Nessu Nespertiti liiteli tänään jälleen agilityalkeissa. Harjoittelimme sarjahyppyä, puomia, putkea mitä mielenkiintoisimmilla mutkilla sekä puolikkaita keppejä.

Sarjahypyissä oli kaksi hyppyä peräkkäin, ensin otettiin yksi hyppy, sitten molemmat peräkkäin. Seija oli namitätinä jälleen palkkaamassa. Neve hyppäsi ekan hypyn hyvin, mutta veti heti kylkeen kiinni. Yritin ohjaamalla saada Neven toisen hypyn yli, Seija auttoi kutsumalla, ja silleen kuvio saatiin toimimaankin. Havaittiin siinä vaan, että mun malta-odotussessio ennen hypyille lähtöä vetää koiran huomion minuun, jolloin se ei näe namitätiä. Kun otettiin hyppykuvio lähtemällä vain suoraan liikkeelle, Neve hyppäsi molemmat hypyt minua sen kummemmin vilkuilematta ja kiilaamatta kylkeen kiinni.

Puomilla meni hyvin niin kauan, kun ohjasin helpommalta puolelta. Kun vaihdettiin vaikealle, koira pääsi hihnassa liian pitkälle, ja kun tulin itse myöhässä, koira hyppäsi vastaan alastulossa. Loppujen lopuksi vika oli vaan siinä, että yritin turhaan tehdä vaikeammalla puolella ohjaamisesta vaikeaa itselleni miettimällä, missä kädessä pidän hihnaa ja millä kädellä ohjaan koiraa. Kun ei tee asioista liian monimutkaisia, ne sujuvat yllättävän helposti - hihnaa kun voi pitää samassa kädessä, jolla myös ohjaa, vaikka se aika yllättävää onkin. Alan jarrutella Neveä aika aikaisessa vaiheessa alastulossa, mistä sain noottia, mutta kun sillä on niin kova vauhti, etten luota siihen, että se pysähtyy itsestään. Seija vaan varoitteli, että jossain vaiheessa koiralle voi käydä kuin shampanjapullolle, jonka korkki poksahtaa ja se on menoa sen jälkeen ;) Sitä päivää sitten odotellessa.

Putki oli Neven mielestä kiva. Ensimmäinen meni ihan mukavasti, siinä taisi olla vain pieni mutka keskellä, mutta toisessa mutka oli jo voimakkaampi. Ensin ohjasin koiran huolimattomasti putken ohi, sitten, kun saatiin koira putkeen, aloin ihmetellä, minne koira jäi, kun olin putken toisessa päässä ennen koiraa. Nevellä oli ilmeisesti mennyt tovi ymmärtää, että putki jatkui mutkasta sitten kuitenkin ;) Oikeasta päästä se tuli ulos, mutta hetki siinä tuhraantui ihmetellessä.

Kepeillä näin sen, mitä Seija on mulle yrittänyt koko kurssin ajan selittää: Neve osaa kepit. Sain taas noottia: yritän turhaan jarrutella koiraa kepeille menossa, vaikka käsissä olisi koira, joka itsestään on sinne hakeutumassa. Niin kuin Seija sanoi - harvemmin koira itsestään kepeille hakeutuu luonnostaan, joten jos se sen on tekemässä, kannattaa antaa tehdä vaan. Neve pujotteli hienosti pienellä käsiavulla kaikki kuusi keppiä, siitä se saikin ruhtinaallisen palkan namin ja wubbaleikin merkeissä.

Neve on kyllä kovasti edistynyt agilityssä, sen halu oppia on ihan ilmiömäinen, samoin sen kyky oppia pelkästään sivusta katsomalla. Tavallisesti niin kovin hiljainen Neve pitää nykyään maneesissa pientä kommentoivaa murmatusta koko ajan, sillä olisi kova kiire päästä tekemään esteitä.

Aiemmin päivällä ajeltiin takaisin Joensuusta. Joensuussa vietettiin tosi rento pääsiäisloma, ei tehty oikeastaan muuta kuin nukuttiin, syötiin, nukuttiin vähän lisää ja nautittiin Kekkoslovakiassa seurasta ja ruuasta. Neve on edelleen kovin kiinnostunut Marin kissoista, mutta nyt se on oivaltanut, ettei niiden jahtaaminen ole sallittua. Tänään käytiin vielä ennen lähtöä mummon luona, jossa koirat saivat taas nauttia rapsutuksista ja mummon herkuista, joista koirat eivät tietenkään voineet jäädä paitsi. Reissu meni mukavasti, joskin taas turhan nopeasti. Seuraavaa Joensuun visiittiä saadaankin odottaa siihen saakka, että päästään lomille.