tuli ensimmäisenä syliini ja alkoi nakertaa takkini nauhoja. Ihastuin siihen heti ja aloin maanitella mummoa ottamaan juuri sen. Maanittelu onnistui ;)
  24. Nellin kanssa muodostin toisenlaisen siteen kuin Millan kanssa. Oli ihana seurata, kuinka Nelli kasvoi ja varttui, ja kuinka se nautti minun kanssani touhuamisesta.
  25. Toisin kuin Millaa, Nelliä ei voinut pitää vapaana, sillä se karkasi heti. Se rakasti juosta karkuun, jos joku lähti sen perään. Kerran se livahti ulko-ovesta, kun ovikelloa korjattiin, ja juoksi suoraan vilkasliikenteiselle autotielle. Juoksin sukkasillani talvipakkasella sen perään ja pelkäsin, että se jäisi auton alle. Nelli näki, että lähdin sen perään, ja se pysähtyi keskelle tietä. Tiellä ajanut auto hidasti, pysähtyi ja tööttäsi. Nelli kääntyi autoa kohti ja alkoi haukkua kiukkuisesti takaisin. Ego oli ainakin kohdallaan...
  26. Toisen kerran Nelli karkasi kesällä, tällä kertaa se juoksi naapurin pihalle. Menin sen perässä, mutta Nelli ehti pudota naapurin piha-altaaseen ennen kuin sain sen kiinni. Piha-altaan reuna oli niin korkea, ettei Nelli päässyt omin avuin ylös. Säikähdin, kun Nelli alkoi upota (siihen asti olin elänyt siinä uskossa, että kaikki koirat osaavat uida). Sain napattua Nellin kainaloiden alta kiinni, ja nostin tärisevän koiraparan altaasta. Sisällä Nelli sai hepulin, joita se sai aina kastumisensa jälkeen. Piha-allastapauksen jälkeen Nelli ei kuitenkaan mennyt metriä lähemmäs rantaa.
  27. Mummo joutui antamaan Nellin pois sen ollessa n. viisivuotias, kun mummon miesystävällä epäiltiin allergiaa. Nelli sai uuden hyvän kodin, mutta surin sen menettämistä kovasti. Kävin kerran katsomassa sitä uudessa kodissa, mutta se ei silloin enää mielestäni muistanut minua. Se oli minulle kova paikka.
  28. Kuulin jokin aika sitten, että Nelli on vieläkin reipas hyväkuntoinen mummokoira, nykyään jo 12-vuotias :)
  29. Milla ja Nelli jättivät jälkeensä rakkauden tiibetinspanieleihin. En voi olla hymyilemättä, jos näen sellaisen.
  30. Kun siis lapsena halusin koiran, näin itseni tiibetinspanielin kanssa. Maailmani avartui siis melkoisesti, kun tutustuin Ainoon ja "hassunnäköiseen" Miinaan, joka oli australiankarjakoira.
  31. Lämpeneminen karjiksille vaati oman aikansa. Muistan Miinan sykähdyttäneen minua ensimmäisen kerran vatsanpohjia myöten, kun Aino hyppyytti sitä Joensuun keskustassa puiston puita vasten. Miina kiipesi kuvitteellisen oravan perässä pari metriä puunrunkoa pitkin. Sitä oli mahtavaa katsella!
  32. Miina ihastutti myös pohjattomalla ystävällisyydellään, lisäksi olin erittäin äimistynyt siitä, että Miina osasi mennä käskystä maahan ;)
  33. Liekö siis Aino onnistunut aivopesussa vai tapahtuiko se itsestään, mutta huomasin pian haaveilevani omasta australiankarjakoirasta.
  34. Olisin ehdottomasti halunnut Miinan toisesta pentueesta lilliputti-tättähäärän, pienen punaisen nartun, jonka sain itse nimetä. Pennusta tuli Tinka. Se oli luonteeltaan varsinainen tapaus!
  35. Pentujen luovutus oli loppuvuodesta 2005, noin puolta vuotta ennen lukiosta pääsyä. En voinut vielä kuvitellakaan muuttavani kotoa, mistä tiesin, että haave koirasta oli lähes mahdoton. Yritin maanitella äitiä sallimaan minulle Tinkan ottamisen, mutta vastaus oli ehdoton ei. Tinka pääsi luomukarjatilalle Polvijärvelle, sillä on elämä, jollaista minulla ei olisi koskaan ollut tarjota, mutta jälleen kerran kirpaisi kovasti, kun jouduin luopumaan.
