Blogipäivitykset ovat taas jäljessä, vaan autuas on se, jonka vuorokaudessa on 37 tuntia, jotta ehtii tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman.

Sunnuntaina käytiin Neven kanssa taas pitkästä aikaa agilityn alkeissa. Mielessä oli jo kengänkuva takapuolessa pitkän tauon ja oletettavan jälkeenjäämisen takia, vaan hyvin me sinne mukaan vielä mahduttiin. Alkeissa oli treenattavina esteinä yksittäinen hyppy, pituus, pussi ja A. Hypyssä nostettiin rimaa jo vähän korkeammalle, ja hyvänä merkkinä voidaan pitää sitä, että Neve ymmärsi vielä hypätä sen yli ;) Pituudessa oli ensin kaksi palikkaa, joiden yli hädin tuskin neidin tarvitsi hypätä, kolmannen jälkeen Neve joutui jo vähän viruttamaan itseään. Pussi meni yli odotusten, Neve hiffasi sen heti ja tykästyi siihen. A oli tuttu jo viime syksyltä, namin kanssa ohjattuna Neve kiipeää esteen yli hienosti, jatkossa vaan yritetään päästä nameista eroon, kun koira on muutenkin jo niin liimalla kiinni ohjaajassaan ;)

Eilen oli sitten Rinin vuoro päästä liitelemään:

Rata oli siis varsin suoraviivainen, ja sen tarkoitus olikin harjoittaa irtoamista. Jännitin vähän, miten Rini suorittaa kepit vaikeammalta puolelta, mutta turhaan: Rini haki välin aivan omatoimisesti, ohjaaja teki vaan mokan siinä, ettei kannustanut koiraa etenemään koko ajan, joten Rini lopetti pujottelun kesken. Alusta otettuna kepit menivät hienosti, kun muistin koko ajan käskyttää.

Kolmen hyppysarjat olivat meidän suurin kompatuskivi, niin huvittavaa kuin se onkin. Tuossa ensimmäisessä 3-5 sarjassa jäin turhaan odottelemaan, yrittääkö Rini kääntyä 13-hypylle, joten 5-hypyn käskytys oli vähän jäljessä. Putkisuora meni hyvin, siinä jäin auttamattomasti jälkeen. Hypyillä ohjasin vähän huolimattomasti, ensimmäisen Rini hyppäsi, mutta yritti oikaista toisen ohi seuraavalle A:ta kohti. Ongelma korjautui, kun ohjasin kahdella kädellä, ehkä kroppa kääntyi liikaa eteenpäin vain yhdellä ohjattaessa. A:lle koiran saatuani leikkasin takaa toiselle puolelle, loppuhyppykuviossa oli taas ongelmia, kun pysähdyin, mikä on pahin virhe, minkä tätä koiraa ohjatessaan voi tehdä - siitä tulee auttamattomasti rimoja alas ja virheitä. Heti, kun oli liike mukana edes johonkin suuntaan, Rini suoritti kaikki hypyt oikein ja suunnattiin jälleen kepeille. Kepit meni hienosti, viimeinen hyppy myös.

Treenin aikana tuli taas huomattua, että Rini ohjautuu hyvin myös kaukaa - ohjaajan pitäisi vaan tajuta, että koira siitä huolimatta tarvitsee ohjausta ;) Lisäksi mun pitäisi oppia luottamaan enemmän omaan näppituntumaan Rinistä: jos on pienikin tunne siitä, että koira ei ehkä osaa jotain kohtaa tehdä oikein, pitäisi tarttua siihen ja ohjata lisää eikä vaan katsoa sitten, kuinka kyseinen kohta menee juuri niin pieleen kuin osasi hetki aiemmin ennakoida.

Rinillä alkaa olla kierroksia agissa sen verran, että sen ohjaaminen on kuin pikajunan kuljetusta ilman raiteita umpiryteikössä toivoen, ettei törmää mihinkään. Tiedostan vähän jarruttelevani Rinin menoa, vauhtia piisaa heti, kun jarru vähän hellittää. Rini onkin saanut meidän treeniryhmässä lempinimen Rasvattu Salama, Ferrariksikin olen kuullut sitä kutsuttavan ;)