Kameran ahkera käyttö on suositeltavaa?

Eilen lenkkeiltiin Siprin maisemissa Liisan, Olivian ja Raian kanssa. Koirilla oli hauskaa, varsinkin Seelalla ;) Tässä taas pari kuvaa:

Olivia pinkaisi juoksuun heti irti päästyään

Seelan naamakuva - taas. Olen nyt innostunut näistä ;)

Neve kieli pitkällä

Siskokset vierekkäin

Sanoiko joku "vapaa"?

Menoksi!

Seelan ilo-ölinä ;)

Mäkeä voi mennä alas myös kyljellään

Neve puskien kätkemässä uima-altaassa

Seelalla oli kivaa!

...kuten tästäkin kuvasta näkyy ;)

Olivia palasi karkuretkeltään ja sai hivenen innostuneen vastaanoton

Siskokset pistivät ralliksi

Saako tolle sanoa?

Kaksipäinen plyymerle (sillä taitaa olla kuusi jalkaakin?) ;)

Loikkien ja ravaten

Seela hiekkanaama

Illan koirat nukkuivat varsin hiljaisina, oli taas ollut sen verran jännää.

Tänä aamuna Rini ja Seela intoutuivat leikkimään. Kamera oli hollilla, mutta putki niin pitkä, ettei kuviin tullut kuin koirien naamat. Sekin riitti - tällä kertaa...

Korvan juuressa lymyili hurja peto...

Joka nopealla syöksyllä iski uhrinsa poskeen kiinni.

Uhrin huudot olivat turhia, sillä tämä peto oli armoton.

Se hyökkäsi uudelleen kaataen vihollisensa.

...ja tavoitteli sen kaulaa riistääkseen siltä hengen.

Vaan onneksi uhri oli sitkasta sorttia, eikä kaatunut niin vähällä ja niin edelleen. Mun päivä kului keittiössä leipomusten ääressä, joten illalla piti keksiä puuhaa koirillekin. Onneksi suunnitelmia oli jo: olin sopinut tapaavani Helin Pilkon Citymarketin parkkipaikalla, jotta veisin karjisleirille Katlan veljen omistajalle häkin lainaan leirin ajaksi. Ajelimme molemmat Onttolaan rauniokoiraradan kupeeseen, ja minä otin Rubin meille lenkkiseuraksi. Olipa kiva nähdä Ruppusta taas pitkästä aikaa!

Ruppunen oli oma iloinen itsensä

Kiipesimme perinteiselle paikalle kuvia ottamaan. Neven kieli on vaan niin livakka, että se ehtii joka kuvaan ;)

Rini pisti omansa sopivasti piiloon.

"Kukas sää oot?"

"Apua, mä en taida päästä ylös!"

Ruppunen poseerasi kauniisti, vanhaan tapaan kielensä kanssa ;)

Seela kaatui lenkin lopuksi löytämäänsä mutamonttuun

Vaan kumppatäti vei kummilapsensa ja muun katraan uimaan läheiseen lampeen. Malla-lampi oli kylläkin kuivunut aika rajusti, sen pohjalla oli vettä vain juuri ja juuri sen verran, että Seela pystyi uimaan.

Nevellä oli ihanaa ;P

Uimisen jälkeen oli kiva riekkua

Rubi poseerasi maaten

Lopuksi vielä Rubin ja Seelan yhteiskuva

Tulipahan lenkin aikana rävellettyäkin. Kävelimme korkealla harjun päällä, ja sattuipa niin mukavasti, että siellä oli pieni kuoppa, jonka päällä kasvoi heinää niin, etten nähnyt sitä. Oikea jalka, joka juuri on vapautunut kipsistä, humpsahti monttuun sulavasti enkä meinannut saada sitä pois! Kovasti sitä ei uskaltanut reuhtoakaan, ettei se olisi heti uudestaan kipsikunnossa. Kymmenisen minuuttia siinä meni, mutta pääsin pinteestä omin avuin satuttamatta jalkaakaan pahemmin.

Autolle tultuamme otin Rubin pieneen näyttelytreeniin. Rubi liikkui mukavasti ja seisominenkin siltä sujui oikein hyvin - hommat siis muistissa. Jätin ennen treeniä mun järkkärin auton katolle (mielessäni vielä ajattelin, että tuon kameran muuten ihan varmasti unohdan tuohon). Ajelin treenin jälkeen ihan surutta ja murheitta Marjalan ABC:lle odottelemaan Heliä vepetreeneistä, että jättäisin Rubin hänelle. Istuin autossa hetken ja mietin, että pitäisi varmaan lähteä ostamaan jotain juotavaa, kun lenkkeillessä oli tullut melkoinen jano. Otin kassin ja aloin ihmetellä, että miten se on niin kevyt. Hitsi, se järkkäri! Äkkiryntäys pihalle, ja kuin ihmeen kaupalla kamera oli vieläkin juuri sillä paikalla, jonne sen olin jättänyt! Onni onnettomuudessa, että järkkäri on niin painava, ettei se ihan hevillä lähde liikenteeseen, ja varmaan auton sivussa olevat telineetkin vähän estivät sen putoamista. Pitää kyllä kiittää onneaan, että omistan vielä järkkärin tämän reissun jälkeen ;)

Aikaa siinä meni vielä hyvä tovi ennen Helin tuloa, joten ehdin ottaa Rubin kanssa vielä vähän lisää treeniä. Juoksutin sitä vähän ja leikin sen kanssa pallolla, jotta Rubi olisi vähän skarpimman näköinen juostessaan. Hyvin se alkoikin tuottaa tulosta. Rubi loikki ja sinkoili iloisesti pallon perässä ja sylkäisi sen aina mun jalkoihin. Taitava Ruppunen :)

Helin tultua jäätiin tietenkin suustamme kiinni siihen hyväksi aikaa, mutta päästiin me aikanaan kotiinkin ;) Nyt pitäisi pakata leirikamat kasaan, huomenna suunnataan taas Jyväskylään ja perjantaina sitten karjisleirille!