Aamuherätykset eivät ole minua varten, mutta reippaasti sitä vaan Ellin kanssa hakeuduttiin metsään jälkeä tekemään. Suuntasimme Köhniönmäelle, jossa on hyvää jälkimetsää. Elli sai missiokseen tallata Rinille pitkän jäljen, mulle jäi Katlan ja Neven jälkien tallaus. Katlan jäljestä tuli vuoristorata, kun lupaavasti alkanut metsä muuttuikin kivikoksi ja hakkuualueeksi. Katla selvitti olosuhteisiin nähden jäljen kuitenkin hienosti. Neve-rukan jälki oli tänään älyttömän lyhyt, mutta kulmikas, ja Neve teki erinomaista kulmatyöskentelyä. Se keskittyikin paremmin, joten harjoitus ei kenties ihan turha ollut, vaikkei sille mittaa tullutkaan juuri nimeksikään.

Jälkien tallaamisen jälkeen käytiin koirien kanssa kävelemässä vähän vajaa tunti, jotta jäljet ehtivät vähän vanheta. Rini ja Katla riekkuivat niin eläväisesti, että taas harmitti, kun kamera loisti poissaolollaan.

Lenkin jälkeen Neve ja Katla ajoivat jälkensä ensin edellä kuvattuun tapaan. Rini pääsi hommiin viimeisenä. Elli oli tallannut n. 500 m pitkän jäljen, niin ikään melkoista vuoristorataa. Tein toivomuksen, ettei jäljellä ole merkkejä - joudun siis luottamaan vain koiraan. Kuusi keppiä.

Rini kaahotti ensimmäisen satametrisen, mutta rauhoittui ensimmäisen kepin löydön jälkeen huomattavasti. Treenasin palkattomuutta jättämällä ensimmäisen kepin palkkaamatta, eikä Rini ollut siitä moksiskaan. Se teki upeasti töitä taas koko ajan reippaalla vauhdilla. Nyt huomasin pitkän liinan edun - minun ei tarvitse liikkua, kun näen jo kauempaa perästä, kun koira ryhtyy tarkistamaan esim. kulman suuntaa, vaan voin seisoa paikallani ja odottaa, kunnes oikea suunta taas löytyy. Pariin otteeseen ihmettelin aina jäljen varrella, mennäänkö oikeaan suuntaan, mutta kyllä Rini tiesi - kaikki kuusi keppiä nimittäin nousivat! Maasto oli mun mielestä haasteellinen, joten kyllä taas oli aikaansaanut olo jäljen päätyttyä.

Jäljenajon jälkeen vein tytöt kotiin ja suuntasin koululle. Koulun jälkeen nukuttiin Rinin kanssa vierekkäin päikkärit (Neve nukkui mieluummin lattialla, vaikka yritin kovasti houkutella sitäkin lämmittämään), ja herätyksen jälkeen olikin jo melkein heti lähtö agitreeneihin. Meillä oli tänään ulkopuolinen kouluttaja: Päivikki Partinen oli meille opettamassa tekniikkaa. Hänen olisi tarkoitus nyt käydä jokuseen otteeseen tässä syksyn aikana meitä koulimassa viisaammiksi ja paremmiksi ohjaajiksi ;)

Päivän ensimmäisenä teemana oli slalom. Koiran oli tarkoitus pysyä koko ajan ohjaajan takana, ohjattava oli siis käsi takana ja silti edettävä koko ajan. Aika nopeasti huomasi, että liikkeissä, käskytyksissä ja liikkeen suunnissa oli oltava tosi nopea ja tarkka, muuten meni pieleen. Mulla oli hankaluuksia pitää käsi tarpeeksi takana ja hyvin nopeasti tein sen saman virheen, mikä mulla monesti aiemminkin on tullut eteen: erkanen esteistä liian kauas ja vedän koiran samalla mukanani. Koiran saa siitä vielä korjattua esteelle, mutta sitten on ohjaus jo pahemman kerran myöhässä. Rinin kanssa tehtiin kyllä kivaa pätkää ja kaikkien asioiden osuessa nappiin samalla kertaa ohjaus tuntui hyvin helpolta ja vaivattomalta. Sain noottia myös liian ylhäällä olevista käsistä - mulla on ne juuri 90 asteen kulmassa, jolloin koira voi hypätä välistä kainaloon.

Toinen harjoitus oli takaakiertoja samalla periaatteella - koira ohjaajan takana ja ohjaaja mielellään mahdollisimman edellä, jotta käskyt tulisivat ajoissa. Me ollaan Rinin kanssa tehty takaakiertoja niin vähän, että eihän siitä meinannut tulla mitään - Rini kiersi koko esteen. Oikealla lähetyskulmalla saatiin takaakierto onnistumaan, mutta siinä menetin heti arvokasta aikaa, kun jouduin saattelemaan koiraa aika pitkälle. Putken jälkeen takaisin tullessa olin myöhässä, kun jäin turhia odottelemaan koiraa ja varmistamaan, että se kans hyppää. Käskyt olivat myös tavalliseen tapaansa myöhässä. Rini on vaan niin penteleen nopea, ettei sen perässä meinaa millään pysyä.

Päivän kolmantena harjoituksena olisi ollut tehdä samalla esteasetelmalla välistävetoja, mutta niitä ei ehditty harjoitella, kun ryhmä oli niin iso. Kouluttajamme epäili, että Rinille ei riitä välistävetoihin pelkkä veto kädellä, vaan saatan joutua tekemään siihen puolivalssin. Näitä meidän pitäisi harjoitella kotiläksynä seuraavaa kertaa varten, jolloin näitä on sitten jo radalla mukana.