Otin tänään varaslähdön viikonloppuun pitämällä vähän kevyemmän iltapäivän töissä. Lähdin puolen päivän jälkeen kotiin, hain Neven ja käveltiin yhdessä takaisin Akseliin ja Elinaan vanhuksia viihdyttämään.

Neve yllätti positiivisesti, se on kotona ollut melkoinen sähikäinen koko ajan, mutta ikään kuin seuraan mukautuen se rauhoittui sisällä heti ja oli kovin innoissaan rapsutuksista ja ylimääräisestä huomiosta. Kiertelimme ympäriinsä soluissa ja käytävillä, ja Neve sai erityisesti ihasteluja erikoisesta väristään, kauniista silmistään ja ihastuttavasta naamastaan. Muutamat pitivät myös kovin erikoisena, että sen katse tapitti minua koko ajan. Olin alun perin ajatellut, että joku tunti riittää vierailuun vallan hyvin näin ensi alkuun, mutta 2,5 tuntia siellä sitten vierähtikin, kun meni niin hienosti :) Neve oli päiväkahvilla kaikkien uskollinen ystävä, joilta vain vähänkin jotain herkkua sai, ja kyllähän nuo suklaanruskeat silmät ovat aika vastustamattomat.

Kolmen aikoihin lähdimme kävelemään kotia kohti. Vierailu taisi olla Nevelle varsin jännä kokemus: kävelimme jään kautta, jotta neiti saisi juosta vähän, mutta eipä se ihmeemmin juossutkaan - löntysteli vain väsyneesti eteenpäin. Kotona se on maannut raatona lattialla koko illan.

Rinin kanssa oli tänään tarkoitus lähteä agilitymölleihin, vaan on tuolla pakkasta niin paljon, ettei huvittanut lähteä kylmään kasvihuoneeseen moneksi tunniksi värjöttelemään. Huomenna on Tuusniemen näyttely, jossa varmasti saadaan väristä tämänkin päivän edestä. Tuusniemeltä suunnataan pikavisiitille Joensuuhun pikkusiskon 8-vuotissyntymäpäiviä juhlistamaan.