Torstaina käytiin Jennan ja bullmastiffikaksikon kanssa treenailemassa ja yhteislenkillä. Rinille olin suunnitellut täsmätreenin luoksetulojen pysäytyksiin, tunnariin ja kaukoihin, vaan suunnitelma vähän levisi, kun Jennalla oli mukanaan hyppyeste.

Aloiteltiin paikkamakuulla, kun kerrankin oli mukava keli tehdä paikallaoloja. Jenna teki Turbon kanssa minuutin paikallaistumistreenin ja siihen perään muutaman minuutin paikkamakuun, Rini teki paikkamakuuta. Yritin kovasti kuulostella, kuuluuko piippausta tai muuta draamaa, mutta pilli pysyi kiinni, ja toivottavasti pysyy jatkossakin.

Rinillä oli kaukoihin vähän turhan korkea vire, se oli aivan innoissaan jälleen treenaamaan päästessään, joten edistystä ja epätarkkuutta vaihdoissa riitti. Tein välissä muutaman luoksetulon, se vähän helpotti asiaa. Luoksetulon pysäytyksissä otin avuksi lelun, niillä sai pysähdyksiä vähän napakammiksi. Pitää vaan muistaa tehdä myös suoria luoksetuloja, ettei vauhti kärsi.

Tunnari meni loistavasti, ei mälvännyt ja oma nousi! Taidettiin tehdä aika läheltä kisamittaakin, joten tunnarista jäi oikein hyvä mieli.

Hyppynouto menee liikkeenä ihan hyvin, mutta luovutusasento hypyn jälkeen on ihan vino ja vänkyrä. Lisää toistoja kaivataan. Rini heittäytyi vähän turhan innokkaaksi loikkaamalla taas metrejä ennen hyppyestettä, räminäähän siitä vaan tuli. Tein muutaman toiston vielä rämistelyjen jälkeen, ne olivat ihan puhtaat. Luovutusasentokin parani muutaman toiston jälkeen.

Kaukot onnistuivat loppuun ihan ok n. metrin matkalta. Olen tehnyt Rinin kanssa nyt päivittäin taas kaukojen vaihtoja, erityisesti seiso-istu-seiso -vaihtoa. Pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen...

Neven kanssa tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja, luoksetulo ja hyppyä. Turvotus ehti torstaihin laskea sen verran ja olo kohentua, että Neve oli oma innokas itsensä. Se tiesi edistämistä seuraamiseen. Työtä ja tarkkuutta tämä vielä vaatii, vaikka mun perfektionistisielun tuntien mikään ei ikinä kelpaa ;)

Luoksetulo oli nevemäiseen tapaan vauhdikas. Palkkasin suoraan revittelemällä, kun nyt on Neven kanssa löytynyt yhteinen sävel lelun luovutuksen suhteen - se tulee tarjoamaan lelua ihan lähelle, jopa reisiin kiinni, jotta jatkaisin leikkiä sen kanssa vielä Neven voiton jälkeen.

Hyppy oli Nevellä hyvässä muistissa. Kun postauksen otsikko on rämäpäät monikossa, niin voitte arvata, mitä ennen pitkää tapahtui. Jätin Neven paikalleen istumaan ja kävelin lähemmäs hyppyestettä ja arvelin, että kokeilen, kuinka kaukana voin olla esteestä niin, että Neve suorittaa hypyn. Metristä se hyppäsi kyllä, mutta ilmeisesti Neve oli liian tottunut siihen, että seison aivan hypyn edessä - se ponkaisi hyppyyn aivan mun vierestä ja rysäytti päin hyppyestettä kaataen koko rakennelman. Pitihän se tämäkin päivä vielä nähdä. Helpotin toistoon menemällä ihan esteen lähelle, eikä Neve arkaillut hyppäämistä. Että kyllä tästäkin koirasta se kova puoli löytyy.

Maahanmenot ovat vielä melko alkutekijöissään, ei siis olla edistytty isoista avuista. Tehdään rauhassa eteenpäin.

Treenien jälkeen suuntasimme Jamikselle lenkille, siellä sitä sitten pari tuntia rämmittiinkin. Lenkki meni oikein mukavasti ja Rinille on ruttunaamasiedätys tehnyt hyvää. Nyt Kuningatar meni jo sulassa sovussa ruttujen kanssa.

Illalla Elisa ja Eve kävivät vielä väsyneitä koiria rapsuttelemassa ja leikittämässä. Rini on jotenkin niin liikuttava "oman lauman" lapsien kanssa, kun se ei pusujaan säästele - vieraista lapsistahan Rini ei ihmeemmin perusta. Nevekin on oivaltanut, että pikkuihmisten kanssa pitää olla rauhallinen eikä voi koko aikaa höseltää ;)

Perjantaina koirilla oli lepopäivä, ja se tuli näköjään tarpeeseen. Seurasin koko Joensuussa majailun ajan, kun musta näytti, että tyttöjen välit olivat vähän kireänoloiset. Eilen paketti sitten levisi lopulta, kun tytöt ottivat yhteen muutamaan otteeseen. Olin aamulla hakemassa varaston puolelta molemmille ruokaa, kun kuulin, että oven takana alkoi rähinä. Avasin oven katsoakseni, mikä on tilanne, Rini oli jo niskan päällä ja tilanne selvä. Illalla olimme entisessä kodissamme Mäntylässä Marin luona, tilanteessa ei mun mielestä ollut mitään ihmeellistä, mutta Rinillä jostain syystä paloi käämi, kun Neve tuli hössöttämään sen taakse. Kauhea rähäkkä ja meteli, ja olin väliin menossa, kun tilanne näytti riistäytyvän käsistä. Rini sai kuitenkin juuri selätettyä Neven ja muutaman kyräilyn jälkeen Rini antoi Neven paeta sohvan alle. Huomasin Rinin tassussa hailakkaa punaista, joten aloin etsiä ruhjeita karvojen seasta. En löytänyt kuin nirhauman Rinin vasemmasta silmäkulmasta, Nevestä en sitäkään vähää. Tappelu näytti kuitenkin puhdistaneen hieman ilmaa, sillä loppuillan molemmat nukkuivat rauhallisina ja tänään tytöt jo leikkivätkin aamukävelyllä keskenään.

Tänään ajeltiin aamupäivästä takaisin Jyväskylään ja tyttöjen välit näyttäisivät rauhallisilta. Molemmat nukkuivat automatkan ja kotonurkat tarkastettuaan kävivät uudestaan unille. Toivotaan, että tilanne tästä helpottaa, kun koirat saavat unta palloon ja vähän rauhoituttua reissun jälkeen.