Olin tänään varautunut pitkästä aikaa vetämään treenejä, kun tiistain agilityssä oli puhe, että arkitokoryhmästä puuttuu kouluttaja sunnuntailta. Kävikin sitten niin, että paikalla oli jo Tiina meidän sinne mennessä ja hetkeä ennen treenien alkua sinne tuli myös Minna - molemmat siis kouluttamaan tulossa - joten minä luovuin ystävällisesti kouluttajan virasta ja lähdin sen sijaan kouluttautumaan - mullahan oli koirat autossa matkassa, kun olin ajatellut treenata kuitenkin vähän kouluttamisen jälkeen ;) Olin muutenkin ymmärtänyt koko kouluttamisjutun vähän väärin, Tiinalla oli jo selkeä suunnitelma treeneistä, joten parempi näin. Ilmoitin kylläkin jatkoa ajatellen, että voisin ihan hyvin silloin tällöin käydä kouluttamassa, niin pysyisi jonkinlainen kosketus hommaan. Katsellaan tilannetta uudestaan ensi keväänä.

Ohjelmassa oli perusasentoja ja käännöksiä, joiden treenaus olisi varmasti tehnyt Rinillekin ihan hyvää, mutta katsoin silti Neven hyötyvän treeneistä paljon enemmän. Neve ei ole meillä ollessaan käynyt kunnon ryhmätreeneissä, ja nyt ajattelin, että sillä on tarpeeksi pohjia lähteä kokeilemaan peruasioita jo isommassa häiriössä. Ryhmä jaettiin kahtia: toisessa pisteessä treenattiin käännöksiä rallytoko-tyyliin ja toisessa oli perusasentoja vähän perinteisemmällä opetuksella. Ryhmät vaihtoivat pisteitä treenien puolivälissä. Me päästiin Neven kanssa ensin rallytokopuoliskolle.

Neve yllätti oikein positiivisesti monessa asiassa: se ei juurikaan noteerannut muita koiria ja se jaksoi koko ajan tehdä intensiivisesti hommia, vaikka olen tähän saakka tehnyt sen kanssa lähinnä maksimissaan 20 minuutin tehotreeniä. Treeniä tuli melko tarkalleen se tunti, lopussa Neve alkoi jo vähän hyytyä, mutta sen into tehdä ei laskenut kertaakaan.

Aloittelimme treenit käännöksellä oikealle ja vasemmalle kävelemällä kukin tahollamme neliötä myötä- ja vastapäivään. Käännös oikealle sujui mukavasti, mutta vasemmalle kääntyminen vaatii vielä työtä - vähän sitä ollaan kyllä tähän mennessä ehditty treenata. Ongelmana vasemmalle kääntymisessä tahtoo olla se, että Neve edistää seuraamisessa. Parhaan kääntymisen sain tänään pitämällä Neven treenipossua kainalossa ja palkkaamalla possun tiputtamalla heti käännöksen jälkeen.

Jos joku jäi ihmettelemään, että mikä ihmeen treenipossu, niin tällainen ;)

Käännöksien ohella teimme spiraalia kiertämällä tötteröiden ympäri, se alustaa aika hyvin täyskäännöstä. Neve pysyi mukana hienosti, namilla toki avustaen. Muiden vielä tehdessä harjoittelin Neven kanssa eteen istumista, sekin sujui jo aiempaa paremmin!

Toisella pisteellä harjoittelimme perusasentoja. Muistuttelimme ensin mieleen, että perusasentoon voi tulla kahdella tapaa (joko suoraan edestä sivulle tai takaa kiertämällä). Nevelle olen alusta pitäen opettanut suoraan sivulle tulon, mutta nyt harjoiteltiin muodon vuoksi myös takaa kiertämällä. Neve ei oikein ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse ;)

Sitten koiran kropankäytön treenausta perusasennon kera. Ohjaaja seisoi paikallaan, mutta käänsi kehon suuntaa myötäpäivään vähän kuin kellotaulua hyödyksi käyttäen, ja koiran pitäisi itsestään hiffata hakea perusasennon paikka uudestaan. Neve hiffasi kyllä, että perusasentoa piti muuttaa, mutta se haki sen lähestulkoon alusta alkaen uusiksi. Pari kertaa se teki kuin vahingossa niin, ettei se liikauttanut itseään kuin hieman ja sai korjattua peruasennon, näistä palkkasin possulla. Saimme kotiläksyksi harjoitella kääntymistä vastapäivään, jotta koira oppisi takapään käyttöä.

