Viikon varrella tehtyjen treenien päivitykset ovat jääneet milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Ohjelmaan on kuulunut tokotreeniä, agitreeniä, lenkkeilyä ja kaikkea muuta mukavaa. En edes yritä muistaa kaikkea yksityiskohtaisen tarkasti, joten yritän tähän alle tehdä jonkinlaisen koosteen.

Rinin kanssa on treenattu tokoa kahteen otteeseen. Ruutu näyttää tosi hyvältä ja myös tunnaritreenit ovat olleet täynnä onnistumisia. Kaukoissa on edelleen se isoin työ, vaihtoja harjoitellaan päivittäin. Tänään saimme erityisen hyvän kaukotreenin kentällä, kun laitoin Rinin tekemään vaihtoja penkin päällä - eipä pääse koira poikittamaan eikä edistämään, jos ei halua pudota penkiltä! Luoksetulon pysäytyksiäkin on tehty, ja takapalkalla onnistuvat hienosti. Seuraamista on petrattu, samoin liikkeestä istumista. Paikkamakuutreeniäkin pitäisi ottaa, ettei mikään liike jäisi huomiotta. Rinille on alkanut hyvin muistua mieleen myös, mikä on noutojen perusasentojen paikka.

Nevekin pääsi alkuviikosta tokoa treenaamaan. Mulla oli molemmat tytöt mukana kentällä, jonne mentiin kävellen, mutta Neve jäi arvonnan tuloksena odottamaan vuoroaan Rinin tehdessä ensin. Eihän siitä mitään meinannut tulla, kun Neve metelöi, yritti syödä hihnan tai muuten vaan höselsi itsensä koko ajan solmuun. Taisin jokusen kerran vannoa kyseisen treenin aikana, etten enää ikinä ota näitä yhtä aikaa treeneihin mukaan, jos Neven pitää odottaa jossain muualla kuin autossa... Kun Neven oma vuoro lopulta koitti, se ei höseltänyt yhtään vaan keskittyi treeneihin antaumuksella. Se on muutenkin rauhoittanut vähän höseltämistä, kohtahan sille joutuu uuden lempinimen keksimään, kun höselö ei enää käy ;)

Rinin kanssa liideltiin taas tiistaina. Tehtiin samaa rataa kuin viime viikolla Päivikin treeneissä, nyt vaan harjoitellen niitä kahta muuta ohjaustekniikkaa. Meillä kokeilussa olivat valssit ja Mäkelät. Valssi oli vaikea, kun tuntui, että nilkan nivelet sanovat kruts, ja pää meni pyörälle. Rinilläkin on vauhtia niin paljon, että valssit olivat haastavia. Valssaaminen oli kuitenkin vielä helppoa verrattuna Mäkelöihin, jossa kruts kuului nilkkojen sijaan selästä, olin jatkuvasti myöhässä, käskytykset huonot ja koirakin meni ihan omiaan (suurimmilta osin varmaan juuri huonon ohjauksen takia). Tämä tekniikka ei todellakaan ole meitä varten...

Neven yksinoloharjoitukset ovat jatkuneet myös. Olen jättänyt sille aina jotain pureskeltavaa ja syötävää yksinolon ajaksi, ja useimmiten se jo katselee hämmentyneenä minun tullessani kotiin Rinin kanssa, että joko te tulitte takaisin. Ihan niin rauhallinen Neve ei ole, kun se on täällä Rinin kanssa mun koulupäivän ajan. Toisaalta olen antanut niille vain pienet namit aina lähtiessäni - mitään isompaa en niille jätä syötäväksi, jos jäävät molemmat valvomatta kotiin, kun molemmilla on taipumusta vahtia omia herkkuja vähän liiankin hanakasti.

Neve on alkanut vahtiakin! Se ei alkuun täällä ollessaan sen kummemmin noteerannut ääniä, korkeintaan meni ovelle päätään kallistelemaan käytävän ääniä kuullessaan. Pari viikkoa sitten se keksi alkaa pärskiä. Pokkaa ei ollut vielä haukkua, joten Neve meni ovelle pitämään aivastuksen pärskähdystä muistuttavaa ääntä, ensin se pärskähti kerran, pari päivää myöhemmin toisenkin kerran... Nyt se jo haukahtaa. Kaikkein kummallisinta on, että Rinin vahtiminen ei ole oikeastaan pahentunut, nyt tuntuu, että Neve on näistä kahdesta pahempi öykkäröijä. Elli kävi meillä iltaa istumassa viime viikolla, jolloin oven koputuksella Neve aloitti hillittömän haukkuremakan ja Rini vain meni ovelle häntä heiluen päästämättä pihaustakaan.

Molemmat neidit ovat tällä hetkellä ihan kaljuja. Neven karvanlähtö ei ole osoittanut loppumisen merkkejä. Luulen, että se yrittää karvalähtöä pitkittämällä sovittaa juoksukiertoaan lähemmäksi Rinin omaa. Riniltä on toivon mukaan suurin karvanlähtösessio ohi, ainahan siitä jonkin verran karvaa lähtee. Eilen harjasin vielä molemmista isot tukot karvaa irti, mutta toiveissa olisi, että hiljalleen alkaisi helpottaa. Kämpän pitäminen siistinä on hieman hankalaa, kun tunti imuroinnin jälkeen lattiat ovat jo harmaan karvapeitteen peitossa.

Kun loppuvuosi alkaa häämöttää, olen tehnyt jo jonkinlaisia suunnitelmia ensi vuoden varalle. Postissa lähti kolme näyttelyilmoa eteenpäin: kaksi Rinin ja yksi Neven. Ryhmiksiä varmaan kierretään aika paljon, mutta eiköhän sinne joukkoon mahdu jokunen isompikin näyttely. Neveäkin olisi tarkoitus ensi vuonna viedä kehiin vähän ahkerammin, vähän tuomareista riippuen tietysti. Rinin ilmoitin sitten kuitenkin vielä pariin tokokokeeseen tälle vuodelle, kun treenit ovat lupailleet hyvää.

Huomenaamulla lähdetään aikaisin ajamaan Iisalmea kohti selvittämään, onko Neve-kalkkunan pääkopan sisällä mitään analysoimisen arvoista ;)