Kävin eilen lomapäivän kunniaksi vähän tekemässä tokoa molempien tyttöjen kanssa tuossa takapihalla. Pakkasta oli tuntuvasti, joten treenit tehtiin sormien pakkaskestävyyden mukaan.

Otin ensin Neven. Neven kanssa tehtiin ensin jokunen perusasennon hakeminen, pariinkin otteeseen seuraamista pitkin treeniä, liikkeestä maahanmenoja, muutama luoksetulo, eteen istumista ja hihnan hakemista, kun Neve jutun ihan itse hiffasi.

Neve hakee perusasennon innokkaasti ja useimmiten se on ihan oikea - jos ei, niin silloin se tulee joko liian eteen tai jää liian taakse. Sen into tehdä on kuitenkin jotain aivan mahtavaa. Seuraamisissa on edelleen edistysongelmaa, ja kun se alkaa edistää, se alkaa samalla poikittaa. Olen treenannut tätä tähän saakka niin, että kävelen todella hitaasti, jotta Neve joutuu todella keskittymään, missä oikea paikka on. Lisäksi olen yrittänyt hillitä sen eteenpyrkimishalua seuruuttamalla sitä hihnassa. Toivottavasti tähän saadaan jotain vinkkejä alkavalla tokon valmennuskurssilla.

Luoksetulot olivat nevemäiseen tyyliin vauhdikkaita, se jopa törmäsi minuun ensimmäisellä kerralla, kun tasaiseksi tallatulla pihalla eivät jarrut toimineetkaan ihan niin kuin aiemmin. Avustin eteen istumaan, jotta saataisiin oikeaoppisia suorituksia. Sivulletuloja en luoksetuloista ole vielä ottanut. Neve pysyi hyvin paikallaan, ei yrittänytkään ennakoida luoksetuloa.

Liikkeestä maahanmenoja tehtiin reilulla avulla tauon jälkeen: pysähdyin käskyn antaessani, jotta Neve varmasti menisi maahan heti. Voi että tuo koira rakastaa maahanmenoa, se on niin älyttömän nopea! Jos jostain pitää tässä valittaa, niin siitä, että useimmiten menee maahan vähän vinoon.

Eteen istumisia tehtiin erikseenkin sekä namin että lelun avulla. Lelu tuntuisi olevan helpompi, koska Neven on istuttava tismalleen oikealla paikalla ja tiiviisti edessä, jotta se saa napattua leluun nyrkkieni välistä. Muutamalla kerralla kokeilin antaa vähän vähemmän apuja, ja hienosti Neve hakeutui oikealle paikalle. Lisää vahvistusta vaan.

Hihnan hakemisen Neve hiffasi kuin mielenhäiriössä, se meni aivan itsekseen hakemaan hihnaa ja lähti kantamaan sitä minua päin. Pyysin tuomaan käteen saakka, jotta voisin sen palkata siitä, mutta heti käden mennessä taskuun Neve unohti hihnan, eikä sen jälkeen ymmärtänyt lainkaan, mitä siltä pyysin. Sain sen kiinnittämään huomion hihnaan uudestaan, kun heitin sen kauemmas.

Leikittiin lopuksi Neven kanssa lelulla, ja meillä oli tosi hauskaa! Juostiin takaisin sisälle ja lämmiteltiin, sormia oikein pakotti pakkasen jäljiltä, vaikkei me varmaan oltu pihalla yhteensä kuin viitisentoista minuuttia. Lämmittelyn jälkeen lähdin pihalle Rinin kanssa.

Rini sai heti alkuunsa noottia pillistään, joka vähän pääsi vingahtelemaan alkuun. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, jos ääntä tuli, eikä palkkaa herunut kuin äänettömästä suorituksesta. Rinin kanssa olin vähän ulapalla, kun mieleen ei tullut mitään fiksua, mitä sen kanssa olisin voinut tehdä. Teimme kuitenkin perusasentoja, eteen istumista, seuraamista paljon, liikkeestä istumista, luoksetuloa ja Rinin oman oivalluksen ansiosta peruuttamista ja vähän kaukojen vaihtoja.

Rini haki kivasti perusasentoja ja ne sujuivat oikein mukavasti, ei mainittavia virheitä asennon hakemisessa. Eteenkin se osaa treeneissä tulla hienosti, jännä, ettei se sitten pelitä lainkaan kisoissa. Taitaa olla toistojen puutetta.

Seuraamista hioimme paljon eilen. Teimme käännöksiä ja suoraa pätkää, Rini oli oikein innokas. Neven seuraamisen jälkeen sitä vaan kiinnittää hyvin herkästi huomiota, että Rinin kontakti tippuu kyllä heti, kun se oivaltaa, että pitkä suora pätkä tulossa. Yritin jekuttaa sitä tekemällä juuri silloin käännöksen, ja nopeastihan tuo oivalsi, ettei kontaktin laskemiseen ole paljon varaa. Rinin kanssa pitäisi tehdä paljon innostavia seuraamistreenejä, joissa tapahtuisi paljon kaikkea kivaa. Käännökset olivat musta oikein onnistuneet eilen. Peruuttaminen ei vielä suju ihan oppikirjojen mukaan, mutta suunta on oikea.

Liikkeestä istuminen oli napakka ja nopea, hyvin varmalta tuntuva liike.

Luoksetulo otettiin suorana. Vauhtia oli Rinin luoksetuloksi ihan mukavasti, vaikka eihän Rinin luoksetulon vauhti todellakaan kilpaile samassa sarjassa Neven kanssa.

Rinin kanssa pelleiltiin aina välillä temppujen merkeissä, ja se alkoi aivan yhtäkkiä tarjota mulle peruuttamista. Siitäpä muistin, että sitäkin on treenattu. Tehtiin peruutusharjoituksia ja Rini peruutti jo todella kauas - tauko on näköjään tehnyt hyvää. Peruuttamisesta sain idean ryhtyä kokeilemaan, millä mallilla kaukojen vaihdot ovat. Käskynvaihdosten jälkeen vaihdot ovat vielä vähän hakusessa, mutta liike on ihastuttavasti aina taaksepäin. Rini teki eilen vielä tosi nopeat vaihdot, josta olin erityisen iloinen! Kisakärpäsen purema pääsi taas vähän nostamaan päätään, mutta treenaillaan nyt taas ensin pitkän tauon jälkeen ja hosutaan vasta sitten.

Tänäänkin oli tarkoitus lähteä treenimään, mutta pakkasta on niin paljon edelleen, että omat näpit jäätyy - koirathan kyllä tekisivät. Käytiin päivällä jäällä tarpomassa, ja voi että koirat olivat innoissaan riekkumaan päästessään! Niitä ei pakkanenkaan häirinnyt, kun oli niin mukavaa. Itsellekin tuli hyvä mieli niiden riehuleikkejä katsellessa - ei ollut edellisten juoksujen aikaan mistään tällaisesta tietoakaan. Ehkäpä tämä toisaalta kertoo siitä, kuinka hyvät niiden välit ovat nyt, kun laumajärjestys on selvä.

Olen tässä päivän väsännyt päivityksiä kotisivuille ja päivitykset alkavat hiljalleen olla tehtynä. Tiedä, vaikka tässä illan mittaan saisin päivitykset nettiinkin saakka.

Huomenna onkin taas suunnattava kahden vapaapäivän jälkeen töihin, ja töitä riittää viikonlopun yli. Wallu tulee meille huomenna aamulla ja viipyykin meillä hoidossa puolisentoista viikkoa Marin ja Jarnon Egyptin matkan ajan.