Lopuksi teimme vielä kohtaamisharjoituksen: merkkitötteröllä tehtiin käännös oikeaan, suoraan edessä muutaman metrin päässä toinen pari teki saman. Neven parina ollut koira rähähti Nevelle, mutta Neve ei ollut moksiskaan. Sen kanssa on niin helppo olla ;)

Neve oli treenien jälkeen aika kuitti, aivonystyrät olivat kovalla koetuksella ;) Havaitsin treenin viimeisessä leikissä Neven kanssa sen jossain välissä kolauttaneen hampaansa mun sormeen leluun tarratessaan, nyt sormessa on eka Neven tekemä reikä. Wau ;) Lelun luovutus on ollut Nevelle vaikea tähän saakka, mutta nyt, kun olen palkannut sitä lelulla ja pitänyt sen koko ajan hihnassa, Neve on yhtäkkiä alkanut ymmärtää, että lelu kannattaa tuoda mammalle. Pari kertaa lelulla on leikitty vapaanakin, ja aika hyvin Neve lelun jo tuo mulle käteen asti. Luovutusasento on kylläkin vielä seisaaltaan, mutta suunta on lupaava.

Treenien jälkeen hain Rinin autosta. Pillisuu yritti taas aueta, mutta Rini vaikeni muutaman varoituksen jälkeen ja teki sen jälkeen hiljaa koko treenin loppuun asti.

Tein Rinin kanssa samoja juttuja kuin Neven kanssa - käännöksiä ja spiraaleja molemmille puolille. En tiedä, mitä Rini oli menossa tekemään tötterösuoralla, ei seuraamista ainakaan. Sillä meni jonkin aikaa hiffata, että mamman vierellä voi seurata, vaikka tötteröt on kutsuvasti siinä vierellä. Pujottelin myös Rinin kanssa tötteröiden välissä tehden käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Rinissä oli virtaa kuin pienessä kylässä, kyllä huomasi, ettei tällä viikolla olla päästy treenaamaan.

Tehtiin liikkeestä istuminenkin onnistuneesti. Palkkasin Riniä lussupallolla, joka löytyi autosta (olin kuvitellut unohtaneeni sen Joensuuhun, kun sitä ei ole löytynyt mistään). Rinille kelpasi ;)

Lopuksi tein tunnarin, kun Tiina lupautui auttamaan kapuloiden viennissä. Epävarmuus näkyi taas, Rini käytti muutamaa kapulaa suussa ennen oikean löytymistä. Pitäisi saada taas rutiini tähän liikkeeseen, tunnari näköjään vaatii meillä sen, että sitä tehtäisiin 2-3 kertaa viikossa. Oikea kapula tuli kuitenkin, mutta nuo kapulan suussakäytöt on turhia.

Ennen lähtöä otin vielä metallinoudon. Rini nouti hyvin, ei saalistanut ja palautti kapulan kauniisti eteen. Tämä oli muutenkin Rinille hiljaisuuden harjoittamistreeni, välissä oli pitkä tauko, jolloin juttelin Tiinan kanssa, ja Rinin piti vain malttaa odottaa. Pari kertaa sille piti antaa palautetta vinkumisesta. Ton ääntelyn kanssa on pakko olla Hitlerinä...

Olipas kiva käydä pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä! Olisi ihan hyödyllistä käydä treenailemassa isommassa porukassa vaikka Neven kanssa. Ensi viikolla olisi vielä treenit ennen joulutaukoa, ei sitä tiedä, jos vaikka innostuisi Neven viemään treeneihin Muurameen uudestaan. Ensi kerralle taisi olla luvassa jonkinlainen rata, mutta eipä kai tuo haittaa, jos ei ihan kaikkea vielä osaa ;)

Mio on vielä täällä meillä, mutta se lähtee tänään illemmalla kokeilemaan, miten elo kotosalla sujuu. Mukavasti yhteinen aika on mennyt ja ilman mitään suurempia ongelmia, mutta kyllä elämä varmaan tuntuu taas vähän helpommalta, kun ei ole kuin kaksi koiraa kotona pyöritettävänä.

Me saimme tuossa loppuviikosta huonoja uutisia. Juuri, kun olemme päässeet asettumaan aloillemme, tuli ilmoitus, että muutto on keväällä taas edessä - meidän talo puretaan kesällä ja tilalle rakennetaan uusi. Voi rähmä... Eikun taas kämppää etsimään ja itkemään jo valmiiksi tulevaa muuttorumbaa.