Tiistaina Rini pääsi taas liitämään. Meillä oli pitkästä aikaa radan sijasta tekniikkaa, ja tulihan tuossa jokuseen kertaan treenien aikana todettua, että tarpeen se on vielä monessa suhteessa, ei ehkä niinkään koiran vaan ohjaajan kannalta. Harjoittelimme erilaisia keppikulmia lyhyillä ratapätkillä. Koira piti hauskaa taas koko rahan edestä, mutta ohjaaja oli tyytymätön erityisesti omaan ohjaukseensa. Pisti kiukuttamaan, että vuoroin on käskytyksissä joko liian myöhässä tai aikaisessa, ja sopivan äänenpainon löytäminen joka tilanteeseen on näköjään myös vaikeaa. Kirsikkana kakun päällä vielä se, että syyllistyin treeneissä pitkästä aikaa niihin samoihin alkutaipaleen kardinaalivirheisiin, joista jo luulin päässeeni eroon: radalla pysähtymiseen ja täällä-käskyn kiljumiseen koiran ollessa riman päällä. Että kiukutti. Alan hiljalleen ymmärtää, mitä sanonta "agility pitää ohjaajan nöyränä" tarkoittaa.

Tiistaina käytiin myös pitkästä aikaa lenkillä Ellin, Mion ja Katlan kanssa. Tulihan tuossa lenkin varrella Rinin ja Katlan painia katsoessa jokuseen kertaan todettua, etteivät ne kyllä ole viime - saati toissa - talvesta ihmeemmin muuttuneet ;) Molemmat pitivät kauheata mekkalaa painiessaan keskenään, vaan hauskaa niillä oli. Nevekin intoutui leikkimään Katlan kanssa lenkin loppupuoliskolla.

Eilen käytiin Haukkiksessa lenkillä myös kimpassa, siellä tosin meno oli jo rauhallisempaa. Kohta ei pääse lenkkeilemään enää Haukkikseen eikä sen koommin Laajavuoreenkaan, kun lumi upottaa jo kenkien alla niin paljon. Rapakelistä ollaan saatu nautiskella koko viikko. Jos tällaisia kelejä pitää, ei varmaan mene kauaa, kun lumet sulaa. Itse odotan jo innolla pitkiä Laajavuoren lenkkejä, kunhan hiihtäjät ensin kaikkoavat meidän metsistä.

Rinin kanssa ollaan tehty melkein päivittäin kaukojen vaihtoja, ja suunta näyttää hyvältä. Seisomisesta istumaan siirryttäessä Rini jostain syystä tarjoaa kovin auliisti maahanmenoa, joka varmaan johtuu käskysanasta. Olen käyttänyt etuliitteenä käskyissä peru-sanaa vahvistaakseni käsitystä, että liikkeet tehdään taaksepäin. Pitänee pikkuhiljaa alkaa häivyttää etuliitettä pois. Välimatkaa kasvatellaan pikkuhiljaa ja rauhassa, meillä on vielä hyvin aikaa treenailla ennen koetta. Hulinaa tässä on riittänyt sen verran kuitenkin, että varsinaiset tokotreenit ovat jääneet vähille. Pitäisi tunnaria myös työstää ahkerasti perusasentojen ja luoksetulon lisäksi.

Neven kanssa on harjoiteltu iltaruuan kanssa liikkeestä maahanmenoa. En tiedä, kehunko liian aikaisin, mutta ainakin ruokakupin kanssa koira putoaa maahan hyvin. Ensi viikon möllitokoon tuskin saadaan kaikkia liikkeitä valmiiksi, kun liikkeestä seisominen on vielä ihan alkutekijöissään, vaan en ota tämän koiran kanssa paineita. Neve on viikon varrella osoittanut myös luovuutta keittiössä, kun olin kouluun lähtiessäni unohtanut laittaa tuolin pakastimen ja seinän väliin jäävän raon eteen - se oli silpunnut lattialle kaurahiutalepaketin ja syönyt sen jäljelläolleen sisällön. Noh, onneksi tiedossa oli muutenkin siivouspäivä...

Tässä pikkuhiljaa kampeudutaan taas autoon ja lähdetään ajelemaan Joensuuhun pääsiäisen viettoon. Sunnuntaina tosin tullaan jo takaisin, jotta päästään Neven kanssa taas harjoittelemaan liitämisen alkeita ;)