Viikko on kääntymässä taas loppuaan kohti, vaan meillä on vaan meno kiihtynyt mitä pitemmälle viikossa ollaan päästy. Tiistaina oli agitreenit Rinin kanssa, rata tällä kertaa tämän näköinen:

Rataan tutustuessa mietin tarkkaan, mitä pitää tehdä ja miten. Olin myöhässä jo renkaan jälkeen, kun jäin turhan pitkäksi aikaa varmistelemaan, että Rini kans suorittaa sen oikein (renkaan kanssa väännettiin viimeksi). Käskytykset olivat myöhässä ja omituinen käsiliike hypyn 4 kohdassa tiputti riman, 9 hypyllä tein turhan voimakkaan valevalssin, Rinille olisi riittänyt pienempikin kropanliike. Hypyn 15 jälkeen käskytys oli taas myöhässä pahemman kerran - koira ehti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen, kun ohjetta suunnasta ei tullut ajoissa - mutta muuten rata meni aivan mahtavasti! Tässä eka treeni, jonka videonkin kehtaa julkaista netissä ;)

Keskiviikkona ei ihmeemmin touhuttu mitään kovin ihmeellistä. Otin koirat kauppareissulle mukaan, jotta saivat harjoitella kaupan edessä odottamista (tekee varsinkin Nevelle hyvää BH-koetta ajatellen). Kotosalla pidin siivous- ja leivontapäivän, iltapäivästä mun täti ja serkku, jota en ole nähnyt melkein 10 vuoteen, tulivat käymään meillä. Neve rakastui mun Mika-serkkuun heti ja teki rohkeasti tuttavuutta syliin kiipeämällä. Jopa Rini hakeutui rapsutettavaksi, vaikka se ei ihan vieraiden kanssa sitä tavallisesti tee.

Eilisestä sitten ehkä vähän intoutuneena arvelin, että lähden huvikseni kokeilemaan, mitä Rini tuumaa Akselin ja Elinan vanhuksista. Mun piti mennä käymään siellä jo eilen, mutta en sitten ehtinytkään, kun tuli vieraita ja illasta muuta puuhaa. Aamulla sain sitten noustua sen verran aikaisin, että ehdin käydä Akselissa ja Elinassa ennen lenkille lähtöä. Jotenkin silloin aiemmin ajattelin, että kun Rini on Neveä pidättyväisempi ja hitaammin vieraille lämpenevä, se ei ehkä nauttisi vieraista ihmisistä ja heidän suomastaan huomiosta ympärillään ainakaan samalla tavalla kuin Neve. Mitä vielä, Rini oli aivan onnessaan päästessään kerrankin huomion keskipisteeksi! Se hakeutui itse vieraiden rapsutettavaksi ja huiskutti häntäänsä, teki temppuja ja nautti huomiosta täysin rinnoin. Vanhukset seurasivat mielellään Rinin tekemiä temppuja, ihastelivat sen turkkia, väriä, erikoisia silmiä sekä Rinin ihanaa kaulapantaa (vaaleanpunainen niittipuolikurkkari). Ehkä Rinistä oli vähän toisella tavalla iloakin vanhuksille, kun se oli kiinnostunut ihmisistä - Nevellähän meni viime kerralla aika lähinnä minua tapittaessa ja palkkaa kerjätessä, se ei varmaan vielä päässyt silloin jyvälle, mitä sinne oltiin tultu tekemään.

Olin sopinut yhdeksitoista lenkin Paulan ja Rio-holskun kanssa Nenäinniemeen. Mun navi meni porukoille lainaan Joensuun reissulla, joten olin taas kartan varassa. Yllättävän hyvin löysin sinne Kuokkalan taakse, vaikken niin kaukana ole koskaan aiemmin käynyt. Tytöt ja Rio tulivat hyvin juttuun, Rini oli leikkisällä tuulella ja Nevekin juosta kirmaili Rinin perässä. Kolme tuntia saimme kulutettua lenkillä Paulan kanssa aussieista höpöttäen, nopsaan se aika menee, kun juttua riittää ;)

Illasta oli vielä Muuramessa tokotreenit, jonne lähdin Neven kanssa. Eipä voi turhasta aktiivisuudesta puhua tämänkään kurssin suhteen, kun treenikertoja on jäänyt melkoisesti väliin. Päivän teemana oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Aloittelimme tosin luoksepäästävyydellä, jossa teimme eri vaikeustasojen harjoituksia: ensin koira sivulla niin, että koutsimme Minna kävi n. parin metrin päässä seisomassa ja kääntyi sitten pois, toisella kierroksella koutsi tuli ihan eteen, kolmannella eteen ja vaihdoimme muutaman sanan, neljännellä kokeiltiin, mitä koira tuumaa, jos siihen kosketaan. Neve pysyi hyvin paikallaan. Kerran se taisi lähteä viereltä uteliaisuuttaan eteenpäin, treenata tätä vielä pitää.

Luoksepäästävyydestä jatkoimme paikkamakuuseen. Jätin Neven maahan ja kävelin n. 5 metrin päähän. Palkkasin minuutin makuun jälkeen, kun vierestä nousi koira ja Neve otti siitä vähän häiriötä. Menin takaisin ja odottelin toisen minuutin pätkän, hyvältä näytti. Neve on vielä kovin häiriöherkkä, johon tuo sen vilkkaus vielä tekee oman lisänsä, mutta rakennamme rauhassa liikkeitä kasaan ja varmemmaksi.

Liikkeestä maahanmenossa ilmaisin koutsillemme epävarmuuteni tavasta, jolla olen Nevelle lähtenyt liikettä opettamaan. Rinille liikkeen treenaaminen kokonaisuutena alusta alkaen toimi ihan ok, mutta Neve on monessa suhteessa niin erilainen kuitenkin, että aloin miettiä, onko sama opetuskeino paras vaihtoehto - varsinkin, kun joutuisin samalla puuttumaan myös Neven seuraamiseen. Minna ehdotti, että lähtisin vahvistamaan maahanmenoa peruuttamalla ja antamalla koiralle eritasoisia apuja maahanmenoon. Kun maahanmeno on varma, voin lisätä peruutusvauhtia ja vähentää apuja. Siitä pikkuhiljaa treenataan paikalla pysymistä ja otetaan seuraaminen mukaan. Lähdimme treenaamaan maahanmenoja, aluksi annoin isot avut, mutta vähitellen vähensin apuja. Metodi tuntui ihan toimivalta, joten tällä mennään toistaiseksi eteenpäin.

Luoksetuloissa lähdemme ketjuttamaan liikettä treenaamalla ensin edessä istumisesta sivulle siirtymisellä. Meillä tuo eteen istuminen on muutenkin vielä työn alla, joten treeni oli oikein aiheellinen. Neve siirtyi hyvin edestä sivulle avustettuna, toistoja tarvitaan vielä paljon.

Pitkän päivän jäljiltä on aika voipunut olo, vaan onneksi koiratkin ovat tyytyväisiä. Mun pitäisi vielä jaksaa kirjoittaa potilastehtävä, joka pitää palauttaa huomenna, loppuun. Ensi viikolla alkaakin taas normaali arki ja koulu, vaan onneksi kevät tulee kovaa vauhtia ja valoisaa on aina vaan pitempään.