Päivä alkaa olla kiitettävästi pulkassa. Lähdimme vähän ennen puolta päivää Linnunlahdelle raviradalle tokoa treenaamaan Jennan sekä bullikaksikko Turbon & Darran kera. Ilma ei lähtiessä tuntunut yhtään kylmältä, mutta Linnunlahdella iski karu totuus - kylmä tuuli. Hyvin me siellä kärvisteltiin kuitenkin treenien merkeissä yli tunti, joten ei se viima sitten loppujen lopuksi paljon haitannut.

Kamerakin oli mukana, kyllä. Sen kanssa kävi vaan tällä kertaa sellainen epic fail, että akku jäi kotiin pöydälle =_= Ja juuri, kun olin ehtinyt ajatella, ettei ainakaan akku lopu kesken! Noh, Jennan kanssa oli puhetta, että voitaisiin uusia tämänpäiväinen sessio ensi viikolla, joten josko silloin parempi onni.

Aloittelin Neven kanssa. Jenna katsoi alkuun vähän meidän touhuja ja antoi kommentteja, varsinkin seuraamiseen ne olivat äärimmäisen tarpeellisia. Taidan lähteä opettamaan Neveä seuraamaan askel askeleelta, mutta nyt pitäisi muistaa lähteä liikkeelle aina vasemmalla jalalla. Peruuttamattomasti oikean puolen ihmisenä se voi olla hitusen hankalaa, mutta joskopa se siitä. Neve teki kivaa seuraamispätkää lyhyissä pätkissä, eikä se lähtenyt poikittamaan tai edistämäänkään, kun lähdin liikkeelle vasemmalla jalalla. Pitemmällä tähtäimellä sen tietysti vasta näkee, toimiiko tämä ohje vai ei.

Seuraamisen jälkeen tein pari luoksetuloa. Neve malttoi kiltisti odottaa paikallaan niin kauan, kunnes kuuli kutsun, eikä se noteerannut ihmeemmin takana treenaavaa Jennaa ja Darraa. Luoksetulot olivat nevemäiseen tyyliin vauhdikkaita, palkkasin eteen suoraan possulelulla.

Luoksetulojen jälkeen menimme harjoittelemaan uutta liikettä: hyppyä. Lähdin liikkeelle samalla tavalla kuin Rinin kanssa silloin muinoin - jätän koiran istumaan taakse, kävelen itse esteen eteen ja kutsun siitä hyppäämään. Neve epäröi vähän ensimmäistä hyppyä, mutta hyppäsi kuitenkin ja kiipesi hyvää vauhtia estettä pitkin takaisinkin tajutessaan, että namia oli tästä ilosta tarjolla. Kerran se yritti fuskata kiertämällä esteen kutsun kuullessaan, mutta muuten se loikki onnessaan ja hienosti ihan niin kuin kuuluikin.

Hyppyjen jälkeen otin vähän liikkeestä maahanmenoa. Olen uhkaavasti unohtamassa antaa apuja, kun Neve periaatteessa osaa liikkeen - jatkossa siis muistettava antaa vielä apuja ripeään maahanmenoon heti käskyn jälkeen.

Neven treenien päätteeksi riekuin sen kanssa vielä leluilla, ja Nevellä oli niin kivaa, että se olisi mieluummin jäänyt kentälle vielä treenaamaan autoon menemisen sijasta.

Rinin kanssa riehuin ensin lelulla, jotta se malttaisi pitää pillinsä kiinni. Hyvinpä se onnistuikin, yhtään ei piipannut treenien aikana. Tein ensin muutaman kerran merkkiä, joka oli hyvässä muistissa, ja sen jälkeen pieniä pätkiä seuraamista. Rini seurasi ihan kivalla vireellä, mutta käännöksissä sen huomio vähän herpaantui.

Siirryin tekemään ruutua. Otin lyhyen matkan, kun on pitkä tauko takana, mutta Rinillä oli liike hyvässä muistissa. Se katsoi suoraan eteen, kun kysyin, missä ruutu, ja juoksi ruutuun vauhdikkaasti ja meni käskystä maahan. Toisella kerralla se jäi makaamaan puoliksi ruudun ulkopuolelle, siitä en palkannut. Tehtiin yksi onnistunut toisto lisää, lopuksi jätin ruutuun lelun ja juoksimme Rinin kanssa kilpaa ruudusta pois. Vauhdista lähetin sen uudelleen ruutuun lelua hakemaan, ja taas oli bileet pystyssä.

Rinin kanssa tein vielä hyppynoutoa. Hypyt olivat puhtaat, mutta perusasennoissa oli jälleen paljon toivomisen varaa.

Ihan viimeisenä tein tunnarin, kun Jenna suostui avustamaan. Otettiin ihan lyhyeltä matkalta (n. 5 m), Rini lähti hyvin ja haistelikin ihan mukavasti. Se käytti oman viereistä kapulaa suussa ennen kuin nappasi oman, jonka neiti toi oikeaoppisesti minulle saakka. Jätin treenin siihen, tunnari vaatii rutiinin onnistuakseen. Näin pitkän tauon jälkeen se oli ihan hyvä suoritus.

Treenien jälkeen suuntasimme lenkille Jaamankankaalle. Aikamme lenkkeilypaikkaa etsiskeltyämme päädyimme muuntajalle, josta lähdimme lumihankeen tarpomaan. Rini sai kulkea jonkin aikaa hihnassa, kun se oli heti Turbon ja Darran nähdessään puolustuskannalla. Sen sijaan Nevestä ja Darrasta tuli sydänystävät, ne riekkuivat ja juoksivat toistensa kanssa kuin parhaimmatkin hengenheimolaiset ;) Rinikin pääsi vapaana juoksemaan, mutta se pysytteli uusista kavereista kauempana. Ilman hammasteluita ei lenkistä selvitty, mutta olisihan tuo lenkki voinut mennä huonomminkin. Jamiksella lenkkeiltiin sitten ihan kunnolla, kun siellä saatiin kaksi tuntia ihan kevyesti kulumaan. Juttua olisi varmaan riittänyt kälätettäväksi enemmältikin, mutta piti sitä jättää vähän toiseenkin kertaan ;)

Jamikselta hurautimme vielä Selkielle, jossa Mari, Jarno ja Wallu odottelivat meitä toiselle lenkille. Selkielläkin melkein tunti vierähti, vaikka tytöt olivat jo suhteellisen kuitteja päivän rasituksista. Juoksemaan ne eivät pahemmin intoutuneet ennen kuin kuvioihin tuli mukaan keppi. Kepin perässä kolmikko juoksikin sitten enemmän ja vähemmän, kunnes oli aika lähteä kotiin vähän vetämään henkeä. Ei varmaan tarvitse tytöille enää pahemmin keksiä puuhaa loppuillaksi.