On selvitty jo viikon loppupuoliskolle. Väsyttää ihan kamalasti päivien mennessä aika pitkälti töissä ja koiria ulkoiluttaessa. Onneksi tuleva viikonloppu on vapaata, joten pääsee vähän henkäisemään ennen uutta rutistusta.

Noh, Wallu tuli viime viikon perjantaina meille, kuten oli suunniteltu. Ihmeissäänhän se on ollut, kun hylätyksi joutui, mutta toistaiseksi on mennyt yllättävän hyvin. Olen tehnyt pitkää työputkea, nyt huomisen jälkeen jään vihdoin viikonlopuksi vapaalle, joten on toivon mukaan vähän enemmän aikaa viettää koirien kanssa. Nyt ei ole ollut tarjota koirille lenkkeilyä kummempaa aktiviteettia, mutta Wallulle siinä on ollut ihan tarpeeksi.

Perjantaina yritin ennen iltavuoroon menoa käyttää kolmikkoa yhdessä ulkona, mutta siitä ei kerta kaikkiaan tullut yhtään mitään. Wallun korvat katosivat sen sileän tien, kun se hiffasi lähtevänsä tyttöjen kanssa pihalle, ja meidän lenkki meni siinä, kun yritin tehdä sille selväksi, kuka määrää suunnan ja tahdin. Kaikkein typerintähän siinä oli, että Wallu ei mun kurinpidolle lotkauttanut korvaakaan, mutta Rini ja Neve - jotka kävelivät ihan nätisti - ottivat kovasti siitä itseensä. Tästä suivaantuneena päätin sitten, että tytöt ja Wallu lenkkeilevät erillään. Wallu kävelee yksin paljon paremmin, vaikka vetääkin kuin paraskin lännen pikajuna. Veto-ongelmaan saimme helpotusta, kun menin asiasta valittamaan Ainolle, ja Aino lainasi meille kuonopantaa. Nyt Wallun lenkitykset ovat sujuneet mukavasti meidän molempien hermoja säästäen.

Yhteiselo on tähän saakka sujunut ihan mukavasti ja kivuttomasti. Harmaita hiuksia on tuottanut vain Wallun ulvominen yksin ollessaan. Pitkiä aikoja se ei kuulemma ole ulvonut kerrallaan, mutta yhtä kaikki se on melko turhauttavaa, kun siihen on hankala työpäivän aikaan puuttua. Valituksia ei naapureilta ole ainakaan vielä tullut, eikä toivottavasti tulekaan, kun laitoin ilmoitustaululle selvityksen tilanteestamme. Harmi juttu yhtä kaikki, mutta mun harjoittelu ei vaan ole antanut myöten pitää yhtään turhia vapaapäiviä.

Vaan on se myönnettävä, että aika väsyttävää on töiden jälkeen lähteä ensin pikaisesti käyttämään joko Wallu tai tytöt pihalla, sitten pitkälle lenkille jomman kumman lossin kanssa ja sen jälkeen vielä toisen kanssa. Wallu on saanut tutustua meidän lenkkeilyparatiisiin ja kovin innoissaan se on siitä ollutkin. Olen käyttänyt sitä vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin mittaisilla lenkeillä, eikä Wallu ole ainakaan mun silmään näyttänyt sen ihmeemmin kipuilevan meillä ollessaan. Särkkäriä se saa toisaalta aina aamu- ja iltaruuan yhteydessä Marin antamien ruokintaohjeiden mukaisesti. Wallun kanssa on lenkkeilty vähän sään mukaan - kovalla pakkasella on käyty vähän lyhyemmällä ja leudommalla säällä vähän pitemmällä kävelemässä. Lenkeillä se kantaa työkseen keppejä mulle heiteltäväksi ja vapaana sitä on voinut huoletta pitää. Höppänä otus on ollut aivan innoissaan lähtiessään kirmaamaan, se on täynnä lapsekasta riemua vapaaksi päästessään.

Tytöt ovat käyneet lähinnä jäällä riekkumassa Mallan ja Seelan kanssa. Rini on täynnä arvokkuuttaan eikä kovinkaan usein innostu juoksemaan muun sakin kanssa, mutta Neve on lähtenyt Mallan ja Seelan hippaleikkiin innokkaasti mukaan. Jos nyt sattuisi viikonlopulle hyvät ilmat, voisi mennä tuohon jäälle kuvia ottamaan. Nyt on vaan pidellyt kovia pakkasia jo useamman päivän ja samaa on luvassa ilmeisesti vähän pitemmällekin ajalle, joten nähtäväksi jää.