  36. Olisin halunnut itselleni Miinan pennun, joten kun oli jo tiedossa, ettei Miinalle enää pentuja tulisi, haave karjiksesta tuntui ajautuneen karikolle.
  37. Aloin katsella muita paimenkoiria, joista bordercollie viehätti kovasti silmääni. En vain koskaan saanut aikaiseksi ottaa kasvattajiin yhteyttä...
  38. Aino tutustutti minut netin välityksellä australianpaimenkoiriin. En innostunut rodusta heti, koska ajatukseni olivat vielä bordercolliessa. Eräänä iltana sitten istuin netissä ja ajattelin, että katsotaan nyt sitten, millaisia aussiet ovat. Selasin illan netissä ja rakastuin.
  39. Melko tarkalleen puoli vuotta myöhemmin Rini sisaruksineen syntyi.
  40. Minulla oli ollut nimi punaiselle karjisnartulle, jonka päätin siirtää nyt aussielle. Värin vaan olisi pitänyt olla punainen trikki... Saa nähdä, saanko koskaan antaa tätä nimeä yhdellekään koiralleni.
  41. Kun sain tietää, että Lyyli tulee minulle, olin hetken hukassa pennun nimen kanssa. Olin ensin sitä mieltä, ettei Rini sovi nimeksi Lyylille.
  42. Mietin kuumeisesti koko junamatkan Tampereelta Jyväskylän paikkeille nimeä pennulle, kunnes soitin Ainolle. Aino kysyi, että olisiko ihan mahdoton ajatus, että pennusta kuitenkin tulisi Rini. Mietin jonkin aikaa, ja totesin, että oikeastaan mitään estettä ei ole.
  43. Nimi "Rini" tulee kirjoittamastani stoorista, jota olen kirjoittanut noin 8 vuotta (kai?) Rini oli Ainon ja minun keskusteluissa käyttämä hellittelynimi Therionasta, joka on eräs stoorini päähenkilöistä. Theriona on ylpeä, päämäärätietoinen, teeskentelemätön, itsekäs, periksiantamaton sotajoukkojen kenraali, aika ajoin suorastaan v-mäinen bitch, joskin odottamattomina hetkinä saattaa yllättää muut täysin. Jos ajatellaan Therionaa ihmisenä, hän ei olisi varmaan kovinkaan mukava, mutta minusta hahmossa on aina ollut jonkinlaista särmää.
  44. Naureskelin koko Rinin teatraalisen pentuajan, että neiti ei voisi vähempää muistuttaa esikuvaansa. Kun nyt palaan siihen, mitä Theriona on, ja vertaan sitä Riniin, huomaan, että yhtäläisyyksiä on paljonkin.
  45. Rini on ollut nimensä veroinen myös virallisella tasolla. "Soma nenäliina" se on minulle totisesti ollut. Olen monet elämäni itkut itkenyt Rinin turkkiin. Rinin ansiosta pääsin yli aiemmin potemastani syysmasennuksesta.
  46. Epäilin vielä Riniä hakiessanikin, pärjäisinkö aussien kanssa. Pelkäsin, että innostukseni koiraharrastuslajeihin lopahtaisi alkuinnostuksen jälkeen. Onneksi innostuin koiran kanssa harrastamisesta tosissani, joten pelko oli turha ;)
  47. Harmittelen nykyään päivittäin, kun vapaa-aikaa ei ole niin paljon kuin yliopistoaikoina (lue: yliopistossa ei oikeastaan tarvinnut opiskella ollenkaan, hädin tuskin tarvitsi istua koulussa, joten aikaa oli vaikka muille jakaa).
  48. Jo silloin, kun Rini tuli minulle, tiesin, että jonakin päivänä minulle tulee toinen aussie.
  49. Aloin katsella suunnitteilla olevia yhdistelmiä jo Rinin ollessa 1,5-vuotias, vaikkei toisella koiralla kiire ollutkaan.
  50. Olisin halunnut Rinin puolisisko-Stellan pennun, mutta Stellan pentuesuunnitelmat jäivät toteutumatta.
  51. Katselin pentueita muiltakin kasvattajilta ja tiedustelinkin niistä. Kysyin pentua myös useammasta paikasta ulkomailta.
