Jos on liikaa vapaa-aikaa, kannattaa hankkia kolme koiraa. Tänään olen ollut täysin työllistetty.

Päivä alkoi vähemmän iloisesti juoksemalla koirien kanssa ulkona. Annoin niille eilen illalla naudan nilkat mutusteltaviksi, mutta kaikkien vatsat eivät sitä kestäneetkään. Neve meni ihan kuralle, Rini oli lähes normaali, Seelan vatsa selvisi koetuksesta parhaiten.

Neve oli vatsavaivainen iltapäivään asti, kun lähdettiin lenkkeilemään ennen treenejä. Lenkillä se reipastui ja riekkui muiden mukana, eikä se mahan tyhjäksi saatuaan ollut millänsäkään. Laitoin sen siitä huolimatta Tehobakt-kuurille, Neven vatsa reagoi näköjään ruuanvaihdokseen Rininkin vatsaa voimakkaammin. Ensimmäinen säkki Canidaeta on syöty, mutta pohjalla oli vielä sekoitus vanhaa Eaglen Poweria ja Eukanubaa, jotka nyt uuden säkin myötä sekoittelin tuohon päälle. Canidaeen jo tottuneena Neven vatsa sitten meni sekaisin, kun ruuassa oli enemmän vanhaa nappulaa kuin uutta. Siihen päälle nauhan nilkka, ja soppa oli valmis. Minkäs teet.

Ehdimme sellaisen puolituntisen lenkkeillä Jamiksella ennen kuin ajelimme Lehmon levikkeelle kokoontuaksemme hakutreeneihin. Tuuli oli kerrankin hyvä, aurinko paistoi, muttei ollut kuuma. Sopiva sää hakuiluun. Menimme hakkuuaukean laitaan, jonne kävi hyvin tuuli mäntytaimikon takaa. Maasto melko tasaista, alueen oikealla puolella oli mäki alas, jonka jälkeen taimikkoon taas tasaantui. Oikea puoli oli ryteikköä, vasen tasaisempaa.

Rinille neljä ukkoa, yksi oikeaan etukulmaan umpipiiloon (maastoverkolla naamioitu kevythäkki), toinen vasempaan etukulmaan puun taakse kangasviitan alle, kolmas suuren risukasan taakse, neljäs oikeaan takakulmaan aivan ryteikköön umpipiiloon (maastoverkolla naamioitu iso pahvilaatikko). Ilmaisu irtorullilla.

Tänään taas sitten sähellettiin.

Otettiin ilmoittautuminen ennen lähetystä ensimmäiselle ukolle. Rini elämöi malttamattomana, pitäisi varmaan puuttua siihen... Lähti kuin tykinsuusta ja palasi rullan kanssa. Näytölle mentiin iloisesti ja vauhdilla. Namit kelpasi ;)

Kun palasimme ekalta näytöltä, alueen vasemmassa takalaidassa juoksi kaksi suunnistajaa. Kivat. En tiedä, huomasiko Rini ja otti häiriötä, veikkaisin kuitenkin, että ei. Toinen lähetys olisi saattanut onnistua, jos olisin vaivautunut tarkistamaan etukulman merkin sijainnin. Lähetin Rinin olevinaan etukulmaan, mutta neiti kaarsi hieman. Annoin sen mennä, kun se teki töitä. Rinipä nostikin sitten meidän vasemman puolen ukon, joka piileskeli risukasan takana yllättävän lähellä. Pakkohan se oli sieltä nostaa, kun koira oli ukon löytänyt. Ilmaisuissa ei mitään mainittavaa.

