Jos on Neven kanssa liikenteessä, samassa paikassa ei saa olla näkyvillä eikä ulottuvilla RUOKAA. Ulottuvilla käsittää myös pöydänpäälliset. Jätin koirien reissuruoat oikein pitkälle keskelle pöytää, kun aitassa ei ole minkäänlaisia kaappeja, vaan takaisin lastenhakureissulta tultuani pöydältä oli vedetty alas läppis, lautanen, kaikki kassit ja ruokapussi silputtu atomeiksi. Eikä syyllistä tarvinnut kauaa etsiä, se oli se, joka muistutti eniten valasta. Voi kirous, Neve veteli sitten kahden koiran viikon eväät Canidaeta. Ja ihminen suuntaa tyhmyydestään häpeissään eläinkauppaan ostamaan uuden säkin koiranruokaa. Kuinka monta kertaa Neven pitää olla ähkykuoleman partaalla ennen kuin opin, että tuo koira menee surutta surman suuhun saadakseen lisää sapuskaa?

Noh, tiedänpähän, mitä pitää tehdä, jos haluaa Neven näyttävän vähän tukevarunkoisemmalta näyttelyssä - syöttää sille paria päivää ennen kilon ytyruokaa.

Aamulla eilisen päivän vastoinkäymisistä toipuneena hoidettiin lapset kouluun, seikkailtiin netin ihmeellisessä maailmassa ja kellon lähestyessä kymmentä iski yhtäkkiä pakottava halu päästä treenaamaan. Halu oli helposti tyydytettävissä, kun otti vaan auton alleen ja suuntasi Linnunlahdelle. Menin ensin Linnunlahden kentälle vain havaitakseni, että vain ajotie oli aurattu - itse kenttä oli puolimetrisen lumen peitossa. Kentälle alkoi pursuta väkeä Josepan treenivuorolle (kenttävarauksia ei tietenkään voinut tarkistaa ennen kentälle menoa). Vaihdoin pikaisesti kuulumisia Hilkan kanssa ja näin pitkästä aikaa Kirin (Patchcoat Queenie). Kiristä tuli ihan mummunsa Unelma mieleen, se vatkasi takapuoltaan tismalleen samalla tavalla ja jotenkin sen olemuskin oli ihan unelmainen ;) Kiri oli oma iloinen, hilpeä itsensä, tässä välissä se oli ehtinyt jo isoksi neidiksikin kasvaa!

Arvelin, että annamme josepalaisille tilaa treenata, kun tilaa oli niin rajoitetusti ja olin suunnitellut treenaavani yksin omaa tahtiani, joten siirryin koirien kanssa raviradan alaparkkiin.

Neven kanssa treenasin tänään seuraamista oikein urakalla. Neiti oli vielä niin turvoksissa, ettei se jaksanut ylimääräisiä hötkytä, ja se teki erinomaista seuraamispätkää! Riekuttiin lelulla, jota Neve tarjosi voitettuaan heti uudestaan minulle, jotta riekkuminen jatkuisi. En riekuttanut kerrallaan pitkään, ettei plösöllä loppuisi puhti kesken. Seuraamisen lisäksi treenattiin paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoja. Paikallaolot sujuivat ihan ok, niitä ei hirveästi olla muun treenin seassa tehtykään. Maahanmenot menivät ihan kivasti, pitäisi vaan tehdä useammin, niin pääsisi liikkeessä eteenpäin. Nyt Neve tarvitsee vielä luonnollisesti aika isot avut maahanmenoon.

Rinin kanssa tehtiin voittajaluokan liikkeet läpikatsauksena, jotta tiedetään, mitkä asiat vaatii lisää treeniä ja mitkä voi jättää vähemmälle (vaikka tuskin näissä hiottavissa liikkeissä mitään yllätyksiä tulee).

Otin ihan lyhyitä paikallaoloja, pyrkimyksenä täysin hiljaiset paikalleenjäännit. Pilli pysyi kiinni.

Tein Rinin kanssa myös pitkää seuraamiskaaviota. Rini korjaa hienosti itse asioita, tosin se edelleen edistää. Olen miettinyt, että siirtyykö se edemmäs seuraamaan, kun se ei näe mun kasvoja mun runsaahkon etumuksen tunkiessa tielle xD Ota tuosta selvää. Rini teki tosi hyvät käännökset, nopeudenmuutokset ja sivuaskeleetkin olivat hyvät. Peruuttamista seuraamisessa pitäisi treenata, tosin Rinille riitti yksi korjauspyyntö, kun se yritti peruutuksesta kääntyä istumaan eteen. Iloista ja hyvävireistä seuraamista, mutta hiottavaahan siitä löytyy loputtomiin.

Liikkeestä istuminen oli hyvä, ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä.

Luoksetulon pysäytyksiä ei olla tehty miesmuistiin, ja se näkyy. Rini osasi kyllä molemmat pysähdykset, mutta pysäytys venyy liian pitkäksi. Tasapainon etsintä vauhdin ja napakoiden pysäytyksien välillä jatkuu.

Ruutu tehtiin n. 20 metrin matkasta, ihana vauhti ja todella napakka ruutuun meno! Palkkasin riekuttamalla ruudussa.

Hyppyestettä mulla ei ollut, joten tehtiin pelkkää noutoa sekä puisella että metallisella kapulalla. Ensimmäisen noudon luovutus oli vino, korjasin ja tehtiin liike uudestaan. Toinen luovutus tuli suoraan, siitä sekä nami- että lelupalkka. Seuraava nouto tehtiin metallisella, palautusvauhti olisi voinut olla nopeampi, mutta luovutusasento oikea. Siitä jälleen nami- ja lelupalkka.

Olin riekuttanut Riniä lelulla niin paljon, että se oli varmasti enimmät intonsa purkanut jo siihen. Tunnari tehtiin hieman kisamuotoista lyhyemmältä matkalta. Yhtä kapulaa maisteli, mutta oma nousi ja sen toi minulle asti. Palautusvauhti olisi voinut olla nopeampi. Palkkasin namilla ja lelulla. Liike kaipaa rutiinia.

Sitten viimeisenä kaukot. Tein kaikkia vaihtoja 1-1,5 metrin päästä, vaihdot oli hyvät, ei edistänyt. Hiljaa hyvä tulee, näissä meillä on isoin työ jäljellä.

Lopuksi pelleiltiin Rinin kanssa pujottelun ja lelun merkeissä. Oli kiva treeni!

Treeneistä ajelimme mummon luo muutamaksi tunniksi. Rini tiesi, minne oltiin menossa: kun parkkeerasin mummon talon viereen, takaboksista alkoi kuulua järjetön kiljunta. Koirat olivat aivan onnessaan mummon nähdessään, tietävät, keneltä saa herkkuja ja rapsutuksia. Mummo muisti koiria tänään ananaspiirakalla. Oli hyvää piirakkaa, vaan kuten mummo aina sanoo: ei ole tuohesta tehty koirienkaan suut ;)

Mummon luota suuntasin hakemaan Even iltapäiväkerhosta, Elisa soittikin kävelevänsä koulukaverinsa kanssa kotiin. Iltaa ollaan vietetty leppoisammin. Huomenna mennään iltapäivästä treenailemaan Jennan ja bullmastiffien kanssa ja treenien jälkeen yhteislenkille!