Olemme kohdanneet odottamattoman ongelman: muhun on iskenyt kevätväsymys. Viime ja tällä viikolla on ollut niin möhnäinen ja voimaton olo, etten jaksaisi kuin nukkua. Se on näkynyt myös treeni-innon määrässä. En tiedä, onko se jotain sijaisvaikutusta agilitystä, jossa viime viikkojen treenit ovat kaatuneet siihen, etten pysty pitämään päätä kasassa, joka on mulle yhtä kuin kokemus epäonnistumisesta. Mun pitäisi lähestyä ongelmaa siltä kantilta, että kaikenhan pitäisi ensisijaisesti lähteä siitä, että on kivaa koiran kanssa. Kai agilityn kanssa mentiin siinä metsään jo kauan sitten, kun mun päähän pälkähti ensimmäisen kerran muodostaa itselleni paineita onnistumisesta.

Olen aina ollut perfektionisti. Sitä on ruokkinut lisää koira, jonka kanssa on pystynyt ihan mihin vaan. Agility pitää nöyränä siinä mielessä, ettei siinä koskaan ole valmis, josta voimme tehdä johtopäätöksen, ettei se ole perfektionistille sopiva laji, tai sit sitä perfektionismin pulttia pitäisi jotenkin osata löysätä. Se vaan on niin pirun vaikeaa, ehkä siksikin, että toisaalta sitten olen tosi huono antamaan itselleni krediittiä yhtään mistään - siitä puhumattakaan, että osaisin antaa itselleni virheitäni anteeksi. Näillä eväillä voitte kuvitella, kuinka usein koen onnistuneeni agilityssä.

Mä en käsitä, mikä agilitystä tekee niin vaikean prosessoida. Jopa huonosti menneistä hakutreeneistä osaan aina löytää jotain hyvää ja ajatella siltä kantilta, että hyvän hakukoiran koulutus vaatii aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa. Viime kesän ekoista kisoistakin lähdin hymyssäsuin, kun tiesin, että pahin kynnys oli ylitetty. Tokokokeissakin on jännittänyt, mutta olen pystynyt pitämään itseni kasassa ja luottamaan siihen, että koira osaa ja minä osaan. Olen miettinyt sitäkin, johtuuko mun agilityongelma mun esiintymiskammosta. Toisaalta jos syy olisi niin yksinkertainen, sehän olisi vain merkki siitä, että keskityn ihan liikaa siihen, mitä muut näkee, enkä siihen, mitä itse teen koiran kanssa radalla. Mutta miksi se ei sitten ole ongelma tokossa?

Jonkun pitäis ajaa mun päähän ajatus "Älä ota sitä vakavasti". Elämä on vaikeaa ilman että siitä vielä tieten tahtoen tekee sellaista.

Käytiin tänään Ainon, Mallan ja Seelan kanssa lenkillä pitkästä aikaa Laajavuoressa. Hiihtäjät ovat pitäneet paikkaa otteessaan kohta puoli vuotta, ja me todettiin tänään, että nyt on viimein aika ajaa ne helevettiin sieltä. Yhtään hiihtäjää ei tullut vastaan ja suurin osa laduista oli kunnostamattomia ja kantoivat vielä hyvin. Koirilla oli huippukivaa päästä metsään, ja tuntuipa itsestäkin mahtavalta kävellä pitkästä aikaa jossain muualla kuin Haukkiksessa ja lähimetsässä. Tätä on kaivattu, oikeasti.

Illasta olisi ollut Remmin tokotreenit, joista jättäydyin pois, vaikka kovasti mukaan yritettiin maanitella. Noin vartti kieltäytymisen jälkeen iski hillitön treeni-into, mutten viitsinyt lähteä enää metsästämään treenikavereita, joten jäin tuohon takapihan parkkikselle. Toinen plyymerleistä odotteli autossa sillä aikaa, kun treenasin toista.

Rinin kanssa aloiteltiin seuraamisella. Tein pitkähkön kaavion kaikkine kommervenkkeineen ja palkkaamatta välissä, Rini teki hienosti ja vire oli kohdillaan. Ei edes ääntelyongelmaa!

Liikkeestä istuminen tehtiin muistin virkistykseksi. Oikein meni napakasti.

