Aika on mennyt nopeasti, kohta on viikko vierähtänyt Joensuussa. Päivät ennen joulua menivät hujahtaen erilaisissa askareissa. Aaton aattona käytiin Marin ja koirien kanssa Siprin hangilla tarpomassa, aattopäivänä ehdin myös käväistä reippaan tunnin lenkin melkein puolimetrisessä hangessa. Tytöt ovat olleet paljon pihalla riekkumassa mun siskojen kanssa sekä auttamassa lumitöiden teossa. Rinistä tosin on enemmän haittaa kuin hyötyä lumitöissä - se kun nappaa kiinni kolaan ja alkaa vetää vimmatusti ihan toiseen suuntaan. Neve pyöri ensimmäisen illan Rinin jaloissa eikä - varsin perinteisesti - ymmärtänyt yhtään jutun juonta, mutta pari iltaa myöhemmin se hiffasi, että tämä on vain vähän toisenlainen pyrähdys ulkona.

Lunta on tullut paljon, joten lumitöitä on riittänyt tehtäväksi. Aattoiltana kolasin pihalla lunta maittavan jouluaterian jälkeen, tytötkin saivat oman osansa jouluherkuista. Hyvin maittoi tytöillekin kinkku, perunat ja laatikot, eikä vatsatkaan menneet sen ihmeemmin niistä sekaisin ;) Joulupukkia tytöt eivät päässeet tervehtimään, mutta pukki oli tyttöjä muistanut hillittömällä pakettikasalla. Nevekin sai paketteja, vaikka Eveliina vähän epäili, että saako se yhtään. Tytöt saivat isot naudan nilkat, joista riittikin paljon iloa aattoillaksi ja sen jälkeenkin, paljon puruluita ja makupaloja sekä kumpainenkin lelut. Pukki oli anteliaalla päällä ;)

Mitään lenkkeilyä ihmeellisempää ei olla vielä ehditty tehdä. Neve ja Rini viihtyvät molemmat täällä aittarakennuksessa kuin kotonaan. Aitasta löytyy sellainenkin mukavuus kuin sohva, ja se on hyvin harvoin ilman aussieta. Harmi, kun nykyiseen kämppään ei sohvaa millään mahdu, mutta joskopa siihen tulevaan kämppään sitten.

Neve ei viime Joensuun visiitillä sen ihmeemmin välittänyt mun siskoista, mutta nyt se on alkanut katsella molempia ihan erilaisin silmin. Johtuneeko siitä, että saamme päivittäin tänne useampaankin otteeseen pieniä vieraita, joilta ei rapsutukset ihan hevillä lopu ;) Kyllä huvittaa katsella koirien touhuja, kun ne kilpaa yrittävät pusutella mun siskoja - jopa Rini, joka ei ihan kaikille pusujaan jakele.

Olen tuonne aiemmin moneen otteeseen esittänyt, että juoksua molemmat tekee, mutta kumpikaan ei ole vielä(kään) osoittanut minkäänlaisia merkkejä niiden aloittamisesta. Rinin kohdalla se ei mua harmita yhtään, sen sijaan Neve voisi aloitella hiljalleen, ettei agilityn alkeista jäisi harjoituskertoja käymättä. Pitemmän päälle toki sitä mukavampi, mitä pitempi väli Nevelläkin on; tällä hetkellä merkit viittaisivat, että neitien juoksut sattuvat kenties jatkossakin aikalailla samoihin aikoihin. Ei tietysti pidä hihkua, ennen kuin näkee, miten tässä oikeasti käy.

Huomenissa (tai tänään, kun päivitys tulee reippaasti yli puolenyön) päästään sitten jo varsinaiseen asiaan: lähdemme tuossa puolenpäivän tienoilla ensin treenaamaan Jennan sekä bullmastiffikaksikko Turbon & Darran kanssa ja sitten yhteislenkille. Rinille se onkin erinomaista siedätysterapiaa, se kun tahtoo olla vähän ennakkoluuloinen ruttunaamaisia kohtaan. Jos huomiselle tulisi kirkas ilma, saattaisi napata kamerankin matkaan...