Tottiksen vuoro oli tänään olla treenauslajina. Ajelimme Ellin kanssa ympäri Jyväskylää kenttää etsien - ensin Aholaitaan, jossa olisi ollut pk-esteet, mutta siellä oli samaan aikaan koulutus meneillään - sitten Aholaidan toiselle puolelle, mutta kenttä oli täynnä epäilyttävän näköisiä larppareita. Päädyimme lopulta valorinteen kentälle, jossa ei kylläkään pk-esteitä ollut, mutta riittävästi tilaa treenaukseen.

Rinin kanssa tein ensin eteenlähetystä. Vietiin lelu yhdessä kentän toiseen päähän, käveltiin takaisin, otin käyttöön vihjesanan "edessä", jolla Rini hienosti alkoikin heti kuikuilla eteenpäin. Se oikein nyki seuraamisen aikana, ja vauhti lelulle oli huima. Vein lelun toisenkin kerran koiran kanssa kentän päätyyn odottamaan.

Välissä tehtiin seuraamista. Laitoin lelun kainaloon ja seuruutin ensin normaalikäyntiä, sitten hidasta ja nopeaa, seassa oli täyskäännöksiä. Rini seurasi ihan mukavasti, mutta edisti kyllä aina, kun tilaisuuden siihen näki. Loppuun saatiin oikein mukavaa pätkää.

Ensimmäinen luoksetulo oli himmaileva. Tein toisen, jossa piilottelin lelua selän takana. Rini taisi tietää, että lelu odottaa, koska vauhtia oli heti enemmän ja se sykäisi jalkojen välistä leluun kiinni.

Ja jälleen eteenlähetys. Rini muisti lelun yhä, annoin vihjesanan ja katse suuntasi heti eteen. Seuraamisissa taas nyki, ja kun annoin luvan mennä, vauhti oli taas huima. Riekuttiin lopuksi vähän lelulla, siihen olikin hyvä lopettaa.

Neven kanssa otettiin tänään taas treeniä, jonka tarkoitus on saada neiti keskittymään höseltämisen sijasta. Se hössötti aluksi ihan kauheasti, mutta loppua kohden se selvästi alkoi keskittyä paremmin.

Aloitin kontaktiharjoituksella - levitin kädet sivuilla ja odotin, kunnes katse hakeutui minuun käsien sijasta. Pitkään ei tarvinnut odottaa, mutta ongelmallisempaa oli saada Neve käsittämään, ettei juttu pääty siihen, kun namin saa suuhun ;) Ensimmäisen palkkauksen jälkeen Neve lähti huitelemaan kentälle, tuli kyllä kutsusta takaisin. Sen kanssa pitää olla niin pirun vikkelä... Muutaman toiston jälkeen Neve oivalsi, että paikallaan odottaen ja mammaa tuijottaen sitä namia tulee enemmänkin.

Seuraavaksi otettiin sivulletuloja. Neve hakee paikkaa kyllä, mutta usein se ehtii vaihtaa paikkaa niin nopeasti uudestaan, ettei palkkaus ehdi millään oikea-aikaisesti mukaan. Elli ehdotti, että voisin pyytää sen sivulle "missä sivu" -käskyllä, ja kun koira on oikealla paikalla, "hyvä sivu" ja palkka. Kuulosti pätevältä ehdotukselta.

Tehtiin Neven kanssa maahan ja istu -vaihtoja. Neve osasi itse ensimmäisen kerran nousta istumaan maasta käskystä! Wau, turhaan ei ole treenattu ;) Vaihdoin vaihtoharjoituksen muutaman toiston jälkeen paikallaoloon, jossa Neve jäi maahan ja itse kävelin muutaman askeleen päähän, tulin takaisin ja palkkasin. Aluksi Neve yritti nousta istumaan palkkaa ennakoiden, mutta korjasin ja muistutin, että pitää pysyä maassa. Nopeasti Neve oivalsi, miten saa nopeammin namia.

Lopuksi vielä luoksetuloa lyhyellä matkalla niin, että Neve istui kenenkään pitelemättä paikallaan. Muutenkin tuo paikallaolo tuntuisi alkavan hiljalleen valjeta Nevelle. Luoksetulovauhti on ihan uskomaton niinkin lyhyellä matkalla, tietääpähän jonkin jutun, joka on Nevestä superhauskaa ;) Luoksetuloon oli hyvä lopettaa, vaikka Nevehän oli sitä mieltä, että tästähän tää lysti vasta olisi pitänyt alkaa. Parempi vaan, kun sille jää vähän sellainen syyhy, että voisi tehdä lisääkin.

Illasta käytiin vielä Ellin ja karjisten kanssa tuossa Laajarilla kävelemässä lyhyt lenkki. Rinillä ja Nevellä oli taas kauheat rallit pystyssä, ne vaan mennä viilettivät edellä. Kotosalla neidit saivat ruokaa ja nyt ovat taas hyvin tyytyväisinä unten mailla. Huomenna olisi ohjelmassa illalla jälleen agilityä, sitä ennen ehditään toivottavasti lenkkeillä. Perjantaiaamulle suunniteltiin Ellin kanssa jälleen jälkitreenejä, mutta niistä lisää sitten myöhemmin...