  52. Jos olosuhteet olisivat antaneet myöten, minulle olisi tullut Rinin emän toisesta pentueesta Rinin puolisisko Fanni. Mietin joka kerta Minnan luona käydessäni, että siinä vasta mahtava pakkaus ja luonnekin on kymppi! :) Kohtalon ivaako?
  53. Toisaalta, jos Fanni olisi tullut meille, minulla ei olisi nyt Neveä.
  54. En ollut missään vaiheessa oikeastaan ajatellut ottavani kodinvaihtajaa.
  55. Käyn tarkistamassa Minnan ja aika monen muunkin blogin jopa useita kertoja päivässä... Hullua, eikö! Toisaalta taas, tämän omituisen tapani ansiosta luin tiedon Neven kodinvaihtajasuunnitelmista aika pian Minnan julkaistua tiedon blogissaan ;)
  56. Muistan Minnan kirjoitusta lukiessani miettiväni, että olen ihan hullu, jos teen sen. Silti löysin itseni pian kirjoittamasta sähköpostia Minnalle. Olin jotenkin ihan epäuskoinen, en esimerkiksi osannut kuvitella, että Minna tosissaan antaisi Neven minulle.
  57. Kun viikko eteni kohti loppuaan, hämmästyin tajutessani, että olin selvittelemässä asioita sitä varten, että minulle tulisi toinen koira.
  58. Viikko Minnan blogikirjoituksen lukemisen jälkeen ajoin Tampereelle silloin vielä Mallana tunnettua Rinin täyssiskoa katsomaan.
  59. En muista mitään ajomatkasta Tampereelle enkä muutamasta päivästä ennen sitä. Muistan vain sen, kun olin ensin lähdössä Minnan luo yksin, mutta totesin sitten, että tarvitsen kuitenkin Ainon henkiseksi tuekseni toista elämäni suurta päätöstä tekemään. Se oli hyvä päätös.
  60. Jälkeenpäin naurattaa ajatella, kun en saanut Nevestä oikein selvää silloin sitä Minnan pihalla katsellessani. Ihmekös tuo, kun en sen yleisolemusta vielä silloin tuntenut. Neve kulki pihalla maailman suurin "EN YMMÄRRÄ!" -hämmennys naamallaan love.gif
  61. Epäusko ei ainakaan helpottanut, kun Minnan luo tullessani otin autosta yhden koiran, ja Tampereelta lähtiessäni lastasin autoon kaksi.
  62. Lastasin, indeed, sillä Neve ei mistään hinnasta suostunut tulemaan autoon - saati sitten autohäkkiin. Jouduin kolmena ensimmäisenä päivänä nostamaan sen aina autoon. Sen jälkeen se hyppäsi sinne itse, eikä sen jälkeen ole tarvinnut pahemmin nostella.
  63. Olin varmaan maailman reiluin kämppis, kun vaan sitten Jyväskylän reissulta kotiutuessani tulin kotiin kahden koiran kanssa ja ilmoitin, että nyt näitä on sitten kaksi. Onneksi kämppikseni Kepponen oli aina ollut varsin ymmärtäväinen näitä mun "päähänpistoja" kohtaan. Neve toivotettiin tervetulleeksi avosylin, ja sillä tiellään se on edelleen.
  64. Neven nimeä mietittiin myös pitkään ja hartaasti. Yksi nimivaihtoehto oli intialainen nimi Malti, joka olisi ollut siinä mielessä hyvä, että se olisi muistuttanut Neven aiempaa nimeä Malla.
  65. Päädyin kuitenkin nimeen Neve, koska se sopi suuhun vielä Maltiakin paremmin. Lisäksi Neven lisänimi never ever tiivistyy siinä myös Nefertitin lisäksi.
  66. En osannut puhua Neven tulosta oikein kenellekään muille kuin niille, jotka alusta alkaen olivat Neven tilanteesta tietoisia. Tiesin jo ennen Neven tuloa, että esim. äitin kanssa käytäisiin asiasta pitkälliset ja tuskin kovin sopuisat keskustelut, vaikken kotona enää asunutkaan. Aavistukset osuivat oikeaan, vaan äitissä on se hyvä puoli, että kun äiti saa sanottavansa sanottua, asia on sillä selvä ja sitten jatketaan eteenpäin. Nevellä on oma paikkansa perheessämme ja se on yhtä kiinteä osa meidän perhettä kuin Rinikin - jopa äitin mielestä.
