Eipä ole ollut tänään ajanvietto-ongelmia. Eilinen reissu väsytti jostain syystä ihan mielettömästi. Heräsin aamulla, kun Aino kävi tulostamassa meillä jotain papereita, käytin koirat pihalla ja menin takaisin nukkumaan. Seuraavan kerran hereille hätkähtäessäni kello olikin jo puoli kaksi O.o Siinä vaiheessa arvelin, että pitää koirien kanssa kehitellä jotain ohjelmaa, vaikkei sää ollut mitä mairittelevin auringonpaisteen ja lumisateen vuorotellessa. Pitää vissiin olla vaan tyytyväinen, ettei tule sitä Islannin tuhkaa kuitenkaan.

Satuin Ellin kanssa samaan aikaan sähköpostia lukemaan, ja gmailin kautta oli kimppalenkki ja pari treeniä nopeasti sovittu. Elli koukkasi meidän kautta ja lähdettiin Laajavuoreen. Mulla oli testauksessa ensimmäistä kertaa viime syksynä tilaamani maastokuvioinen vyölaukku, jossa oli iso tasku, keskellä juomapullolle paikka ja toisella puolella kaksi pienempää taskua. Isoon taskuun sai näppärästi ujutettua koirien namipussin, pulloon laitettua vettä ja pikkutaskuihin puhelimen, avaimet sekä esineruutuesineen (muovinen liimapuikko). Ja sit vaan menoks!

Ulkona oli mieletön lumipyry ja kylmä tuuli, joka yritti käännyttää takaisin. Tällaiset metsien tallaajat kuin me tosin vain ajattelevat, että mahtavaa, nyt ei ole vastaantulijoita. Lumipyryä kesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen aurinko alkoi paistaa täysin kirkkaalta taivaalta, ja siellä se porottikin sitten loppulenkin ajan.

Koirilla oli taas kivaa keskenään. Rini ja Katla painivat keskenään Neve tiiviisti kannoillaan, Mio ei yrittänyt kuin leikkiä juoksussa olevan Katlan kanssa. Varsin kivuttomasti miehuutensa menettänyt Mio kulki akkaporukan mukana, vaikka Katla välillä vähän kiinnostikin.

Tallasimme Ellin kanssa esineruudun suhteellisen sulalle metsäpätkälle. Ruutu oli leveydeltään vain kymmenisen metriä, mutta syvyyttä oli sitten jo enemmän (ehkä 30 metriä). Nevellä ei luovutus ole vielä kunnossa, joten se ei päässyt tällä kertaa esineitä etsimään. Elli treenasi ensin Mion, sitten otin välissä Rinin ja lopuksi Katla.

Rinin kanssa tein pelkkää esineen hakemista aluksi, jotta neiti muistaisi, mistä on kyse. Hyvin liimapuikko sieltä nousi. Ruutuun Elli oli sillä aikaa vienyt tennispallon ja sellaisen epämääräisen kangassuikaleen (en ottanut selvää, mikä se oikein oli). Rini lähti ruutuun innokkaasti ja nosti tennispallon melkein heti. Toisella pistolla pienen etsinnän jälkeen löytyi kangassysteemi. Tyhmä ihminen oli ahne ja halusi tehdä vielä yhden piston liimapuikolle. Elli vei sen alueen vasempaan reunaan, joka oli alueena vaativa pikkukuusikon takia. Rini etsi hienosti, mutta se oli jatkuvasti alueen ulkopuolella. Menin sitten sen avuksi ruutuun kulkemaan, ja löytyihän se liimapuikkokin lopulta. Pitäisi muistaa näissä treeneissä vaan olla vaatimatta liikaa ja lopettaa onnistumiseen. Rinillä oli kuitenkin kivaa, se lienee pääasia.

Kävelimme lenkin loppuun, kävin viemässä Neven kotiin huilimaan ja otin Rinin treenaamaan tokoa. Sovimme treenit leikkipuiston kentälle, joka olikin jo ihan sula ja kuiva. Rini oli into pinkeänä, kun Neve ei ollut mukana, se osaa totisesti nauttia meidän kahdenkeskisestä ajasta.

Aloittelimme treenit paikkamakuulla. Menimme Ellin kanssa sellaisen betonipylvään taakse piiloon. Kestoa paikkamakuulle tuli suunnilleen 2,5 minuuttia, joka meni mukavasti.

Jatkoin paikkamakuusta luoksetulon treenaamiseen. Pysäytyksiä on yhä edelleen treenattu aivan liian vähän, mutta siinä asiassa ei voi kuin katsoa peiliin. Tein muutaman suoran luoksetulon, jonka jälkeen aloin ottaa pysäytyksiä. Suorat olivat hyvät ja suhteellisen vauhdikkaat. Pysäytyksistä kävin palkkaamassa heti. Rini osasi molemmat käskyt hyvin, mutta varsinainen pysäytys venyi lähes poikkeuksetta aika reippaasti. Rinillä oli tänään myös outo päivä siinä mielessä, että se nousi pariin kertaan makuusta istumaan sillä aikaa, kun kävelin koirasta poispäin. Kävin palkkaamassa Rinin pari kertaa maahan, jolla saatiin ongelma häviämään. Rini jäi varsinkin pysäytysten kanssa mun luo tullessaan aika kauas, pitää vaatia sitä tulemaan tiiviimmin eteen.

