Päivällä koulun jälkeen lenkkeiltiin Haukkiksessa ja pidettiin hauskaa. Tyttöjen viime viikon välienselvittelyt veivät viime viikolla vähän mielen maahan, mutta onneksi tällä viikolla elämä on palannut normaaliin kuosiin. Tytöt ovat pihalla leikkineet keskenään ja Rini hakenut sisälläkin leikkiin. Että joskopa tää tästä :)



Lenkin jälkeen Elli muistutteli treeneistä, jotka jo alustavasti lupasin viikonloppuna. Eikun välipalan syötyäni Neven kanssa pihalle tokotreeneihin. Treffasimme Ellin läheisellä parkkiksella, jossa Elli olikin jo ehtinyt aloittaa treenit Mion kanssa.


Nevelle tänään paikkamakuutreeniä häiriössä. Sää oli reippaasti pakkasen puolella, joten se ei ollut erityisen otollinen paikkamakuutreeniin. Makuutin Neveä vajaan 10 metrin välimatkalla seisoen ensin koiraan nähden sivuttain molemmin puolin, sitten selkä koiraan päin. Palkkasin välillä. Häiriötä oli lopussa jo ihan kunnolla, kun Elli teki ruutua Mion kanssa n. viiden metrin päässä Nevestä. Neve pysyi hienosti paikallaan, olin ylpeä pikkuisesta!



Paikkamakuun lisäksi teimme Neven kanssa seuraamista. Vire oli seuraamista varten ehkä jopa hieman liian korkea, mutta Neve teki hienosti töitä eikä edistänytkään ihan niin paljon kuin se tavallisesti treeneissä tekee. Aloin opettaa Nevelle täyskäännöstä, eikä neiti kovin montaa toistoa tarvinnutkaan, kun se jo vahingossa teki sen itse ilman tuttiseuruuttamista. Kai se on uskottava, että tälläkin koiralla joskus sytyttää ;) Neven seuraamiset olivat erityisen hyvät tänään!



Vaan jottei kellertävä neste ihan nousisi päähän, liikkeestä maahanmeno ei sujunut ihan niin hyvin. Tai siis kyllähän se maahan meni joka kerta, mutta tarvitsi paljon apuja. Tein liikettä ekaa kertaa naksuttimen kanssa, jotta saisin palkkauksen oikea-aikaiseksi. Toistoja tarvitaan reippahasti lisää.



Lopuksi riekuttiin perinteiseen tapaan wubballa - Neve rakastaa sitä. Se tulee tarjoamaan lelua reviteltäväksi, jos en itse kutsu sitä. Hassu tyttö, kun se ei pari kuukautta sitten vielä suostunut tuomaan lelua mua päinkään kuin kiusallaan ;)



Kotosalla ehdittiin huilahtaa hetki ennen Rinin agilitytreenejä. Rata oli enteillyt hankaluuksia jo eilisiltana, jolloin sen sain sähköpostiini ennakkotarkastelua varten, vaan olipahan haastetta, jos ei mitään muuta. Olin tosi paljon pahemmin jäljessä käskytyksissä viime viikkoon verrattuna. Rimat rämisivät ja kepit kolisivat. Vaan tulipahan kokeiltua paria ohjausjuttua useampaankin otteeseen ja onkeen on otettu jälleen jotakin. Kahdella kädellä ohjaaminen toimii hypyillä tosi hyvin, mutta putkella se ei ainakaan tänään toiminut ihan toivotulla tavalla. Putkelle meno oli muutenkin tänään ihmeen vaikeaa, en varmaan osannut ohjata Rinin mielestä yksioikoisesti sen suhteen, kumpaan päähän putkea pitää mennä. En huomannut itsekään, että ristikkäisellä kädellä ohjaamalla olisin saanut koiran putkeen varmaan kaikkein helpoiten. Keilaamismenetelmä toimi kyllä myös ihan ok. Kepeillä temputtiin, vika oli varmaan alun perin mun käden asennossa, josta Rini sitten teki päätelmiä nopeasti ja alkoi tarjota väärää aloituskeppiväliä. Tän päivän rata oli niin pitkä, että ohjaajan kunto oli kovalla koetuksella, ja Tarja tosiaan pisti meidät juoksemaan ;) Vaan hyvä niin, treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja saipahan koirakin tehdä töitä vähän tavallista enemmän!

Rini sai eilen kehuja hyvästä hyppytekniikastaan - se ei tee kuulemma mitään ylimääräistä. Musta se voisi edelleen käyttää joskus järkeä noiden hyppykaariensa ja hypyn pituuden arvioinneissa, aika hurjalta näyttää, kun se hyppää kolme metriä ennen hyppyä. Voitteko kuvitella, että minäkin sain kehuja - kuulemma osaan ohjata tätä koiraa hyvin! Mulle painotettiin, että vaikka kuka sanois mitä, en saa mennä enää muuttamaan tekniikkaani, koska mun koira osaa jo lukea sitä ;) Hallitsen kuulemma myös hyvin yläkroppani. Wau, varsinkin tuo yläkropan hallinta oli vielä vuosi sitten kauhea ongelma. Kaipa sitä omallakin kohdalla on näkyvissä tunnelin päässä valoa (vai onko se lähestyvän junan etuvalo?)

Treenivideon taustalle valittu musa valkkautui kandidaattien joukosta oikeastaan vain sen perusteella, että kertosäe rytmittyy aika täydellisesti Rinin pujottelun mukaan ;)