  67. Haaveilin ennen Neven tuloa vähän enemmän käyttöpuolen aussiesta, mutta Neve on vienyt minut tarpeeksi lähelle käyttistä.
  68. Neve tekee kaiken elämässään täysillä. Se nauttii silmittömästi kaikenlaisesta tekemisestä, ja sen kanssa on hauska tehdä ja touhuta. Neve on hyvin erilainen treenattava kuin Rini vilkkautensa ja hössötyksensä kanssa, mutta ainakaan elämä sen kanssa ei käy pitkäveteiseksi ;)
  69. En ole päivääkään katunut Neven ottamista. Se on ollut kaikin puolin sopiva meidän laumaan, vaikka aika ajoin kiroankin tyttöjen lujatahtoisuutta, joka välillä aiheuttaa niiden välille kitkaa, kun Neve ei suostu heti alistumaan Rinille.
  70. Suurimman osan tyttöjen tappeluista aiheutan kuitenkin minä - tahtomattani, yleensä ajattelemattomuuttani.
  71. Nykyään kuitenkin osaa jo vähän ajatella asioita tyttöjen näkökulmista. Virheiden kautta oppii paljon myös, joskin aina toivon, ettei virheitä tulisi, koska se tyttöjen tappeluissa yleensä tietää reikiä. Niin pahoja tappeluita ei kuitenkaan ainakaan vielä toistaiseksi ole tullut - eikä toivottavasti tulekaan - että olisimme joutuneet eläinlääkärillä niitä paikkauttamaan.
  72. Riniä ottaessani ajattelin, että ehdoton raja koiramäärälle on kaksi. Nyt, kun Neve on meillä, huomaan usein haaveilevani kolmannesta... Toisaalta se on perusteltua sillä, että jossain vaiheessa minulla tulee olemaan kaksi mummokoiraa. Yritän kuitenkin viivyttää kolmannen ottamista niin paljon kuin suinkin, jotta olisi aikaa harrastaa ja tehdä näiden kahden kanssa nyt, kun ne ovat parhaan harrastusikänsä kynnyksellä.
  73. Minua ei harmita, että minulla on kaksi blue merleä. Uskon, että minulle on sattunut kaksi maailman kauneinta blue merle -neitoa ;)
  74. Olen päivittäin kiitollinen Minnalle kahdesta maailman ihanimmasta koirasta!
  75. Pidän edelleen ihan mahdollisena, että Rini voi saavuttaa ne seitsemän valiotitteliään, joita sen varalle povattiin xD Asiaa voisi tietysti helpottaa, kun muistaisi, mitä kaikkia titteleitä siihen seitsemään sisältyi...
  76. Horoskoopin mukaan joutsen on onnenlintuni. Olen tämän kevään aikana nähnyt joutsenia enemmän kuin koko 23 elinvuotenani yhteensä. Toivon sen lupaavan jotain superhyvää tulevaisuuden varalle :)
  77. Ero Rinistä ja Nevestä päiväksikin on kauhea koettelemus.
  78. Täydellistä koiraa ei ole olemassa, mutta jos saisin Rinin varustettuna Neven avoimuudella ja vielä hitusella lisää Neven draivia, tuloksena olisi minun täydellinen koirani.
  79. Olen alkanut pitää Neven pystykorvasta. Se tekee Neven ilmeeseen oman erityissäväyksensä (eli korostaa sen en ymmärrä -hetkiä).
  80. Odotan päivää, jolloin saan ostaa kotiimme sohvan, jolle koirat pääsevät nukkumaan.
  81. Nevellä on hämmästyttävän paljon yhteneväisyyttä niin käytökseltään kuin arkisilta tavoiltaankin isänsä Piraten kanssa.
  82. Mulla on meneillään kammottavan ankara talokuume.
  83. Rinin ja minun ensimmäinen tokokoe oli elämäni yksi hienoimpia ja samalla tuskallisimpia koettelemuksia. Oli ihana huomata, kuinka paljon Rini osasi niin vähällä treenaamisella, mutta en voi sanoa, että oli kovin kivaa olla kehässä pullistuneen välilevyn kanssa, joka teki seisomisesta ja kävelemisestä aika kivuliasta.
