Aktiivisuudesta innostuneena jälleen treenaamassa tänään. Ajelin yhdeksi koirien kanssa Cygnaeuksen lukion vieressä olevan ammattikoulun parkkiin, jossa treffattiin Elli ja Katla.

Inke treenasi ensin Katlan kanssa paikkamakuuta. Nyt olikin hyvä, kun pääsin puuttumaan Rinin mölinöintiin. Se päästi pari askelta otettuani hiljaisen äänen, käännyin ympäri ja toruin. Pilli meni kiinni, toistamiseen ei tarvinnut sanoa. Mentiin Ellin kanssa piiloon notskikatoksen alle. Jokunen minuutti siellä odoteltuamme tultiin takaisin palkkaamaan.

Rinin kanssa tein vähän seuraamista, edelleen edistää, mutta innokas tekeminen on plussaa. Vaihdoin palkan takataskuun, jolloin paikka siirtyi taemmas. Käännökset oli hyvät.

Tehtiin tunnari (ja sille kaksi toistoa), kapulat oli ensin suorassa rivissä ja kahdella myöhäisemmällä toistolla hieman kaaressa. Kapuloiden käsittely oli tänään Rinillä jotain aivan järkyttävää. Se mälväsi kapuloitakin aiempaa enemmän, josta teimme johtopäätöksen, että vire oli tähän liikkeeseen liian korkea. Oikea kapula sieltä tuli joka kerta mulle saakka, mutta työskentely on ollut neidillä kauniimpaakin.

Sitten treenattiin kaukojen vaihtoja. Ensin seiso-maahan-seiso -vaihtoja jokunen sarja, yksi paikan korjaus, mutta muuten oikein kauniita vaihtoja n. 2 metrin matkasta. Pieni tauko, sitten istu-seiso-istu -vaihtoja jokunen. Matkaa oli ensin liikaa, n. 1,5 metriä, siirryin lähemmäs, jonka jälkeen vaihdot oli oikein hyvät.

Lopuksi hupiloppuliikkeenä ruutu, joka olikin vauhdikas. Ruutu löytyi hyvin ja varmasti, oli oikein kiva treenata!

Välissä toimin liikkurina ja häiriönä Katlalle, lopuksi Neve pääsi vähän tokoilemaan.

Nessukka oli aivan täpinöissään, ei meinannut karvoissaan pysyä. Arvelin virettä liian korkeaksi tarkkaan tekemiseen, joten aloitettiin luoksetulolla. Kaksi luoksetuloa tehtiin, molemmat hyvin vauhdikkaita. Toisesta palkkasin suoraan eteen, toisessa ensin eteen ja pyysin siitä vielä sivulle.

Uhkarohkeina lähdettiin kokeilemaan seuraamista, ihan mukavasti se menikin. Pitkää pätkää on turha vielä tehdä, paikka lähtee lipsumaan hyvin herkästi. Neve skarppaa seuraamisessa hitaalla kävelyllä, yritin kävellä yhden pätkän vähän nopeammin, jolloin koira alkoi välittömästi edistää. Kultaista keskitietä etsitään vielä, vaan onneksi ei ole kiire mihinkään.

Palkkasin lelulla heittämällä, Nevellä olisi ollut taas omaa kivaa lelun kanssa ihan yksinään. Havahdutin sen taas korottamalla pikkuisen ääntä, hämilleenhän se reppana siitä menee. Totesimme myös Ellin kanssa, että nami ei tuohon luovutukseen ole oikein toimiva palkka ainakaan frolicin muodossa, koska lelu on Nevelle selvästi mieluisampi. Voisi miettiä, josko vaihtokaupan tekisi toiseen leluun tai sit namin pitää olla jotain herkullisempaa. Neve on nyt syttynyt kunnolla revittelyleikkiin lelulla, se tuli tarjoamaan lelua heti revittelyä varten. Paras palkka lienee siis loppujen lopuksi kuitenkin yhteinen leikki. Se jää vieläkin aika kauas lelunsa kanssa, mutta jos Neven saisi oikeasti innostumaan revittelystä, niin voihan se olla, että se lähtee leluakin tarjoamaan lähemmäs. Ajan kanssa sen näkee sitten.

Haettiin vielä vähän perusasentoa. Neve jää istumaan pikkuisen eteen, mutta kun palkkasin takaa, asento alkoi olla oikea. Neven kanssa pitää näköjään olla todella tarkka paikasta ja palkan suunnasta. Lopuksi revittelin sen kanssa vielä lelulla, ja Nessulla oli niin kivaa, ettei se olisi autoon halunnut mennä!

Neve pääsi Katlan jälkeen vielä juoksemaan pienen viestitreenin merkeissä. Parkkiksella oli hyvä pitkä suora, jossa koiria juoksuttaa. Olin varannut Nevelle kahteen rasiaan nakkia, namipalkan lisäksi wubbaleikki. Neve juoksi neljä n. 100 metrin pätkää, tämän pitempää ei kannata vielä ottaa, kun Elli kertoi Neven kovasti riuhtovan minun perään. Neve lähti tosi hyvin Ellin perään eikä kuikuillut perään juostessaan, sen vauhti on jotain aivan uskomatonta. Leikki maistui Ellinkin kanssa, mutta nakit olivat varsinaista herkkua, kun silmät meinasivat pullahtaa päästä. Höpsö koira!

Jäähdyttelin Neveä vähän juoksu-urakan jälkeen, jonka jälkeen otin Rinin autosta tekemään muutaman haun irtorullailmaisun. Elli piiloutui ensin lumipenkan taakse, sitten parkkiksella oli sopivasti auto, jonka taakse pääsi piiloon, lopuksi parkkiksen toiselle puolelle lumipenkan suojaan kunnolla piiloon. Rini ei nähnyt, minne ukko meni piiloon, ensimmäisellä pistolla ihmeteltiin, että mikäs tän jutun juoni oikein oli. Rini oli sitä mieltä, että esine-etsintää, sillä se irronnut tarpeeksi kauas Ellin löytääkseen, jolloin se nappasi maasta tölkin ja yritti tuoda sitä. Menin vähän lähemmäs, välimatkaa oli reippaanlaisesti (ja tietenkin myötätuuli, joka alkoi puhaltaa sen jälkeen, kun Elli meni piiloon). Vajaa 10 metriä lähempää Rini taisi saada jo hajun, sillä se irtosi hyvin ja löysi Ellin saman tien. Loppu meni rutiinista hyvin. Toinen pisto samaan tapaan, ukko löytyi hyvin eikä ilmaisussa ongelmaa. Kolmannelle pistolle Rini joutui taas vähän tekemään töitä, kun ukkoa ei ihan niin helposti löytynytkään, vaan annoin Rinin ratkaista ongelman itse, kun se teki töitä niin hyvin. Muutaman kierroksen jälkeen Elli löytyikin, rulla tuli takaisin ja voi palkkauksen riemua ;)

Ensi kerralla taidetaan tehdä Rinin kanssa treeniä kiintorullalla.

Treenien jälkeen huristelimme Haukkikseen juoksuttamaan tyttöjä. Rini ja Katla - bestikset - olivat riemuissaan yhdessä riekkumaan päästessään. Katselin juuri eilen kuvia vuoden takaa, ja täytyy sanoa, ettei tilanne ole pahemmin vuodessa muuttunut!

Kuva on vuoden vanha, vaan koirat eivät tästä ole vanhenneet ;)