Neve kävi tänään touhottamassa Iisalmen luonnetestissä Jorma Kerkän ja Reijo Hynysen tahtiin. Neven rivi on seuraavanlainen:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Yhteensä +110 pistettä ja hyväksytty tulos!

Testipaikka ei ollut otollisimmasta päästä testin kuvausta ajatellen. Kelkka oli pusikoiden takana käytännöllisesti katsoen linssin ulottumattomissa, samaten haalari, joka oli viritelty talon nurkalle. Testin kuvaamista hankaloitti vielä vastavalo, joten kuvaajalla oli todellakin hankaluuksia testin kuvaamisen suhteen. Laitan testivideon nettiin, jos siinä mitä näytille laitettavaa on, mutta jos sieltä ei mitään näy, niin sitten olkoon. Joudutte siis luottamaan mun kertomukseen tapahtumista ;)

Taisteluhalua arvioitaessa Neve ei meinannut millään lämmetä keppileikkiin. Se näykki keppiä, mutta varsinaiseen revittelyyn se lähti hyvin hitaasti mukaan. Leikkisetänä toiminut Hynynen tarjosi kepin minulle välissä, Neve vähän innostui enemmän, mutta mainittavaa draivia siihen ei tullut lisää. Hynynen otti kepin vielä itselleen takaisin ja sai kuin saikin Neven innostumaan kepin päässä roikkumisesta. Tuomarit totesivat tähän ykskantaan, että halua leikkiin kyllä on, mutta tekniikkaa ei.

Kelkka oli Nevelle vaikea. Se haukahti kelkkaa pariin otteeseen, kun sitä vedettiin lähemmäs, ja Neve vaihteli paikkaansa ollen vuoroin mun edessä, välillä takana, välillä hihnan mitan sivulla. Se teki laajoja kaaria, puhahti välillä ja jatkoi kaaren kulkemista. Kun kelkka pysähtyi, Neve kaartoi vähän lähemmäs, oli menossa katsomaan, mutta pokka loppui kuitenkin kesken ja se peruutti reilusti taaksepäin. Siirryin ihan kelkan eteen, sitten toiselle puolelle, mutta Neve ei meinannut millään uskaltaa tulla katsomaan kelkkaa. Vasta, kun menin kyykkyyn ja kutsuin Neveä nimeltä, se tuli haistelemaan kelkkaa. Kun kävelimme kelkan ohi myöhemmin, Neve kaarsi hieman ja katsoi kelkkaan päin.

Hyökkäyksessä Neve röyhisti rintansa ja pysytteli alkuun ihmeen sisukkaasti mun edessä. Ehdin juuri ajatella "eikai se oikeasti mua puolusta", kun se katsoi hetken huuman menneen ohi ja pakitti vauhdilla mun taakse. Kerkkä sai Neven puolesta rauhassa halia mammaa ;) Heti, kun uhka poistui, Neve oli kaveria hyökkääjän kanssa ja lähti Kerkän mukaan innokkaasti. Se oivalsi kyllä nopeasti, ettei mamma lähtenyt mukaan, ja sen jälkeen sillä oli kova kiire mun perään. Kerkkä sai pitkään maanitella Neveä rauhoittumaan aloilleen istumaan ja joutui lopulta painamaan kädellä neidin pyllyn maahan. Neve pinkaisi mamman luo heti tilaisuuden koitettua.

Haalarille mentiin hihna kireällä koira mun edellä, mutta kun haalari nousi ylös, Neve pomppasi taaksepäin ja jäi hölmistyneenä katsomaan eteen noussutta ihmeellistä hökötintä. Kävelimme kierroksen ympäri ja tulimme takaisin haalarille. Neven väistö oli ihan selkeä jopa mun silmään. Tynnyri lähti liikkeelle myöhäisessä vaiheessa, Neve loikkasi eteenpäin ja kääntyi katsomaan tynnyriä. Jouduin auttamaan Neveä jonkin verran, että se rohkaistui tulemaan katsomaan tynnyriä lähempää, mutta kun olin kyykyssä, se tuli ihan reippaasti. Haalarin Neve kävi katsomassa nopeammin, kun menin tuomarin kehotuksesta suoraan kyykkyyn ja kehuin koiraa heti, kun se tuli lähellekin haalaria.

