Muurameen ajeltiin vielä hyvillä mielin kyllä siinä uskossa, että agia treenataan ohjelman mukaisesti. Lähdin lämppäämään Riniä ennen meidän vuoroa, se viipotteli mun edellä ihan virkeänä, mutta pian se meni ihan vaisuksi. Hetkeä myöhemmin se alkoi oksentaa. Vatsakin oli löysällä. Rini oksensi pari kertaa, kävelimme takaisin autolle ja päätin, että nää treenit oli sitten tässä. Huomasin vasta sitten, että Rini oli oksentanut autoonkin. Reppana :(

Lainakoira radalle löytyi kyllä, mutten osannut yhtään viedä Luca-berniä. Mun ajatukset oli jossain ihan muualla ja pakka levisi käsiin. Ratojen jälkeen suuntasin uudestaan Rinin kanssa kävelemään ja selvittelemään ajatuksiani, Rini oli jo virkeämpi. Se ei mitenkään voinut ymmärtää, miksi se ei päässyt liitämään. Olisihan se tehnyt, jos olisin sen vienyt, siitä ei ole epäilystäkään, eikä se olisi näyttänyt merkkiäkään siitä, että on kipeä.

Kotimatkalla käytiin Nesteen K-kaupassa, joka onneksi on auki 24:een saakka. Piimä oli lopussa, mutta ostin sitten viiliä Tehobaktin kaveriksi. Ruoka maittoi hyvin ja nyt Rini nukkuu tuossa ihan rauhassa. Pitää seurata, miten sen vointi huomiseen helpottuu. Liekö lenkillä syönyt jotain, mikä ärsytti vatsaa.

Neve oli ollut kiltisti kotona meidän ollessa Muuramessa. Se ei ollut levittänyt edes paperiroskista, minkä se tavallisesti tekee yksin ollessaan. Kiva, jos se tuosta alkaa nyt taas rauhoittua, nää Joensuun reissut aiheuttaa aina tavalla tai toisella Neven yksinoloharjoituksiin vähän takapakkia.