Yksinoloa koirilla on riittänyt paljon, kun töissä on pitänyt käydä. Wallu on viettänyt yksinoloajat portin takana keittiössä, sillä vaikka se on leikattu, en silti halua ottaa turhia riskejä juoksuisten tyttöjen kanssa - varsinkin, kun Wallu on vaikuttanut vielä aika kiinnostuneelta tyttöjen takapuolista. Valvotusti se on saanut viettää aikaansa portin tällä puolen tyttöjen seurana. Rinin tärppipäivien pitäisi olla kääntymässä kohti loppua, mutta Nevellähän ne ovat vielä tuloillaan. Rini on ollut tämän viikon puolella jo hivenen kärttyisä, mikä puhuisi juoksujen loppupuoliskon lähestymisestä. Ihana päästä tästäkin rumbasta yli, vaikka tytöt ovat tulleet mainiosti juttuun ja pitäneet kodin omilta jäljiltään hyvin siistinä.

Wallu kävi tänään fyssarilla, kun Mari oli sille ehtinyt ajan tilata. Lähdin tänään sitten vähän aikaisemmin töistä, jotta ehdittäisiin fyssarille, vaan kiire tuli siitä huolimatta. Ilmoittautumisvuoroa odotellssa käytin Wallun puntarilla, joka näytti tuomioksi 22,6 kg. Varsinainen käynti fyssarilla oli melkoinen floppi, sillä Wallu ei juurikaan sallinut itseään kopeloitavan. Fyssari aloitti touhun katsomalla Wallun liikkeet ja totesi sen ottavan vasemmalla takajalallaan selkeästi lyhyempää askelta kuin muilla. Wallu jännitti takaosaansa niin paljon, ettei sen jalkoja juuri saanut taivuteltua, mutta fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikka lonkassa olisikin alkavaa rikkoa tai revähdystä, niin koiran pitäisi silti sallia jalan venyttäminen taakse. Se, ettei se ojenna sitä taakse juuri lainkaan, oli hänen mielestään merkki kivusta. Wallu sai hieman maistiaisia laserhoidosta ja fyssari sitä hieroikin vähän lonkasta ja selästä selkärangan juuresta, mutta sen ihmeempää hoitoa ei Wallulle pystytty tällä kertaa antamaan, kun sen oma hoitomyöntyvyys oli niin huono. Summa summarum oli kuitenkin se, että koiralla on todennäköisesti aika paha kiputila, ja sitä pitäisi eläinlääkärin kanssa ryhtyä tarkemmin selvittelemään.

Tänään on ollut niin kylmä pakkaspäivä, että iltaa vietetään kiltisti sisätiloissa. Wallu on ollut ihan poikki stressaavasta fyssarikäynnistään, laitoin sille BoT-takin niskaan ja ukko onkin nukkunut varsin onnellisena iltapäivän. Tyttöset ovat myös aika väsyneitä, vaikkei niillä ole sen ihmeempiä tapahtumia ollutkaan.

Tykästyin niin kovasti Wallua hoitaneeseen eläinfysioterapeutti Hannele Kerkelään, että tilasin Rinille ajan hierontaan ensi kuun puoliväliin. Opiskelijabudjetti ei varmaan anna myöten käyttää molempia kerralla, mutta Neve pääsee hierojalle sitten toivottavasti maaliskuussa. Nevelle en aikaa ole vielä varannut, mutta sillekin tekisi varmasti hyvää päästä möyhittäväksi nyt, kun se on kasvattanut lihaksistoaan.

Viikonloppuna olisi vuorossa Alavuksen näyttely Neven kanssa. Korva on ollut teipissä viime viikonlopusta lähtien ja huomenna pyynätään Neve näyttelykuntoon. Varmaan pitäisi vähän harjoitellakin, Neve kun ei ole harjoitusta pahemmin saanut viime heinäkuun jälkeen. Rini ja Wallu pääsevät seuralaisiksi mukaan reissulle, ei niitä oikein voi yksinkään tänne jättää, kun ei tiedä, kuinka pitkään reissussa tuhraantuu. Toivottavasti viikonloppuna olisi lauhemmat kelit, että voisi huoletta lähteä tien päälle ajelemaan ja vähän tokoakin treenailemaan.