Sitten työstettiin noutoja, erityisesti metallista ja oikeaa luovutusasentoa. Otin apukäskyksi Rinille eteen-käskyn, jotta oikea luovutuspaikka tulisi selväksi. Rini toi ensimmäisen vinoon, mutta kun annoin uuden eteen-käskyn, Rini hilasi pyllyään oikealle paikalle. Kehuin kovasti ja otin uudestaan, sitten Rini näytti oivaltavan, mitä siltä vaadin - luovutuspaikka oli ainakin oikea. Kokeilin källiksi muutaman toiston jälkeen jättää apukäskyn antamatta, mutta asento oli heti vino.

Tein tunnarinkin pitkästä aikaa. Arvelin, että kokeilen kylmiltään kisamatkalta, vaikka taukoa on ollut roimasti. Rinillä oli vire kohdillaan, sen näki sen ilmeestä ja elehdinnästä, se tiesi selvästi, mitä oltiin menossa tekemään. Kapuloilla se haisteli hyvin, talloi kapuloita, jonka seurauksena ne vähän liikuskelivat, mutta oma oli ensimmäinen, johon se suullaan koski, ja se on näin pitkän tauon jäljiltä ihan parasta! En ottanut toistoa, kun meni hienosti, luovutuspaikkakin oli suoraan edessä ilman apukäskyä!

Lopuksi kaukoja pitkästä aikaa ulkona. Parkkipaikan viivoja oli helppo käyttää apuviivoina edistämisen seuraamisessa. Tehtiin kylmiltään ensin n. 5 metristä vaihtoja, siitä pikkuhiljaa pidensin matkaa, lopulta tein varmaan jo ihan kisamittaisen matkan. Rini teki kaikki vaihdot tosi hyvin, kävin palkkailemassa välillä, mutta tosi hyvältä näyttää! Vaihdoin käskysanat miljoonannen kerran, mutta se peruutuskäskyn yhdistäminen selvästi auttaa. Peru-istu (seiso-istu -vaihto) lyhentyi RU-IS, ja peru-maa (seiso-maahan -vaihto) RU-MAA ;) Hyvin menee! Rinin kanssa riehuttiin lopuksi lussupallolla ja wubballa.

Neven kanssa tehtiin myös seuraamista, tällä kertaa pitkällä kaaviolla. Neven kokemattomuus pitemmissä kaavioissa näkyi kontaktin tippumisena aika ajoin ja paikan elämisenä, tällä kertaa koira alkoi poikittaa, ei edistänyt niinkään. Pitäisi treenata kovasti lisää, mutta huomiseen möllitokoon ei kyllä enää ennätä. Meillä on siis huomenna möllitoko Muuramen tokokurssilla. Käännökset meni ihan kivasti ja juoksuosuudessakin pysyi hyvin paikka, kontakti kylläkin laski välillä.

Liikkeestä maahanmenon Neve teki ihan vahingossa jo oikein. Mulla on tunne, että pikkuisen hidastin omaa vauhtiani saadakseni koiran maahan, mutta muuten sujui mainiosti. Palkkasin heti maahanmenosta, lopuksi tein yhden ihan kisamuotoisen. Nessu osasi!

Välissä luoksetuloa eteen-käskyllä. Neve hakeutui hyvin eteen ilman käsiapua, joskin se oli vielä epäselvää, mitä edessä pitää tehdä. Kerran se istui vahingossa, mutta asento alkoi poikittaa heti, kun aloin kaivaa taskusta namia palkaksi. Lopuksi otin käsiavun kanssa, että saataisiin varmasti oikea suoritus. Sivulle Neve hakeutuu käskystä jo hyvin edestä.

Lopuksi liikkeestä seisomista extemporeena. Ajattelin ottaa käyttöön käskysanan paikka. Neve kaipasi hieman avustusta luonnollisesti, mutta aika ajoin näytti, että se jopa ymmärsi, mistä oli kyse. Vahvistusta kaipaisi paljon, pitää melkein alkaa iltaisin ruokakupin kanssa tekemään seisomista maahanmenon sijaan. Riekutin Neveä myös wubballa ja lussupallolla treenin päätteeksi.