  84. Mulla on krooninen pelkotila siitä, että välilevy pullahtaa uudestaan. En kestäisi jäädä enää sängynpohjalle makaamaan ja mun sydän pettää pelkästä ajatuksesta, etten pääsisi touhuamaan tyttöjen kanssa mitään.
  85. Olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän Rinin poistettu kulmahammas on meidän harrastamisiin vaikuttanut. Silloin tapaturman sattuessa murehdin, joudummeko jättämään kaikki lajit, joissa Rini joutuu ottamaan suuhunsa jotakin. Tosi loogista ja todennäköistä, mutta murehdin ihan oikeasti!
  86. Olin todella huojentunut ja onnellinen, kun mennessäni hakemaan Riniä hampaanpoistoleikkauksesta se tuli minua puolimatkassa käytävällä jo vastaan - hoiperrellen ja ihan nukutushuuruissa, mutta silti sen katseesta näki, että sillä oli selkeä ajatus siitä, minne se oli menossa eikä mikään sitä olisi voinut estää. Minut nähdessään se heilutti häntäänsä ja kiiruhti luokseni. Olin niin onnellinen, että olisin voinut itkeä.
  87. Olen pitänyt Riniä aina huumorintajuisena, mutta tänä keväänä olen moneen otteeseen joutunut huomaamaan, että oikeastaan neiti on aika tosikko.
  88. Sen sijaan Neveltä löytyy huumorintajua joskus vähän liikaakin.
  89. Molemmat tytöistä palvovat pikkusiskojani Elisaa ja Eveliinaa.
  90. Eveliinasta odotan tulevaisuuden koiraharrastajaa. Ikää on vasta 8 vuotta, mutta Eve on meidän perheessä mun lisäksi ainut, jonka käskyt Neve noteeraa.
  91. Koirat ovat minulle elämäntapa. En tiedä, kuinka olen aiemmin pystynyt elämään ilman niitä.
  92. Molemmilla koirillani on liuta lempinimiä, harva se kerta, kun kutsun niitä niiden oikeilla nimillä...
  93. Luulin Rinin olevan ahne, mutta sitten tutustuin Neveen. Kyllä, Neven ahneus päihittää jopa Rinin ahneuden.
  94. Minulla on tapa tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on Neven jälkityöskentely ja nouto.
  95. Pidin noutoa haasteellisena opetettavana Nevelle, koska sen kanssa ei päässyt alkuun samalla tavalla kuin Rinin kanssa. Rinille ketjutin noudon takaperin aloittaen kapulan pitelemisestä. Neve taas ei mielellään ota suuhunsa esineitä vain pidettäväksi. Esineiden luovutus on aina ollut Nevelle vaikeaa, koska se pitäisi mieluummin kivaa itsekseen. Saimme noudon kuitenkin hyvälle mallille yhdessä ainoassa pienessä treenissä, jossa heitin kapulaa lähelle, ja kun Neve toi kapulaa lähemmäs, heitin sille pallon. Pian se alkoi tarjota kapulan tuomista pallon saadakseen.
  96. Halusin opettaa Neven ilmaisemaan kepit jäljellä maahanmenolla, osittain juuri siksi, että koin keppien tuomisen (eli noudon) Nevelle mahdottomaksi. Kun Neve merkkasi kepin ja pääsin palkkaamaan, se alkoi pikkuhiljaa tarjota kapulan tuomista aivan itsestään.
  97. Pidän Neveä hieman hönähtäneenä ja tyhmänä, vaikka se itse asiassa osoittaa monessa asiassa hämmästyttävää älykkyyttä. Yleensä älykkyys ilmenee vaan väärissä paikoissa (kuten esim. ruokakaapille tiirikoitumisena)
  98. Olen saanut koiraharrastusteni kautta paljon ystäviä!
  99. Koiran ulkonäköä ja väriä enemmän arvostan luonnetta.
  100. Ei ole mitään ihanampaa kuin maata sängyllä yksi blue merle -aussie kummassakin kainalossa (huom, edellyttää ainakin 120 cm leveää sänkyä) ;)

Meidän blogin seuraajat ovat tainneet kaikki kadota tai ainakin ratkaisevasti vähentyä ajan myötä, mutta jos joku selviää tuon faktalistan loppuun saakka ja tuntee suurta paloa tehdä samanlaisen, niin haaste heitetään heille eteenpäin!