Yritetääs päivitellä blogiakin ajan tasalle kuluneiden viikkojen tapahtumista.

Kiire ja hälinä on ollut kova - aamut menevät koululla opintojen parissa ja illat muuton merkeissä. Pääsimme uuteen osoitteeseemme tämän viikon alussa, ja nyt ollaan pari yötä täällä jo nukuttukin. Olen ollut ihan ihmeissäni, miten hyvin koirat ovat tänne asettuneet. Rini on entiseen tapaansa kova vahtimaan - täällä äänieristys ei tosiaan ole mitään huippuluokkaa - mutta muuten se on täällä ihan niin kuin missä tahansa muualla. Nevekin on ilmeisesti tässä parin kuukauden aikana oppinut, että tässä perheessä ei pahemmin pysytä paikallaan, joten kannattaa relata aina siellä, missä se on mahdollista ;)

Minä käväisin Neven kanssa viime viikonloppuna Joensuussa juhlimassa isäpuolen 50-vuotispäiviä. Viikonlopun piti olla laatuaikaa minulle ja Nevelle kahdestaan, mutta loppujen lopuksi koiran kanssa viettämäni aika koostui lähinnä nukkumisesta :( Ehdimme kylläkin Liisan, Raian ja Olivian kanssa käydä vähän lenkkeilemässä, mutta aika pitkälle mun aika meni juhlissa, jossa olin kuskina ja valokuvaajana.

Sydäntähän se kamalasti riipaisi, mutta Rini jäi samaisena viikonloppuna Jyväskylään Ainon ja Ellin hellään huomaan. Ikävä oli ihan kamala jo ennen kuin ehdin Jyväskylästä lähteä. Malla ehti aloittaa juoksunsa, ja kun Ainolla oli agipassi ilmaisiin agimölleihin, olisi ollut haaskausta jättää passi käyttämättä. Rini kävi siis Ainon upeassa ohjauksessa korkkaamassa epävirallisen agiuransa ;) Hylly sieltä tuli, mutta videon perusteella hauskaa siellä oli ollut :)

Minä sain keskiviikkona flunssan, ja nyt tässä on loppuviikko mennyt itseään parannellessa. Torstain agitreeneissä Rini pääsi jälleen Ainon ohjaukseen, kun ei musta ollut radalle menijäksi. Oli kyllä kiva katsoa sivusta, miten oma koira siellä radalla oikein menee. Ensimmäinen rata meni Rinillä vähän himmatessa, sen verran ohjaajanvaihdos sitä hämmensi. Jo hieman ennen toista rataa katsoin neidin ilmeestä, että nyt on sikailuvaihe päällä, ja rata oli sen mukainen ;) Hienosti Aino osasi Riniä viedä, kun yhteinen sävel löytyi. Katselin hivenen kateellisena Ainon selkeää ohjausta - Rini menee selkeällä ohjauksella lujaa, kauniisti, varmasti ja virheettömästi.

Muuten meidän elämään ei ihmeitä kuulu. Hässäkkää jatkuu ensi viikon loppuun saakka, kunnes saan kämpille huonekalut. Tyttöjen kanssa olemme käyneet lähinnä tutustumassa uusiin lenkkeilymaastoihin. Aika kamalaahan se on, että 50 metrin päässä ovelta on jo metsää kilometritolkulla ;)

Yritän tässä ehtiä kiireiden lomassa kirjoittelemaan blogiakin vähän ahkerammin. Treenit ovat muuten olleet aika vähissä, kun aika ja jaksaminen eivät ainakaan näin alkuun oikein riitä. Meidät on toivotettu tervetulleiksi haku- ja jälkitreeneihin, ja tokoahan voi aina oman jaksamisen mukaan treenailla. Kunhan tästä flunssastani kuntoudun, niin pitäisi alkaa työstää voittajan liikkeitä oikein urakalla - kisat ne vaan lähenee uhkaavasti.