Oikein, mun viimeinenkin järjenhiven on kadonnut. Tää viikko on ollu yks kuolema, kun on ollut kaksi isoa tenttiä, huomenna on vielä yksi. Jyväskylässä alkoi agilityn möllicup -kisat tänään Laukaassa, ja jotenkin me eksyttiin sinne Rinin kanssa.

Ilmoitin sitten hetken heikkoudessani Rinin sekä mölli- että kisaavien radalle. Makseja oli paljon, mutta ihmeen nopeasti aika meni. Mua ei jännittänyt oikeastaan kuin vasta sitten, kun oltiin itse menossa radalle. Sain kuitenkin jotenkin itseni kasaan, jätettyä koiran odottamaan ja ottamalla vähän etumatkaa.

Möllirata oli hyvin suoraviivainen:

Möllirata meni erinomaisesti, tuntui aivan mahtavalta juosta koiran kanssa, kun pysyin hyvin mukana, tuntui että ohjaus oli kohdallaan ja tunne sen kun parani, kun huomasin että meillä menee hyvin! Tein persjätön mutkaputkelle, ja siinä tuli kiire. Hypyn 10 rima pysyi vielä täpärästi ylhäällä, mutta 11:sta rima tuli alas, koiralla tuli kiire mun perään. Puomilla tuli jommassa kummassa päässä kontaktivirhe, muuten tyylipuhdas rata! Rini on taitava!

Mölliradan ihanneaika oli muistaakseni 60 sekuntia, eipä tullut ainakaan sillä saralla ongelmia: Rinin aika oli nimittäin 25,54, joka oli samalla mölliluokan nopein... Toiset tosin saivat virheettömiä ratoja, joten ei päästy loistamaan hyvällä ajalla sen ihmeemmin. Rini oli hieman tavallista rauhallisempi ja hyvin kuulolla.

Välissä pidettiin vähän taukoa ja katseltiin kisaavien radan rakennusta. Kisaavien radalta löytyikin sitten kaikki mausteet:

Hylly tuli jo toisella esteellä, kun en korjannut Rinin väärin suorittamaa rengasta. Tein itse hölmöyden, kun olin suunnitellut ohjaavani renkaan toisella tavalla (ohjaamalla sivusta lähtemällä koiran kanssa yhtä aikaa liikkeelle), vaan muutaman muun suorituksen katsottuani päätin vaihtaa sitten kuitenkin (tein kutsuhyppynä seisoen itse renkaan takana). Melkein kyllä arvasin, että meidän suoritus kaatuu joko renkaaseen, keppeihin tai keinuun. Keinu meni mainiosti, mutta sitten alkoi rimat paukkua. Kepit olivat tosi hyvät, samoin alun perin hankalaksi kuvittelemani hyppykuvio ennen puomia. Se menikin varsin kivuttomasti, kun vaan käskytin Riniä kiertämään takaa. Loppusuoralla ei mitään sen ihmeempää.

Tässä radassa oli jo tiukempi ihanneaika: muistaakseni 56 sekuntia. Noh, vielä aika reippaasti alitettiin se, Rinin aika oli 35,12. Tällä radalla en ehtinyt nähdä muiden suoritusaikoja, mutta tulokset tullevat ennen pitkää jonnekin näkösälle.

Toisella radalla mua jäi lähinnä ärsyttämään se rengas, kun en luottanut omaan tuntemukseeni, vaikka niin olisi ehkä pitänyt tehdä. Noh, oppia tämäkin. Pääasia kuitenkin oli, kun oli hauskaa oikeasti, en ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin hyväksi agilityä tehdessä, mikä on sinänsä aika surullista. Kun nyt vaan saisi itselle itseluottamusta meidän osaamiseen, niin Rinihän ei olisi kuin ilmoittaa ekoihin virallisiin.