Keskiviikkona käytiin tokoilemassa oikein urakalla. Tuntuipa kivalta päästä pitkästä aikaa treenaamaan - koiratkin nauttivat ihan selvästi ;)
 
Olin sopinut tokotreenin Viitaniemen nurmelle Hanna Helmisen oppiin, treenattavana Rini. Kun meillä on treenitaukoa aika paljon ruokakuppitokoa lukuun ottamatta, ei ollut oikeastaan järkeä tehdä mitään pilkunviilausta, joten päädyttiin käymään voittajan liikkeet läpi ja miettimään, mitä korjattavaa niissä olisi. Käytiin läpi kaikki liikkeet paikkamakuuta lukuun ottamatta.

Ensin seuraamista. Rini oli ihan into piukeana, joten vire ainakin oli kohdallaan :) Kontakti pysyi tosi nätisti, Hanna tosin vähän motkotti meille neidin haahuilusta sivulla. Saimme tähän neuvoksi treenata seuraamista auton vierellä niin, että kuvittelen, ettei mulla ole polvia ollenkaan. Kävelen siis tosi tönkkönä ja hitaasti, jotta koira joutuu koko ajan keskittymään siihen, mitä teen. Lelunpitopaikasta sain noottia, se pitää mun vaihtaa oikeasta taskusta vasempaan. Ihan muutaman askeleen seuraamisia (auton pitkällä sivulla esim. viisi seuraamispätkää) ja hillittömät kehut, kun koira tekee oikein.
 
Liikkeestä istuminen oli seuraavana vuorossa. Jännitin vähän, miten menee, kun viimeksi on ollut ongelmana seisominen istumisen sijasta. Hienosti istui. Hanna valaisi minua susien käytöksestä - eihän istuminen ole niille luontevaa lainkaan. Koiralle liikkeestä istuminen on siis jäävistä kaikkein epäloogisin.

Seuraavana luoksetulo. Rini on näköjään unohtanut seisomisen kokonaan - meni molemmilla käskyillä maahan. Vauhti oli kohdillaan, ensimmäinen pysähdys venyi reippaasti. Eteen tuli istumaan hyvin väljästi, sivulle tuli vinoon. Paljon korjattavaa...

Ruutu oli n. 1,5 metrin päässä luoksetulon tötteröistä, jotka kylläkin olivat erinäköisiä kuin ruutumerkit. Yhtäkaikki - tein taas sen virheen, etten uskonut omaa intuitiota, kun huomasin, että koira lukitsi ensimmäisenä katseensa luoksetulossa käytettyyn tötteröön. Lähetin ja väärälle tötteröllehän se meni. Annoin uuden käskyn, jolla koira lähti hakemaan ruutua toisaalta. Käskin seisomaan, kun meni ruutuun, mutta ehti siinä välissä liikkua ruudun ulkopuolelle ja meni tietysti maahan. Käskin uudestaan, jolloin pysähtyi ruutuun, mutta meni jälleen maahan. Tein seuraamiskaavion ja kutsuin vierelle seuraamaan, hyvin tuli, vaikka viimeksi ollaan tehty toukokuun kisoissa.

Ruudussa olisi paljon treenattavaa. Hanna ehdotti, että alkaisin opettaa Rinille edessä-käskyä. Voisimme käydä yhdessä ruudussa, tulla takaisin ja lähteä vähitellen kulkemaan ruutua kohti. Kun koira havaitsee ruudun edessä ja alkaa nykien odottaa lähtöä ruutuun, annan käskyn ja annan koiran vaan mennä. Näin koira oppii hakemaan ruutua itse ja ymmärtää, että ruutu on aina edessäpäin. Seisomista pitää harjoitella myös. Toki voin käskeä suoraan maahan, mutta se sitten kokeissa estää lisäkäskyn mahdollisuuden, jos koira ei ole ruudussa. Lisäksi minun pitäisi harjoitella ruudusta seuraamaantulemista erilaisista kulmista, että koira osaisi aina hakeutua suoraan oikealle paikalle seuraamaan.

Hyppynouto meni mukavasti hieman vinoa perusasentoa lukuun ottamatta. Rini hyppäsi esteen yli todella kaukaa, mutta kun ei kolissut, niin eipä tuohon juuri voi puuttua. Perusasentoja on pakko alkaa muistutella mieleen, koska niistä lähtee kokeissa ihan turhia pisteitä.