Uusi yritys etukulmaan. Tarkistin merkin sijainnin, ja huomasin ensimmäisellä kerralla lähettäneeni päin prinkkalaa. Otin suunnan oikeaksi ja lähetin, koira lähti hyvin. Rini pysähtyi n. 25 metriin ja kääntyi katsomaan minuun päin. Ihmettelin sen kysyvää ilmettä ja siirryin hieman keskilinjalla taaksepäin katsoakseni, mikä siellä oli - näin jotain punaista koiran jalkojen juuressa. Rini nappasi punaisen jutun suuhunsa ja toi minulle, se paljastui tyhjäksi pussiksi broilerpyöryköitä. WTF?! Tässä vaiheessa alkoi olla jo sellainen olo, että maailmalla on jotain toisen maalimiehen löytämistä vastaan. Lähetin uudestaan, Rini pysähtyi samalle paikalle, mistä oli roskan löytänyt. Alueen takaosasta kuului vihellys. Rini lähti hurjaa vauhtia ukolle, teki hienot ilmaisut ja näytöt. Miimi oli antanut vihellyksen avuksi, kun koiraltakin näytti usko loppuvan koko touhuun.

Kylläpä tuntui typerältä seikkailla alueella ristiin rastiin. Kävelimme kuitenkin keskilinjan loppupuolelle. Rini oli hajulla jo ennen kuin ehdin sitä sivulle ottaa. Lähetin töihin ja neiti katosi pöpelikköön. Odottelin pitkän tovin, koira palasi kuitenkin rullan kanssa. Näytölle lähdössä oli pientä säätöä, kun ensin polkaisin vahingossa näyttöliinan päälle, ja Rini lähti vähän laiskanlaisesti. Päästiin kuitenkin vauhtiin. Rini pysähtyi ensin ihan muutaman metrin päähän umpipiilosta, piilo oli juuri pahimman ryteikön keskellä. Rini meni piilolle, kun annoin uuden käskyn. Ensi kerralla pitää tehdä motivaatiotreeni.

Sähellystä sähellyksen perään, mutta kaikki ukot ainakin löytyi...

Treenien jälkeen tallasin jäljet Nevelle ja Seelalle, jonka jälkeen lähdimme lenkkeilemään siihen lähelle. Rämpimislenkillä hujahti vähän vajaa tunti, siinä oli koirillakin hommaa. Otin Seelan ensin ajamaan jälkeä.

Seelalle tallasin ehkä vähän vajaa 50-metrisen namijäljen. Varsinaisesta jäljestyksestä tässä ei kyllä varmaan voida puhua ;) Seela sekosi ihan totaalisesti tajutessaan, että JOKU tyhmä IHMINEN on jättänyt maahan RUOKAA. Se söi makkarat intohimoisesti ja säntäili ympäriinsä etsien makkaroita lisää käsittämättä, että makkaraa löytyi vain sieltä, missä minä olin tallannut. Saatiin me jotenkin käytyä jälki läpi, n. 5 metriä ennen loppupalkkaa Seela taisi tehdä hurjan 2,5 metrin pätkän ihan hyvää jäljestystä. Luulen tuulen vähän vaikuttaneen jäljestykseen myös. Ja ihan penskahan tuo pikkukoira on. Pääasia kuitenkin lienee, että nenä sillä teki töitä koko ajan, ja on muuten pikkukoira maannut aika raatona treenien jälkeen lattialla. Se ei jaksanut edes huutaa iltaruuan perään - sitä voitaneen jo pitää saavutuksena ;)

Sitten Neve. Neve teki hommia ihan hyvin, sen jäljellä oli mittaa n. 100 m. Jäljellä oli yksi välipalkka ja loppupalkka, namia kuitenkin siinä välillä. Tein paljon kulmia ja menin fiiliksellä. Tuuli sekoitti Nevenkin jäljestystä, mutta se pysyi ihan hyvin siinä jäljen lähettyvillä. Palkkarasioilla harjoiteltiin maahanmenoa, mutta Neven into edetä jäljellä on niin kova, että se meinaa aina jättää rasiat metsään ;)

Jäljenajon jälkeen ajettiin kotiin. Takaboksissa oli hiljaista, ja kyllä oli ohjaajallakin jo väsymys viiden tunnin ulkoilun jälkeen. Unta ei varmaan tarvitse pahemmin houkutella.