Eilen koeteltiin ihmisen hermorakennetta roppakaupalla. Lähdimme Ellin ja karjisten kanssa lenkkeilemään sekä ajamaan jälkeä (pyhänä aikomuksena tehdä kouluhommia sen jälkeen, kun koirat olisi ensin saatu tyytyväisiksi). Eilen oli ensimmäinen kevätpäivä, ihana auringonpaiste ja tosi lämmin ilma. Kävelimme hyvän aikaa ennen kuin pysähdyimme tallailemaan jälkiä. Sitten alkoivat ne koettelemukset.

Olin tallaamassa Miolle jälkeä ja tulossa jo loppusuoralla, kun näin Neven juoksevan tiellä. Arvasin jo siitä, että se oli syönyt hihnansa poikki ja lähtenyt lipettiin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se ei ole tuota tehnyt sitten viime kesän, ja se on ollut ihan ok jäädessään yksin Rinin kanssa, ja nyt sillä oli Rinin lisäksi vielä Katla ja Miokin kaverinaan. Hihnoja saa uusia kaupasta, mutta mua ärsytti ihan suunnattomasti tällainen takapakki yksinjäännissä näin pitkän tauon jälkeen. Neve karkasi vielä uudestaan, kun Katla oli ajamassa jälkeään, ja se suututti vielä vähän lisää.

Lähdin tasaamaan mieltäni Rinin jäljelle. Rini on aina ollut etevä lukemaan mun tunnetiloja, ja se vaistosi nytkin, että olin tyytymätön johonkin. Ensimmäisen kepin se nosti, mutta toisen yli käveli ilman aiettakaan noteerata sitä mitenkään. Pysähdyin odottamaan, että koira korjaa, ja niin Rini tekikin. Kolmannen kepin yli Rini käveli myös ihan surutta, nappasin kepin matkaan itse ja jatkettiin matkaa. Neljännen kepin Rini ilmaisi, siitä palkkasin ihan kunnolla, mikä selvästi innosti Riniä, sillä se lähti jatkamaan jälkeä ihan uudella innolla. Meillä ei ollut jäljellä merkit kuin alussa ja lopussa, ja jossain vaiheessa menimme varmaankin jostain kulmasta yli, koska yhtäkkiä Rini nosti nenän ylös, pyörimme vähän aikaa ympäriinsä ja näin selvästi koirasta, että jälki on hukassa. Rini etsi jälkeä kovasti, mutta aikamme pyörittyämme itse menetin jo toivon. Lähdimme kävelemään tietä kohti, Rinin nenä kävi kuitenkin koko ajan, ja sitten se yhtäkkiä lähti vetämään toiseen suuntaan. Menin kuitenkin perässä. Rini löysi kuin löysikin takaisin jäljelle, ja nosti jäljen lopusta vielä kaksi keppiäkin - kaikki kepit siis löytyivät! Olin todella yllättynyt, että Rini löysi takaisin jäljelle, ei se näköjään yhtään hullumpi juttu ollutkaan, että lähtee hakukoiran kanssa tekemään jälkeäkin! Rini sai jäljen päätteeksi kunnon palkan wubbaleikin ja nakkien merkeissä.

Lähdin sitten ajamaan Neven kanssa jälkeä myös, vaikka pahimman ärtymykseni aikaan ajattelin, etten tee sen kanssa yhtään mitään. Neven jäljen alkutaipaleella näkyikin aika selvästi, että se oli epävarma tekemisistään, kun olin huonolla tuulella. Neven jälki oli Neven tasolle hyvin vaativa lukuisine polun ylityksineen. Neve kuitenkin selvitti jäljen alun, kun se sai vähän kannustusta, ja ensimmäisen kepin se merkkasi hyvin. Pääsin palkkaamaan, ja se antoi koiralle lisää puhtia jatkoon. Keppejä taisi olla yhteensä kahdeksan, yksi keppi oli heti maankohoaman jälkeen, sitä Neve ei huomannut. Viimeinen keppi oli alamäessä kaatuneen puun juuressa, sitäkin piti etsiskellä - Neve nimittäin oli jatkamassa jo jäljelle, jota pitkin Elli oli tullut pois metsästä. Loppujäljen neljä keppiä Neve otti hyvin suuhun ja toi mulle käteen tai sylkäisi lähimaastoon. Jälki oli oikein onnistunut ja hyvä harjoitus Nevelle, näköjään sillekin voi tehdä välillä vaativampia harjoituksia.

Lenkki käveltiin loppuun erittäin väsyneinä, en käsitä, miten me saatiin liki viisi tuntia kulumaan Laajavuoren metsissä. Jalat huusivat hoosiannaa jo pitkään ennen kuin päästiin takaisin meille. Lenkin jälkeen oli jo niin kauhea nälkä, että piti saada evästä, ja kun ruokaa saatiin, oltiin jo niin väsyneitä, ettei opiskelusta tullut yhtään mitään. Se siitä opintopiiristä, vaan olipahan tyytyväisiä koiria taas talo täynnä.

Ulkoilutin kameraakin vähän kauniin sään kunniaksi. Kun tuo järkkäri on mulla nyt kaksi vuotta ollut, niin arvelin, että voisihan sitä pikkuhiljaa opetella käyttämään. Suurin osa kuvista meni harjoittelun piikkiin, kun harjoittelin erilaisten säätöjen tekemistä, tässä nyt kuitenkin jokunen kuva:

1273779295_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rini ja Katla hippasilla

1273779284_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Painia Laajavuoren nurmella

1273779275_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Posetusta kaatuneen puun ääressä

1273779266_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nevellä on ajatus

1273779254_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja Katla rakastaa keppiä ;)