Agipäivitykset on jääneet vähäiselle huomiolle. Viime viikolla olin taas monen viikon tauon jälkeen itse ohjaksissa, eikä siitä perinteisesti tullut yhtään mitään. Aino laittoi meidät tekemään samoja harjoituksia, joita Moilasen Mika oli teetättänyt keväisellä agikoulutuksella, jonne meidän piti mennä, mutta se Rinin tassu sitten esti koko jutun.

Viime ja tämän viikon teemana ovat siis olleet irtoamiset ja uuden käskyn (siipi) opetteleminen. Siipi-käskyn kuullessaan koiran pitäisi oivaltaa, että hypyn jälkeen tulisi mahdollisimman tiiviisti kääntyä minuun päin odottelemaan uusia ohjeita jatkoon. Rini pääsi yksittäisessä siipiharjoituksessa hyvin ja nopeasti jyvälle käskyn merkityksestä.

Kolmiota kierrettiin molempiin suuntiin.

Viime viikolla tehtiin noiden lisäksi kolmen hypyn suoraa ilman rimoja (kolmioharjoitusta myös ilman rimoja) siipi-käskyn kera.

Viime viikon treeneissä pyörin kyllä niin syvällä itsetunnon pohjasakassa, etten varmaan ikinä ole niin syvällä ennen käynyt. Mulla on vielä paljon tekemistä Joensuun nahkeiden agikokemuksien ja toisaalta ihan oman asenteenkin korjaamisessa. Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, kun ei ollut paineita miten menee, mutta toisella kierroksella otin sitten jo yleisönä toimivasta treeniporukasta niin paljon paineita, että sössin koko harjoituksen. Viimeiseen harjoitukseen sain itseni jotenkin skarpattua, mutta viime viikon treeneistä jäi omien tuntemuksien pohjalta vähän inha maku suuhun.

Tällä viikolla yritin sitten vähän paikkailla viime viikon surkeahkoa treeniä erityisesti itseni kannalta. Rini on sen verran kehittynyt agitouhuissa, ettei se enää musta ota niinkään pulttia, se on oma iloinen sikaporsas itsensä. Muistin viime treeneissä tehdyn kallisarvoisen havainnon, jonka olen kyllä olevinaan joskus Joensuussa ollessani oppinut, mutta aikojen saatossa unohtanut - Riniä saa vietyä eteenpäin kaikkein helpoiten rauhallisella ja selkeällä ohjauksella. Siispä mun tavoite tälle treenille oli unohtaa, että meitä edes katseltiin, ja keskittyä vain koiraan ja omaan ohjaukseeni.

Ensin muistuteltiin mieleen kolmioharjoitusta, edelleen ilman rimoja. Palkkasin alkuun oikeasta suorituksesta, sitten tehtiin jo kolme siipeä peräkkäin. Sehän meni ihan mukavasti. Revittelin Rinin kanssa autolle boomerilla ja tein sen kanssa vähän temppuja ja tokoa.

Toisella kierroksella ohjelmassa oli jo radantynkää (sorry pieni präntti):

Ensimmäinen hyppy suoritettiin takaakierron kera, sehän onnistui hienosti, kun Aino ensin huomautti, että kyseessä tosiaan oli takaakierto - ei siipi, niin kuin ensin käskytin. Puomin päässä oli palkkaaja. Hyppykuvio siipi-käskyjen kera oli hankala, Rini ei osannut vielä yhdistää käskyä kunnolla rataan ja rimoihin. Hyvin se kuitenkin hakeutui hypylle ja suoritti oikein, kun vain rauhallisesti ohjasin ja neuvoin sitä oikeaan suuntaan. Putken suun neiti etsi hienosti, toisen siipikuvion viimeinen rima tuli alas. Puomin toisessa päässä oli jälleen palkkaaja, samoin pitkän suoran perällä. Mun käskytykset oli taas perinteiseen tapaan myöhässä varsinkin siipien kanssa, muuten radan tahkoaminen hetkittäin tuntui jopa agilityltä.

On jotenkin huvittavaa, ettei radalla meno tuntunut kauhean nopealta, mutta silti noinkin lyhyen radan lopussa sitä jo huohotti - vauhtia ilmeisesti oli piisannut. Pari meidän treenikaveriakin pyysivät toistoa, kun eivät kuulemma ehtineet nähdä meidän suoritusta ;)

Tämän päivän treeni oli lyhyt, mutta se teki meille oikein hyvää. Onnistumiseen oli kiva lopettaa, ja olin niin iloinen, ettei mun tarvinnut kaakattaa radalla kuin hullu ja heilua käsieni kanssa holtittomasti. Ylimääräisen häsellyksen poisjääminen näkyy heti ylhäällä pysyvien rimojen määrässä.

Pohjalta on tie vain ylöspäin, joten täältä tullaan - hitaasti, mutta varmasti.