Pimeä huone oli tosi nopea. Se koostui kahdesta huoneesta: isompi oli pitkä huone, jonka lattialle oli viritelty pressuja ja muutama tuoli kulkua vaikeuttamaan. Toinen huone oli pienempi ja ihan pimeä, sen perällä oli tuoli, jossa istuin ja odotin, että Neve tulee. Neve tuli heti ovensuulle nenä pystyssä hajua etsien. Se pyöri keskivaiheilla huonetta, muttei ilmeisesti saanut hajusta kiinni, kävi tarkistamassa uudestaan ison huoneen, mutta palasi heti takaisin kuin oivaltaen, että kyllä se mamma löytyy pienemmästä huoneesta. Hyvin pian takaisin oikeaan huoneeseen palattuaan Neve löysi minut. Riemulla ei ollut rajoja ;)

Seinällä Neve oli kuulemma koko ajan katsonut siihen suuntaan, mihin minä hävisin - tuskin noteeraten hyökkääjää. Kun hyökkääjä oli ollut aivan iholla, Neve oli painunut maahan yhä katse nurkalla, jonka takana odotin lupaa tulla hakemaan koira. Neve oli heti ollut kaveria hyökkääjän kanssa. Osion jälkeen Hynynen naureskeli minulle, että koira on kovasti minun perääni ;)

Laukauksia Nevelle ei ammuttu kuin kaksi, kun sen reaktiot olivat niin selkeät. Liikkeen aikana tullutta laukausta Neve säpsähti ihan selvästi, toiseen laukaukseen se ei enää reagoinut läheskään niin selkeästi.

Neven pisterivin ainoa miinus oli taisteluhalu. Tuomareiden mielestä se ei selkeästi nauti leukojensa ja kroppansa käyttämisestä. Toimintakyky olisi pelkän kelkan perusteella mennyt miinukselle, mutta Neven erinomainen työskentely pimeässä huoneessa nosti sen kohtuullisen ja hyvän rajamaastoon - kelkka kuitenkin tiputti sen siihen kohtuulliseen. Hermorakenteen sanamuoto "hieman rauhaton" kuvasi tuomareiden mielestä Neveä ihan hyvin. Temperamenttia tuomareiden mielestä Nevessä on paljon - ja kyllähän se näkyy arjessakin. Se näkyi testissä useammassa osiossa lähinnä siinä, että Neven huomio kiinnittyy moneen asiaan yhtäaikaa. Neven pehmeys oli mulle ehkä se suurin yllätys, kun se on arjessa tuntunut aika ajoin melko kovaltakin tapaukselta, mutta Neven reaktiot luonnetestissä kuvasivat kyllä osuvasti sen pehmeyttä. Puolustus- ja terävyysosiot Neve selvitti odotettuun tapaan uhkaeleettömästi, se ei halua nousta ihmistä vastaan - ja toisaalta, miksi sen pitäisikään? Luoksepäästävyyden osalta Nevellä ei ole mitään ongelmia, sehän on tuollainen mussukka, joka hyväksyy kyllä kaikki rapsutuksien toivossa ;) Laukauskokematonkin oli mielestäni ihan osuva arvio Neven reaktioista.

Kaikenkaikkiaan Neven rivi kuvastaa mielestäni Neveä oikein osuvasti. Toki jäin miettimään jälkeenpäin, olisiko minun kuitenkin pitänyt malttaa odottaa vielä jonkin aikaa ennen Neven viemistä testiin, mutta toisaalta uskon itse, että ne pohjimmaiset reaktiot eivät sieltä olisi muuttuneet miksikään. Mun mielestä Neve on antanut arjessa jonkin verran varmemman kuvan itsestään kuin mitä luonnetesti antoi ymmärtää, mutta toisaalta on taas helppo unohtaa, kuinka suuri vaikutus Rinillä on sen toimintaan. Minnan kanssa spekuloitiin pitkään testin jälkeen, kuinka harrastusten tarjoaminen koiran pentu- ja nuoruusiässä antaa sille myöhemmin valmiuksia toimia esim. luonnetestin toimintakyky-osiossa, ja kuinka Neven taistelutahtoonkin olisi voinut harjoittelemalla vaikuttaa. Spekulaatio ei suinkaan johtunut siitä, että olisin Neven testiin ollut tyytymätön tai pettynyt, mutta onhan sitä kiehtovaa aina pohtia niitä mitä jos -vaihtoehtoja.

Vaan oppia ikä ja kaikki! Nyt olemme Neven kanssa jälleen yhtä kokemusta rikkaampia. Minulle se on edelleen mamman rakas pieni höselö, jonka kanssa on helppo mennä mihin tahansa ja milloin tahansa. Minulle pääasia, että testi meni kunnialla läpi eikä kenellekään jäänyt traumoja. Neve ei kummemmin ottanut testin mistään osa-alueesta pulttia vaan touhotti eteenpäin pää pystyssä ja reippaasti. Mitään sen enempää en olisi voinut toivoakaan :)

Suuri kiitos Minnalle eloisasta ja temperamenttisesta koirasta, eipähän käy arki pitkäveteiseksi ;) Kiitokset myös Ellille matkaseurasta ja kuvauspalvelusta! Neve on reissun jäljiltä ihan poikki - taisi olla niillä neidin muutamalla aivoherneellä ensimmäistä kertaa oikeasti kiire ;D