Rakkailla lapsilla on monta nimeä. Riniä monet ovat saattaneet jo useamman kerran kuulla kutsuttavan Inkeriksi, mutta tänään se Nevekin vihdoin ja viimein vääntyi suuntaan jos toiseen, Esteriksi siis.

Olemme eläneet hiljaisia aikoja. Viime viikko oli kiirettä tenttien ja parin muun kouluhomman kanssa. Torstaina liideltiin Rinin kanssa ja palattiin rajusti takaisin maanpinnalle huikeiden fiilistelyiden jälkeen. Rini teki kyllä hienosti, mutta ohjaajalla oli tunne ja palo hommaan hukassa. Tehtiin pientä radantynkää ja hyppytekniikkaa. Radalla oli keinu, joka oli meidän suurin kompastuskivi. Hyppärit meni mukavasti.

Viikonloppuna riitti hulinaa. Kävimme tekemässä pikaturneen Tampereella, kun ystäväni Mari kutsui meidät siellä käymään. Olimme yötä Marin luona ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Neve rauhoittui täysin vieraaseen paikkaan. Rini ei vanhana konkarina pahemmin jaksanut päätään vaivata, missä tällä kertaa oltiin. Tytöillä oli tylsä reissu, niille ei pahemmin ollut erityistä ohjelmaa tiedossa ulkoilua uusissa maastoissa lukuun ottamatta.

Sunnuntaina saimme vieraita Joensuusta, kun porukat tulivat käymään ja katsastamaan meidän uuden kodin. Rini ja Neve olivat aivan innoissaan lapsista ja ihanista tutuista vieraista ;)

Viime viikon hiljaiselon jälkeen olisi aika palata taas vähän aktiivisempaan arkeen. Tänään käytiin aamulla Ainon kanssa Haukkiksessa koiria riekuttamassa. Kylläpä naisväki jaksoikin juosta ja riekkua! Varsinkin Rini ja Seela nauttivat erityisesti hulluista hepuleista pitkin ja poikin metsiä ja peltoa. Nevekin kulutti ilmeisesti omasta mielestään liikaa energiaa, kun se oli mun koulussa ollessa päättänyt hankkia lisäjännitettä elämään syömällä kaupasta ostamani patteripaketin. Patterit se sentään jätti syömättä, mutta kauniisti se oli asetellut ne riviin lattialle.

Illalla puri treenikärpänen, joten oli lähdettävä tokoilemaan. Otin Neven ensin ja kävelin tuohon Laajarin nurmelle (eihän se enää nurmea ole, kun kaikkialla on lunta) ottamaan selvää, muistaako meidän hösläpöslä enää mitään. Muistihan se. Aloittelin perusasennoilla, ja voi että Neve hakee kauniisti suoran perusasennon sivulla! Otin pieniä pätkiä seuraamista hihnassa, kontaktia on, mutta Neve edistää melkoisesti. Avustin namilla, jotta paikka korjaantuisi oikeaksi.

Otin myös liikkeestä maahanmenoja peruuttamalla. Neve teki oikein nätit maahanmenot, tosin sille saa olla aika painokas käsky, kun se on aina niin innoissaan päästessään tekemään jotakin. Liian hentoa käskyä se ei tahdo kuulla ;)

Tein luoksetuloakin vähän välimatkan pituutta vaihdellen. Olipa välimatka mikä hyvänsä, vauhti on aivan mieletön. En halua edes ajatella, kuinka opetan tälle neidille pysäytykset joskus ;) Luoksetuloissa pitää harjoitella pelkkää odottamista ja varsinaista luoksetuloa sopivassa suhteessa, ettei Neve ala ennakoida. Se tänään varasti ja sinkaisi kauniisti mun luokse kerran, kun luoksetulo oli sen mielestä niin ihanaa. Palautin sen takaisin paikalleen, kävelin samalle paikalle kuin missä aiemminkin olin, odotin hetken ja kävin palkkaamassa odottamisesta. Kyllä Nevellä joskus on ajatuskin mukana treeneissä ;)

Lopuksi otin vielä seuraamista. Kun pahimmat innot oli saatu päästeltyä luoksetulon merkeissä, seuraamispaikkakin alkoi pysyä.

Palkkasin Neveä tänään lelullakin hihnassa, kun oli helpompi kontrolloida sitä, ettei neiti lähde hömpöttämään lelunsa kanssa tuomatta sitä takaisin. Hyvinhän tuo toi lelun takaisin, kun vaan oli jotain parempaa (nakkia) antaa vaihtarina takaisin. Neve oli lelusta aivan innoissaan. Miksei se voinut taistella tuolla innolla luonnetestissä?! ;)

Mulla on hillitön hinku tokokokeisiin Neve tähtisilmän kanssa. Töitä on tehtävänä kyllä vielä melkoisesti ennen kuin kokeita voi edes ajatella, mutta haaveita ja tavoitteita pitää ihmisellä aina olla.

Rini odotteli sen aikaa kotona, kun treenasin Neveä. Kävin vaihtamassa koiran ja Rinin kanssa haettiin autosta vähän rekvisiittaa treenejä varten. Mukaan lähti tunnarilaatikko, ruutumerkit ja -liina sekä noutokapula. Rinin kanssa jäin Laajarin parkkikselle.

Ensimmäisenä noutoa. Olin kuulevinani ihan hiljaisen vinkauksen viereltäni aina, kun heitin kapulan - intoa taisi olla melkoisesti. Näkyihän se kapulan noudossa, vauhtia ja saalistusta oli melkoisesti. Perusasennot olivat kuitenkin moitteettomat, joten en ala motkottaa.

Teimme tunnaria toisena. Kävin laittamassa kapulat ympyrään, oma kapula kello kuudessa, jottei neiti aina opi ottamaan kapulaa samasta paikkaa. Lähetysmatka suunnilleen kisamittainen eli kymmenisen metriä. Rinin vauhdista pelkäsin sen ryysivän kapuloille, mutta neidin nenä meni kapuloilla heti maahan, se haisteli kerrassaan upeasti tarkistaen kaikki kapulat ja nosti oman. Voi että miten olen ylpeä pienestä paimentytöstäni! En tiedä, hehkutanko liian aikaisin, mutta nyt viimein tuntuu, että tunnari olisi loksahtanut kohdilleen!

Seuraavana ruutua. Rakensin ruudun valopylvään eteen, jotta Rinillä olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet nähdä se pimeässä. Jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt lelunkin suoraan ruutuun. Vaan kun en ollut, niin ensimmäinen lähetys meni plörinäksi. Vein lelun ruutuun ja lyhensin vähän matkaa, sittenpä se jo onnistuikin. Tein pari toistoa ilman lelua ruudussa, Rini hakee kerrassaan upeasti ruudun paikan. Hitsi, jos se tekisi kokeessa noin upean ruudun...

Tehtiin luoksetulon pysäytyksiäkin takapalkalla. Vauhti tahtoo hiipua, kun palkka jää taakse, mutta peruutin itse, niin Rini lisäsi vauhtia. Pysäytykset olivat niin hyvät kuin mitä liukkaalla pohjalla pystyivät siinä vauhdissa olemaan. Rini teki parhaansa, se riittää. Nyt pitää muistaa treenata myös maahanmenoa pysäytyksenä, ettei se aivan unohdu.

Lopuksi seuraamista. Ihana kontakti, oikea paikka eikä ääntelystä tietoakaan. Upeat käännökset ja hyvät pätkät myös nopeudenmuutoksilla. Eipä olisi treenit paremmin voineet mennä!