Toinen sairaslomapäivä menossa, tauti tuli takaisin kolisten tiistaina. Huomiseksi selviää onneksi jo takaisin töihin, niin ei tämän pitempään tarvitse olla harjoittelusta poissa.

Viikko on edennyt hiljaisissa merkeissä. Wallu lähti maanantain ja tiistain välisenä yönä puoli kolmen aikaan takaisin kotiin. Voi pikkupojan riemua, kun äiskä ja iskä olivat pihalla odottamassa! Me mentiin tyttöjen kanssa takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi, ja sen muutaman tunnin aikana flunssa pääsi yllättämään. Lähdin kohtaloa uhmaten kuitenkin töihin, mutta kesken päivän piti tulla takaisin, kun olo muuttui niin karmeaksi.

Rini ei ole tiputtanut n. viikkoon, joten agitreenit kutsuivat tiistai-iltana. Musta ei ohjaajaksi ollut, joten Rini kävi lainaohjaajan kanssa vähän radantynkää tekemässä. Ihan hyvin oli kuulemma mennyt.

Tänään päivällä tuli sitten sellainen olo, että pitäishän sitä jotain fiksua tyttöjen kanssa tehdä. Nevellä on Muuramen tokokurssi tänään illalla, joten treenasin nyt päivästä vain Rinin. En taaskaan saanut aikaiseksi lähteä takapihan parkkista kauemmas, mutta kun siinä on rauhallista päiväsaikaan, niin mikäs siinä treenatessa.

Inken kanssa tehtiin tänään hömpöttelytreeni hauskanpidon merkeissä, mutta iloisella asenteellahan pääsee aussien kanssa pitkälle. Treenattiin seuraamista, ruutua, merkkiä, luoksetuloa, muistuteltiin mieleen ohjattua noutoa varten käskyjä puskii ja banzai, tunnaria ja lopuksi kaukoja.

Inke - pikku ilopilleri - oli onnensa kukkuloilla päästessään mamman kanssa viettämään laatuaikaa. Se teki ihanaa seuraamispätkää, hivenen edistäen, mutta muuten tarkasti. Olen yrittänyt tehdä seuraamisesta mukavan liikkeen, jotta saataisiin siihen innokkuutta ja ylläpidettyä kontaktia.

Ruutuun treenattiin tänään vauhtia. Tehtiin ensin yksi ruutuunlähetys n. 25 m matkasta kokeen omaisesti, palkka heti koiran pysähdyttyä. Ruutu löytyi hienosti, olen itse asiassa alkanut miettiä, että pitäisikö ruudun tekeminen jättää vähän vähemmälle, kun se on sujunut viime aikoina niin hyvin pitkistä tauoista huolimatta. Sitten tein muutaman lähetyksen antamalla samat valmistelevat käskyt kuin normaalistikin (missä ruutu), jätin koiran istumaan, kävelin koiran ja ruudun puoliväliin ja annoin sieltä käskyn mennä ruutuun. Rini ryntäsi ruutuun, heitin sille palkan jo ennen kuin se ehti kääntyä minuun päin. Treenattiin myös niin, että jätin Rinin odottamaan, kävelin puoliväliin ja käskyn annettuani juoksin  - tai ainakin yritin - kilpaa ruutuun. Rini oli aivan innoissaan tästä uudesta leikistä, joten sitä voi kokeilla varmasti toistekin. Vauhtia ja intoa oli ainakin ihan eri tavalla.

Merkkiäkin muistuteltiin mieleen, hyvinhän tuo mielessä vielä oli. Koiralla on vähän paheena ennakoida. Pitäisi treenata naksun kanssa, niin saisi nopeamman palkkauksen.

Luoksetuloja tehtiin tänään suorana ja muistuteltiin mieleen, millainen on nopea luoksetulo. Rini lähti vähän himmaten, mutta kun innostin sitä sanomalla "Tule lujaa!" vauhtia tuli lisää roimasti. Palkkasin jalkojen välistä wubballa. Muutama toisto, joille annoin innostavan lisäkäskyn, ja vauhtia tuli koko ajan lisää. Pysähdykset tosin ovat sitten ihan unohtuneet, niiden treenausta varten pitäisi kehittää jokin oma treeni.

Tunnaria hieman jännitin, kun se viimeksi meni niin penkin alle. Vein kapulat ja tein ympyrän, oma kapula ensin klo 11:ssä. Helpotin treeniä ottamalla koiran sivulle ja töihin lähdettiin vain n. 2 metrin matkasta. Eipä siinä sitten mitään ongelmaa ollutkaan, Rinillä meni heti nenä maahan, ja oma kapula nousi ensimmäisenä. Rini tiputti sen kylläkin, kun muutama kapula oli tarkistamatta, mutta oma tuli mulle asti. Palkka, ja hullun- ja tyhmänrohkeanakin otin vielä kaksi toistoa. Toisella kerralla sama juttu, nyt yritin ehtiä antaa kehun ja uuden käskyn heti, kun kapula nousee. Rini haisteli kapuloita ja arpoi muutaman välillä, oma nousi, ehdin vain henkäistä, kun kapula taas putosi tarkistuksen varalta. Rini keskeytti työskentelyn ja katsoi minua, kehotin sen tuomaan. Oikea kapula tuli. Kolmannelle toistolle päätin pitää suuni kiinni muistaen vanhan ongelman, kun Rini oppi siihen, että oma kapula on aina se, jonka nostamisesta seuraa mamman riemukas kiljahdus. Rini haisteli kapuloita, käytti muutamaa suussa, mutta oikea nousi ja sen neiti toi suoraan minulle. Rutiinia vaan tähän liikkeeseen, niin jää mälvääminen pois ja varmuus kasvaa!

Lopuksi vielä kaukoja. Piirsin maahan kengällä viivan ja istutin koiran niin, että viiva tuli suunnilleen koiran vatsan alle. Tehtiin vaihtoja vähän vaihdellen 1-1,5 metrin matkasta, ja Rini teki aivan törkeän mahtavat vaihdot! Se ei edistänyt lainkaan ja liikkeet olivat hyvin taaksepäin. Peruuttamistreeni on siis tosiaan tehnyt hyvää! Nyt vaan pitää malttaa mielensä ja treenata pikkuhiljaa vaihtoja paremmiksi ja välimatkaa vähitellen lisää.

Riekutin Riniä treenin päätteeksi vielä lelulla. Mahtava Inke se osaa innostaa mammankin treenihommiin :)

Illalla tai huomenna sitten raporttia Nessun treenailuista Muuramessa!