Olen aiemminkin tainnut tästä mainita - Jyväskylän oudosta maagisesta vaikutuksesta meidän tokotreenien onnistumiseen. Tänään sitä magiaa taas ihmeteltiin iltatokotreenien parissa. Treeniseurana meillä oli Aino ja Elli sekä koko karjispoppoo. Käveltiin palolaitoksen taakse, jossa oli suurehko nurmikenttä.

Valoa alkoi illan mittaa olla heikonlaisesti, joten teimme Rinin kanssa ensin ruudun, kun merkit vielä jotenkin näkyivät. Kävimme ensin yhdessä ruudussa ja käveltiin sitten n. 20 metrin päähän. Tein täyskäännöksen ja kysyin ensin, missä ruutu, ja kun Rini alkoi hakea eteenpäin katsellaan, sanoin "edessä". Pari kertaa "edessä" sanottuani lähetin neidin ruutuun - voi vitsi, mikä vauhti! Pari toistoa, joiden myötä menimme koko ajan vähän kauemmas ruudusta, jolloin lähetysmatka piteni. Rini haki jokaisella kerralla ruudun todella upeasti. Sittenpä riehuttiin lelulla ja syötiin namuja.

Toinen päivän liikkeistä oli luoksetulon pysäytys, liikkeenä erityisesti seisominen. Otin neidin kanssa ensin pari puun kiertoa, Rini oli aivan innoissaan. Parin toiston jälkeen pysäytin ensimmäisen kerran. Pysähdys venyi, mutta palkkasin heittämällä namin. Nami hukkui, kun oli jo niin hämärää, joten päätin vaihtaa palkan vähän isompaan (lelu). Seuraava pysähdys oli jo napakampi, siitä seuraavalla pysähtyi tosi hyvin. Lopuksi pari puun kiertoa ilman pysähdystä, ettei vauhti kärsisi.

Viimeisenä liikkeenä tunnari. Elli avusti viemällä kapulat paikalleen, minä tein käännökset kokeen omaisesti. Kun kapulat olivat paikallaan, kävelimme Rinin kanssa taas n. metrin päähän kapuloista. Lähetin töihin ja Rini haisteli erinomaisesti. Pari kapulaa haisteltuaan se seisahtui, palasi takaisinpäin ja nappasi välistä kapulan. Ehdin jo luulla sen olevan väärä, kun Elli sanoikin sen olevan oikea. Rini ei siis nostellut turhia ollenkaan! Jipii, ja sitten biletettiin oikein kunnolla! Treeni loppui siihen, turha jäädä jankkaamaan, kun hyvin sujuu :)

Vähitellen on alkanut tuntua, että Rini alkaa olla jyvällä tunnarin ideasta. Tekemistä on vielä paljon, mutta kylläpä tuntuu hyvältä vaihteeksi onnistua tunnarissa. Nyt aletaan hiljaa ja huolella rakentaa välimatkaa, ja kun koko liike onnistuu nurmikolla, ryhdytään siirtymään hietikolle. Rinin kanssa on ollut aivan ihana treenata: se oikein puhkuu intoa ja jää joka kerta odottamaan lisää, kun treeni loppuu. Treenit ovat pysyneet aika lyhkäisinä, mutta yritetään panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Paljon onnistumisia ja kivaa yhdessä tekemistä - ne tekevät meille molemmille hyvää.

Elli treenasi Katlaa, joten Nevelle oli tiedossa häiriötä. Menin sen kanssa reilusti syrjään ja otin lelun taskusta. Leikitin sitä jokusen tovin pyrkien siihen, että Neve leikkisi koko ajan intensiivisesti mun kanssa ilman, että sillä olisi aikaa hötkytä muuta. Leikki onnistui tosi hyvin, ja osasinpa lopettaakin ennen kuin Neve ehti tympääntyä leikkiin. Neven kanssa ei tänään tehty muuta, mutta tuon keskittymisen kanssa meillä onkin paljon tekemistä.

Rinin kanssa ollaan iltaisin otettu kaukoja ruokakupin kanssa. Pahvilaatikon takana neiti tekee jo oikein hyviä vaihtoja välimatkasta riippumatta. Olen treenannut lähinnä seiso-maahan -vaihtoja, mutta vähitellen pitäisi ryhtyä treenaamaan muitakin. Tuon vaihdon lisäksi eniten teettää työtä seiso-istu -vaihto. Joskopa sekin alkaisi luonnistua. Neven kanssa on hiottu avoimen luokan kaukoja ruokakupin kanssa. Maasta istumaan nouseminen ilman apuja on vielä vaikea, mutta avun kanssa Neve tekee kyllä. Kun vapautan sen muutaman vaihdon jälkeen, Neve aina haukahtaa rynnätessään ruokakupille - hassu koira, muutenhan se on ihan hiljainen ;)