Harjoittelu loppui haikeissa tunnelmissa perjantaina. Viikonloppu meni hämmennyksen vallitessa, kun yritin virittäytyä lomatunnelmaan. Lauantaina päästiin kuitenkin hyvin fiiliksiin nukkumalla pitkään ja käymällä koirien kanssa pitkällä lenkillä Laajavuoressa.

Sunnuntaina oli Australianpaimenkoirat ry:n järjestämät Aussiepäivät sekä vuosikokous. Aussiepäivillä luennoi Heli Hyytiäinen, joka kertoili meille koiran kivusta ja sen vaikutuksesta luonteeseen. Olen nyt muutaman koiran kipua käsittelevän luennon käynyt kuuntelemassa, vaan aina jokaisesta on löytynyt jotain uutta pohdittavaa. Lounaan jälkeen Kerkän Jorma kertoili MH-luonnekuvauksesta ja vertaili sitä luonnetestiin. Vuosikokoukseen en ehtinyt jäämään, mutta uusi ehta hallitus saatiin siitä huolimatta, ja oma kaksivuotinen kausi hallitustouhuissa päättyi. Jäsensihteerin pesti minulle vielä jäi, joten arki jatkuu edelleen enemmän ja vähemmän yhdistyksen toiminnassa mukana, nyt vaan ehkä enemmän takavasemmalla.

Illalla ehdittiin käväistä vielä Neven kanssa agilityn alkeissa. Päivän esteinä olivat muuri, puomi, putki ja keppien puolikkaat. Neve alkaa hiljalleen sisäistää, että maailmassa on muutakin kuin tokoa: se oli kuin lapsi huvipuistossa, kun se sinkoili yhtäkkiä varoittamatta paikasta toiseen jokaiselle esteelle omaehtoisesti pyrkien. Muuri meni vanhalla hyppytekniikalla mukavasti namitätiä toisella puolen hyödyntäen. Puomia Neven kanssa tehtiin jo karjisleirillä viime syksynä, ja namin perässä tuo koira menisi vaikka surman suuhun. Teimme uhkarohkeasti kolme toistoa, ja kolmannella mentiin lujaa ilman namia. Sain jo varoituksen, ettei pidä antaa koiran viedä liikaa. Suora putki oli hyvin muistissa, Neve juoksi iloisesti sen läpi. Keppien puolikkaalla oli kolme keppiä, ensimmäisellä toistolla en oikein osannut valmistella tarpeeksi ajoissa ja ohjaus vähän tökki. Toisella kerralla vain heitin Neven koiranpuoleisella kädellä ensimmäisestä keppiraosta ja vedin toisesta ulos - se meni hienosti! Oli kivat treenit, Neven kanssa alkeiskurssilla käydessä on alkanut muistua mieleen, mitä agility oli silloin, ennen kuin tein siitä itselleni pakkopullaa.

Tänä aamuna sitten pakattiin kamat kasaan ja palasimme vanhoille kotikulmille Joensuuhun lomaviikkoa viettämään. Nollakelit olivat tiputtaneet katoilta alas raskasta lunta, joten pääsin heti siskot koulusta ja iltapäiväkerhosta haettuani kolan ja lapion varteen. Elisalla ja Eveliinalla olikin yllätys: he olivat omilla rahoillaan käyneet eläinkaupasta ostamassa Rinille ja Nevelle punotut lelut! Koirat olivat leluistaan onnesta soikeina, siinä ne riekkuivat pihalla lelujensa kanssa väsymättä, kun minä lappasin lunta ja yritin puhkaista tietä autokatokseen.

Marin kanssa soiteltiin vielä iltapäivästä ja lähdimme yhteislenkille Jaamankankaalle koirien kanssa. Wallu hyppäsi syliin heti autosta päästyään, joten ei sille tainnut ainakaan kovin pahoja traumoja jäädä hoitojaksoltaan meillä ;) Tarkoitus oli mennä maksimissaan tunnin lenkille, vaan seuraavan nyppylän tai mutkankaan takana ei ollut sitä maagista tietä, jota pitkin meidän oli tarkoitus kääntyä takaisin. Puolisentoista tuntia tietä etsittyämme usko loppui kesken ja käännyimme takaisin. Tulomatka meni onneksi vähän joutuisammin. Koirat juoksentelivat ja kulkivat sulassa sovussa ja Wallu vaikutti saaneen huomattavaa apua särkylääkkeestään, kun se liikkui niin sulavasti ja kaikissa askellajeissa. Lenkki oli oikein mukava, ja olipahan aikaa kälättää, jos ei mitään muuta ;)

Koirat ovat kotosalla löytäneet jälleen sohvan ihanuudet - molemmissa sohvan nurkissa on yksi hyvin väsynyt plyymerle. Neve tuossa äsken unta nähdessään väpätteli kovasti huuliaan, millaista unta lie nähnyt ;D