Tänään on vielä huilailtu. Sen verran aamusta aktivoiduttiin, että käytiin ottamassa Rinistä ja Seelasta viimein palkintokuvat Tuusniemen näyttelyn tiimoilta. Tässä Rinin kuva, kiitos Ainolle kuvan ottamisesta!

1267998784_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Iltapäivällä juhlistettiin Ainon ja Ellin kanssa mun eilistä vanhenemista kynttiläillallisella ilman kynttilöitä. Elli toi mukanaan 12-viikkoisen porokoirapentu Tarjan, joka kävi meillä pikavisiitillä jo edellisenä iltana/yönä. Heräsin sikeästä unesta, kun oveen koputettiin, menin ihan unenpöpperössä ovea aukaisemaan ja olin hivenen hämmästynyt, kun ovella olivat Aino ja Elli sylissään pieni koiranpentu. Mulle lykättiin samettiturkkinen pentu syliin ja sanottiin, että voin hoitaa sitä vähän aikaa. Rini rakastui pentuun heti, se oli siitä aivan innoissaan. Neve jänskäsi pentua tai sen ympärillä pörräävää Riniä eikä käynyt kuin pikaisesti pentua nuuskaisemassa. Siinä me sitten Rinin kanssa istuttiin lattialla ja ihmeteltiin reipasta pentua - en ollut hämmennyksissäni älynnyt edes kysyä, mikä pentu se oli, mistä se oli tullut, mikä sen nimi oli tai mitään muutakaan. Vaan olipa ihana pallottaa vähän aikaa pentua. Tänään Nevekin teki pentuun jo vähän enemmän tuttavuutta, joskaan Neve ei ollut pennusta läheskään yhtä innoissaan kuin Rini.

Illasta ajeltiin Muurameen agilityn alkeisiin. Neven esteille sinkoilu jatkui, tällä kertaa lisänä tuli vielä hevosenpaskan turpaan vetäminen tylsillä välitauoilla.

Päivän aiheena viime viikkoiseen tapaan puomi, yksittäinen hyppy kutsuhyppynä, kepit ja irtorengas. Irtorengasta ei sitten ehdittykään ottaa, joten sitä kivaa kenties ensi kerralla.

Puomi meni vauhdikkaasti, Neveä pitää jo vähän toppuutella, ettei se ryysi vaan läpi. Alastulokontaktille pysähtyminen oli päivän ongelma. Seija tuli avuksi pitämään ensin vyötäröstä kiinni, jotta saatiin koira pysymään paikallaan (Neve on liian nopea etanahitaalle ohjaajalleen). Viimeisellä toistolla pelkkä saparosta pitäminen sai Neven pysähtymään, se tarjosi itse istumista. Mun pitää vaan muistaa olla todella rauhallinen ja jämäkkä ohjauksessani.

Kutsuhyppy meni mukavasti. Seija piti hihnasta kiinni sillä aikaa, kun kävelin hypyn toiselle puolelle ja kutsuin. Suunnittelin ottavani agiin odotuskäskyksi Nevelle MALTA, hyvin ainakin tänään malttoi ;) Hyppy oli puhdas, hienosti meni.

Sitten ne kepit, josta entryn otsikko. Heli piti hihnasta kiinni, jotta mulla olisi käytettävänä kaksi kättä ohjaamiseen. Mulle uskotellaan, että koira osaa kepit, ja osaahan se, kun vaan itse oppisin sitä sinne viemään. Neve onnistui ensimmäisen kepin kierrettyään vetämään todella tiukan kurvin ja tönäisemään muovista pujottelukeppiä, joka tönäisyn voimasta katkesi. EI NÄIN! Seija lohdutti sanomalla, että Neve hävisi vielä sille belggarille, joka rikkoi pujotellessaan neljä keppiä. Laiha lohtu. Sanoin Nevelle, että mie häpeän senkin puolesta, kun se ei itse siihen pysty. Loput pujokerrat sujuivat ilman katkeavia keppejä. Seija oli meitä varten kuulemma tuonut koko keppien puolikkaat, vaan emme tänään päässeet ihan niin pitkälle, mentiin viime viikkoisella lähetä ja vedä seuraavasta välistä takaisin -linjalla.