Eilen tokoiltiin taas Muuramessa Neven kanssa.

Aloiteltiin perinteisellä luoksepäästävyydellä. Neve oli treenin alkuun vähän rauhaton, se ei meinannut millään pysyä paikallaan ja kontaktin saaminen tuotti välillä vähän hankaluuksia. Neve oli aamusta huonovointinen, jonka epäilen johtuneen edellisiltaisesta oivalluksesta käydä penkomassa mun reppua, josta se löysi syötäväkseen lakupussin. Liekö ollut vielä vähän huonovointinen illasta. Noh, tuosta levottomuudesta johtuen en ollut ihan tyytyväinen luoksepäästävyyteen.

Luoksepäästävyyden jälkeen tehtiin lyhyt pätkä paikkamakuuta, siinäkin Neve oli jotenkin levoton. Molemmilla puolilla oli kyllä häiriötäkin, joten saattoi olla epävarmuudestakin johtuvaa. Mene ja tiedä.

Hyppyesteelle vuoroa odotellessa tein Neven kanssa seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja. Jos johonkin olen eilisessä treenissä tyytyväinen niin seuraamisiin - niissä on edistytty nyt huimasti! Teimme Neven kanssa jo ihan hyvänmittaista pätkää, paikka pysyi, vire oli kohdillaan ja koira innokas. Harjoittelimme myös käännöksiä, joita on tehty aika vähän, mutta hyvin Neve pysyi niissäkin mukana. Hitsiläinen, pitkällinen työ taitaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta!

Liikkeestä maahanmenoissa annoin taas isot avut, kokeilin välillä antaa vähän pienempiä, mutta se vaikutti heti maahanmenon nopeuteen. Vahvistusta tarvitsee siis vieläkin, mutta se nyt ei ole mikään yllätys.

Hypyllä jätin koiran taas taakse odottamaan ja kävelin itse lähemmäs estettä. Välimatkaa oli esteeseen parhaimmillaan 1,5-2 m, jota voi sanoa jo ihan hyväksi matkaksi. Neve pysähtyi käskyä annettaessa muutaman kerran mun viereen, josta sitten itse tyhmästi aina palasin takaisin alkuun ja helpotin. Toisaalta en halua itse sekoittaa siihen mitään käsimerkkiä tai muuta, kun niistä tulee mulle itselleni niin herkästi tapa. Minna huomautti, että Nevelle ei ole vielä selkeää, mitä hypyn takana tapahtuu, mikä on ihan tottakin. Seisomista pitää siis harjoitella roimasti. Neve hyppäsi lopulta sen kahden metrin päästä hypyn, palkkasin heittämällä namin esteen taakse. Sain neuvoksi ryhtyä jo pikkuhiljaa lähettämään koiraa vierestä. Ja sitten sitä seisomistreeniä...

Lopuksi otettiin luoksetuloa: ensin eteenistumista ja siitä sivulletuloa, lopuksi pitkän matkan luoksetulo. Neve on nyt hiffannut eteenistumisen idean, se hakeutuu siihen jo aika hyvin suoraan. Käsiavun se siihen vielä tarvitsee ihan ehdottomasti, mutta suunta näyttää nyt hyvältä. Avustan edestä sivulle vielä namin ja ison vartaloavun kanssa.

Varsinaisessa luoksetulossa testattiin koiran paikallapysymistä, välimatkaa oli reilusti yli koemitta. Neve malttoi hyvin kahdella suorituksella pysyä paikallaan, näin sen kyllä toisella kerralla nytkähtävän, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Odotutan sitä tahallani ennen käskyn antamista, ettei se opi ennakoimaan. Vauhti oli huikea, koira ei alkanut jarruttaa, vaikka annoin ennakoivaksi merkiksi käsiavun eteentuloon. Koira törmäsi minuun molemmilla kerroilla, toinen oli ehkä aavistuksen parempi kuitenkin.

Tänään sitten lenkkeillään ja pyynätään, huomenna olisi jälleen kehäkierros edessä Tampereen suunnalla.