Rini pääsi eilen kauden ensimmäisiin agitreeneihinsä. Rata oli sinänsä simppeli, vaan vaikean siitä saa pitkän tauon jälkeen, kun ohjaaja oli aina kaksi estettä koiraa jäljessä ja koira sekosi jo pelkästä esteiden näkemisestä.

Ongelmia jo ensimmäisellä esteellä - renkaan oikea suoritustapa ei millään voinut muistua mieleen. Vasta viimeinen rako oli oikea, kaikki muut piti kokeilla ensin. Putki meni niin kuin pitikin, vaan pöytä oli taas ongelmallinen - mitä, eikö se todellakaan ole hyppyeste?! Palkkaaja pöydällä esti koiraa hyppäämästä yli ja maahanmenoistakin tuli napakammat.

Takaakierrot hypyillä menivät hyvin ja rimatkin pysyivät ylhäällä. Puomin alastulolla oli palkkaaja. Keppien aloitus tökki, Rini oivalsi ilmeisesti ensimmäistä kertaa, että kepit voi tehdä myös toiselta puolelta (joka siis oli se väärä suoritustapa), ja pitkään hinkattiin, että oikea suoritustapa taas löytyisi. Putkeen mennessä kierroksia oli sitten jo ihan liikaa, Rini tuli putkesta satanen lasilla ja rymisteli puomin ylösnousulla niin, että se loppujen lopuksi putosi karvatupsut pöllähdellen. Rini oli kuin ei putoamista olisi huomannutkaan, mutta kun tarkistin sen vielä illalla kotona, niin sillä oli ilkeännäköinen nirhauma nivusissa ja viereisestä nisästäkin lähti nahkaa :(

No, me tehtiin rataa vielä putoamisen jälkeenkin, eikä puomilta putoaminen ainakaan vauhtia hidastanut. Pimee tyyppi. Rinillä oli siis pikkuisen kivaa.

Tänään kotiin tullessani lattialla oli veritahra. Eikun tarkistuskierrokselle, joka osoitti, että Rini aloitti juoksun. Agit jäävät siis tauolle. Nyt vaan sitten aletaan seurata, milloin Neve seuraa perässä...