Sitten hyppynoutoa. Noutaa se osaa ja hypätä, mutta ei tulla suoraan eteen. Elli antoi neuvoksi kokeilla kääntää selkä koiralle, jos se jää vinoon eteen. Rini vaan kiersi mun eteen uudestaan kapula suussa ja jäi edelleen vinoon. Otin kapulan pois suusta ja jätin palkkaamatta. Pari yritystä ei tuonut muutosta paikan suoruuteen, joten siirryin ottamaan pelkkää noutoa jättäen koiran istumaan, tiputtamalla kapulan meidän väliin. Noudon varmuus vähän kärsi, sillä kun palkkaa ei tullut, enkä kelpuuttanut eteentuloasentoa, Rini kokeili kulkea kapulan ohi nostamatta sitä. Kun sen jälkeen kehuin Riniä sen nostaessa kapulan, koira nosti kapulan taas ja tuli suoraan eteen. En ymmärrä, millä logiikalla, mutta joskopa pieni aivoherne olisi saanut vähän pohdittavaa.

Jatkoimme tunnarilla. Elli vei meille kapulat ympyrään ja tehtiin koemaiset kuviot. Harmi vaan, kun lähetin Rinin kapuloille, paikkamakuussa ollut Katla katsoi käskyn tulleen myös itselleen ja se sinkaisi hirveällä vauhdilla Rinin perässä kapuloille. Rini otti Ellin painokkaasta Katlalle tarkoitetusta käskystä häiriötä, tunnari on meillä ollut muutenkin hyvin herkkä liike. Rini empi hetken kapuloilla, mutten sanonut mitään, päätin vaan katsoa, mitä tapahtuu. Rini alkoi haistella, se käytti yhtä kapulaa suussa ja kääntyi katsomaan minua. En vieläkään sanonut mitään, Rini nosti jo kerran suussa käyttämänsä kapulan ja toi sen mulle. Se oli oma. En ottanut uusintaa, kun asia meni suunnilleen niin kuin pitikin, häiriö oli vaan vähän liikaa ;)

Lopuksi kaukoja niin, että Elli heilui käsien ja jalkojen kanssa Rinin takana. Käskytin ensin muutaman vaihdon muutaman metrin matkasta, Rini teki vaihdot erinomaisesti. Se otti alkuun vähän häiriötä Ellistä, mutta odotin, että Rini katsoi minuun päin ennen kuin annoin käskyn. Hyvin Rini siitä tokenikin, eikä palkkauksen jälkeen enää kiinnittänyt Elliin mitään huomiota. Pidensin matkaa ehkä vähän yli viiteen metriin, ekat vaihdot (istu-seiso-maahan) meni erinomaisesti, mutta toisissa vaihdoissa (seiso-istu-maahan) Rini eteni seisomaan noustessaan vähän ja veti pyllyn alleen istuessa. Onneksi tässä nyt on vielä jokunen päivä aikaa treenata vaihtoja ja saada niihin varmuutta. Treeneistä jäi kaikkinensa kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Ehdin juuri ja juuri kävellä takaisin tokotreeneistä takaisin, kun piti jo lähteä Neveä viemään meidän agilityn alkeiskurssin viimeiselle treenikerralle. Treeneissä oli tänään keppien puolikkaat, rengas, puomi ja putki.

Kepeillä Neve aloitti lupaavasti, mutta aloin ahdistaa sitä väleihin, minkä takia pujottelusta ei tullut mitään. Seija käski mun pitää etäisyyttä keppeihin ja olla ahdistelematta koiraa. Yritin uudestaan ohjaten kauempaa, ja Neve pujotteli todella hienosti - ainoastaan toiseksi viimeinen väli meni pieleen, kun itse ohjasin huolimattomasti.

Renkaalla meillä oli namitäti, joka ohjasi koiran tulemaan oikeasta reiästä. Seija sanoi, että kaikilla koirilla alkaa olla se vaihe, että koirat alkavat ajatella itsenäisesti ja tarjota eri variaatioita. Nevekin yritti renkaan monia eri aukkoja tarjota, mutta pitelin hihnasta tiukasti kiinni enkä päästänyt menemään kuin nimenomaan renkaasta. Onnistuihan se lopulta varsin mukavasti.

Sitten puomia. Teimme kaksi toistoa ohjaten eri puolilta, molemmat meni ihan mukavasti, ainut että Nevellä on edelleen niin hillitön määrä vauhtia, ettei tosikaan. Alastulolla Neve veti pyllyn pois kontaktilta istuen siihen viereen. Toisella kerralla Seija tuli alastulolle avuksi pitämään pyllyä vähän paikallaan. Nevellä ei ole ongelmia istua oikein kontaktille, mutta se vaatii siihen toistoja ja rutiinia.

Lopuksi kaarevaa putkea. Meillä oli ensin putki, joka kaartui mutkalle ja jatkui suoraan. Ohjasin Neveä vähän huolimattomasti, jolloin koira karkasi putkensuun ohi. Otin uudestaan osoittaen selkeämmin putken suuta, ja Neve juoksi iloisesti putken läpi. Toistolla meillä oli jo hevosenkengän mallinen putki, johon ohjatessani keskityin taas kunnolla, mihin koiraa vien, minkä ansiosta putkensuu löytyi ilman ylimääräisiä mutkia. Neve oli oikein pätevä pieni agikoira :)

Neven agiliitelyt jäävät nyt ainakin muutamaksi viikoksi tauolle, kun siirrymme maneesista kentälle. Jäämme odottelemaan ihan kivasti alkaneelle Neven agilityuralle jatkoa!