Eilen tyttöjen iltaruokaa antaessa mieleeni putkahti villi ajatus: mitä jos alkaisin opettaa Nevelle noutoa. Sehän on toki villiä, jos haluaa kuluttaa mahdollisimman paljon tenttilukuajastaan koiran koulutukseen.

Havaitsin hyvin pian, että kaikki meidän noutokapulat oli autossa, ja olisi ollut kohtuutonta pistää nenänsä ulos siksi aikaa, että sellaisen olisi käynyt sisälle hakemassa. Syteen tai saveen, tyydyin tunnarikapulaan. Neve sai ensin katsoa, kun Rini harjoitteli perusasentoja kapulaa tuodessaan, sillä jumalat ovat todistaneet, että koiratkin oppivat näkemällä.

Pilkoin Nevelle nakkia, mutta hyvin äkkiä huomasin perustavanlaatuisen ongelman: Neve ei näe kuin nakit. Neve saa usein kuittailuja hivenen yksinkertaisesta mielestään ja käytöksestään, mutta jopa Neve hiffasi pitkän hiljaisuuden vallitessa, ettei nakkien intensiivisestä tuijotuksesta lennä nakkia suuhun. Jouduin auttamaan Neveä paljon, mutta lopussa se alkoi olla jo ihan hyvin kärryillä, mitä kapulalle tehdään, kun se otetaan suuhun. Vähän se antoi viitteitä turhautumisesta, kun se alkoi välillä raivopäisesti pureskella kapulaa. Ensi kerralla lyhyemmät treenit...

Rinin kanssa hiottiin kaukoja ja perusasentoja. Varsinkin eteenistumisen perusasento menee kyllä niin päin prinkkalaa, ettei tosikaan. Jokunen toisto tarvittiin oikeaan suoritukseen, mutta se hyvä puoli Rinissä on, että hiffattuaan, mistä nakkia tulee, se hakeutuu kyllä heti sille paikalle sen jälkeen. Joskopa ne tyhmät pistemenetykset katoaisivat noudoissa lauantain kokeessa...