Metallinoudossa ihasteltiin sitten oikein mallikasta kaunista saalistusta... Saalistukseen minun pitäisi puuttua joko opettamalla koira kiertämään takaa tai muuten ilmentämällä, ettei se ole missään nimessä sallittua.

Tunnari meni oikein perinteisesti. Rini ei haistellut ollenkaan vaan arpoi kahden kapulan väliltä, nosteli vähän molempia ja toi mulle väärän (kumpikaan nostelluista ei ollut oikea). Menin koiran kanssa kapuloiden viereen ja annoin uuden käskyn. Rini alkoi haistella, ja haistelun tuloksena löytyi oikea kapula. Neuvoksi siis tehdä tunnaria lyhyellä matkalla ensin pitkällä nurmella, mikä hankaloittaa kapuloiden nostelemista, sitten siihen harjoitella välimatkaa; siitä siirrytään takaisin lyhyeen matkaan tavalliselle nurmelle, ja kun alkaa sujua, otetaan välimatkaa; ihan viimeisenä vasta hietikolle. Nyt kuulostaisi sellaiselta suunnitelmalta, joka saattaisi jopa toimia.

Viimeisenä kaukot. Tein lyhyeltä matkalta paljon apuja koiralle antaen. Kaukot ovat hyvällä mallilla, seiso-maahan -vaihto vaatii vielä tekniikkaharjoitusta. Kotona voisin treenata etäisyyttä laittamalla koiran maahan jonkin esteen taakse, ohjaamalla jotain tiettyä vaihtoa edestakaisin ja vähitellen ottamalla välimatkaa. Näin koiran pitäisi oivaltaa, että vaihto on koko ajan sama ohjaajan sijainnista riippumatta.

Minun pitäisi tehdä nyt jonkinlainen treenisuunnitelma sille ajalle, mikä meillä on jäljellä ennen koetta, ja pidättäytyä siinä. Varsinaisissa liikkeissä ei sinänsä ole mitään, tekniikkaa pitää vain hioa.

Ehdin vielä juuri sopivasti ajella Kortepohjaan tokotreeneihin, joissa oli mukana isompi porukka. Rini olisi vieläkin ollut valmis hommiin, mutta tasapuolisuuden nimissä oli välillä Neven vuoro ;) Neve oli Rinin tapaan ihan intona.

Otin Neven häiriökoiraksi paikkamakuuseen vähän matkan päähän, ja otin silläkin paikkamakuuta. Neve alkaa vähitellen saada käsitystä, mikä paikkamakuun idea on. Kävin sitä välillä palkkaamassa, yhdessä välissä se ponkaisi innoissaan istumaan (aivan kuin se olisi unohtanut, mitä se oli tekemässä), mutta meni uudella käskyllä hienosti maahan. Lopuksi hioimme lähinnä sitä, ettei istumaannousemista tarvitse ennakoida, vaikka mun käsi menee taskuun.

Teimme lyhyitä seuraamispätkiä, mutta hösläpöslä-Neppusen keskittymiskapasiteetti oli kovalla kuormituksella. Se saattoi kaksi askelta seurata kivasti ja sen jälkeen nenä meni maahan tai se vain lähti kävelemään eteenpäin. Hyvä neuvo etenemiseen siis, ettei pidä ahnehtia liikaa ;)

Maahanmenoa ja istumistakin treenattiin, ne sujuvat jo oikein mukavasti. Harjoiteltiin myös paria temppua ja kontaktinottoa. Treeni päättyi luoksetuloon, joka hämmästyttää aina vauhdikkuudellaan. Treenien päätteeksi Neve pääsi riekkumaan muiden koirien kanssa, mutta se oli vähän pallo hukassa ilman Riniä. Pojat olivat Nevestä niin kiinnostuneita, että epäilys juoksujen alkamisesta alkoi herätä.

Tytöt jäivät taas hoitoon Jyväskylään Ainon ja Ellin luo, kun minä suuntasin eilen pitkän koulupäivän päätteeksi Joensuuhun. Huomenna ajellaan huonekalut kämpille, jonka jälkeen toivottavasti tämä hullunmylly alkaa jo vähitellen helpottaa. Sunnuntai meidän piti pyhittää levolle ja kodin laittamiselle, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Neve sai paikan MH-luonnekuvaukseen Valkeakoskelle.