Eipä siis pahemmin tarvinnut kotona istuskella ;)

Jenna kutsui innokkaita tokoilijoita treenailemaan Kulhon pesäpallokentälle puoli kymmeneksi. Sitä ennen tein pikavisiitin töihin viedäkseni sairaslomalappusen. Karsikosta nappasin Ellin koirineen kyytiin ja huristeltiin Kulhoon, jossa ei ollakaan käyty treenailemassa sitten viime syksyisen tokokokeen, josta Rini sai TK2:sen.

Elli käskytti meille seuraamiskaavion hyvin lyhyellä juoksuosuudella. Rini seurasi mukavasti, vain kahdessa askeleessa taaksepäin se unohti paikkansa ja tarjosi eteentuloa ;)

Liikkeestä istumisen kanssa temputaan sitten nykyään - Rini kun on ihan vakavasti sitä mieltä, että se on liikkeestä seisominen joka kerta. Yritin eri äänenpainoja, mutta ei vaan meinannut onnistua. Palkkasin pari kertaa boomerilla, kun autoin sen istumaan, ja sen jälkeen alkoi istuminen muistua mieleen. Ihan höhlä otus.

Tehtiin Rinin kanssa pitkän välimatkan suora luoksetulokin. Olipas vauhtia! Palkkasin lennosta boomerilla ja Rini oli aivan innoissaan.

Tehtiin vähän kaukokäskyjäkin. Olin vähän liian ahne välimatkan kanssa, jolloin Rini alkoi takapalkankin kanssa hiipiä eteenpäin. Otin koko kuvion alusta ja lyhyellä välimatkalla, jossa oli helppo avustaa seisomasta maahanmenoon, joka meidän vaihdoista useimmiten on se huonoin. Otin askeleen taaksepäin ja ohjasin ilman tehostettuja apuja, Rini teki oikein seiso-maahan -vaihdon, ja vapautin sen palkalle. Ihana likka! Kun näitä vaan jaksaisi huolella hioa, niistä saisi hyvät.

Tein lopuksi vielä ruudun. Ensimmäisellä lähetyksellä Rini ei tainnut ihan hahmottaa, missä ruutu oli, kun se hömpötteli ihmeen rauhallisesti eteenpäin. Jouduin antamaan toisen käskyn ruutuun. Palkkasin kuitenkin oikeasta paikasta ja otin sitten uudestaan. Toinen lähetys oli sitten sitä, mitä olen enemmän Riniltä oppinut näkemään - iloinen ja vauhdikas lähtö ja suorilla ruutuun. Siitä kelpasi palkatakin ;)

Pienen tauon jälkeen tein vähän Neven kanssa. Aloitin seuraamisella, mikä oli vähän huono valinta, kun Neve oli vielä niin tohkeissaan päästyään autosta. Se haisteli maata ja hömpötti eikä sillä ollut jutun juonesta tietoakaan. Saatiin kuitenkin Neven tasolle ihan kohtuullista seuraamista. Tein vähän seiso-istu-maahan -harjoituksia, jotka virittelivät Neveä touhuun paljon paremmin. Heittelin sille lopuksi palloa, jota Neve alkoi jo tarjota takaisinpäin.

Otin Rinin vielä lopuksi treenaamaan ohjatun noudon käskyjä naksuttimen avulla. Lainasin Elliltä kaksi samannäköistä purkkia, jotka laitoin n. 5 metrin päähän toisistaan samalle linjalle. Toisen päälle laitoin frolicin, toinen tyhjä. Ensimmäisellä lähetyksellä vasemmalle (puskii) Rini odotetusti tarkisti ensin oikean, mutta meni sitten vasemmalle. Pari toistoa, eikä neiti enää katsellutkaan oikeanpuoleiseen purkkiin päin. Laitoin oikeanpuolimmaisen purkin päälle myös namin, mutta silti meni oikealle purkille namia syömään. Lopuksi otin vielä pari toistoa sille oikeanpuolimmaiselle purkille (banzai), ja Rini meni suoraan oikealle purkille. Naksu on oiva väline koirankoulutuksessa ;)

Kun Kulhossa oltiin jo valmiiksi, päätettiin lähteä lenkkeilemään. Ajeltiin Sipriin, josta lähdettiin hevostenjuoksutussuoraa pitkin toiseen suuntaan, kun mua jo tympäännytti kävellä samaa reittiä joka kerta. Tie veikin soramontuille, joilla ollaan käyty lenkkeilemässä aiemmin. Kaarsimme toiseen suuntaan takaisin metsään, ja kuten olin arvellutkin, metsätietä pääsi kävelemään takaisin Siprin puolelle ja suoraan autolle. Siitä tulikin koirille mukava lenkki.

Illasta oli vuorossa sitten hakutreenit. Elli lupautui tulemaan toimittamaan mun maalimiehen virkaa, kun varsinkin maastossa tällä jalalla käveleminen on melko toivotonta. Osanottajia oli vähän, joten maastoon lähdettiin pienellä porukalla. Paikka oli tuttu, mutta mun kannalta oikein hyvä, kun ryteikköä oli vähän. Kangasmetsää, alueen oikea puoli nousi loivasti ylös, vasen puoli laski alas ja alueen takarajan tuntumassa oli syvä oja, jonka yli koiran olisi edettävä päästäkseen takarajalle.

Neve pääsi mukaan tallauksiin, ja se oli ihan höpelönä metsässä. Se on jo hyvin luottavainen muitakin ihmisiä kohtaan, joten mulla oli ajatuksena, että sille saattaisi sitten kuitenkin kokeilla hakua vielä joku kerta. Rini sai suoritusvuoron kolme, ja kun musta ei oikein ollut hyötyä ennen sitä, kävin tallaamassa Nevelle jäljen siihen lähistölle.

Rinille neljä ukkoa: molempiin etukulmiin, vasemmalle puolelle suunnilleen alueen puoliväliin ja oikeaan takakulmaan viimeinen. Ilmaisu irtorullilla. Rini oli ihan into piukeana, eihän me olla kokeiden jälkeen selvitty treeneihin asti vielä kertaakaan. Ilma oli kostea ja painostava, ei tuulta.

Lähetin ensin vasempaan kulmaan, jonne Rini irtosi hyvin ja palasi rullan kanssa. Laitoin näyttöliinan kiinni ja annoin neidin mennä, kävelin itse perässä sitä vauhtia, mitä pystyin kävelemään. Maalimiehille olin antanut luvan palkata heti, kun koira tulee näytölle. Rini löytyi ukon kera ojan pohjalta.

Etenimme hieman keskilinjalla ja lähetin viistosti oikeaan etukulmaan. Sieltä koira palasi jälleen rullan kanssa, liina vaan kiinni ja näytölle. Ukko oli kevythäkissä maastoverkon alla, ja Rini oli melkein mässäillyt palkkansa, kun pääsin paikalle. Työskentelyssä ei mitään vikaa, hienosti meni.

Etenin taas keskilinjalla, mutta juuri samaan kohtaan sattui hillitön rykelmä kuusia, joten etenin vähän liian pitkälle. Rini lähti pistolle hyvin, mutta kaarsi voimakkaasti oikealle, joten kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Uudella pistolla Rini lähti menemään suoraan ja se katosi ryteikköön, mutta annoin sen tehdä töitä. Vähään aikaan sitä ei näkynyt, mutta kun se tuli, sillä ei ollut rullaa.

Päätin ottaa välissä viimeisen ukon. Lähetin taas ja nousin odotellessa kannon päälle tähystämään, mitä tapahtuu. Lyhyyden kirous on kuitenkin, että vaikka nousee kannon päälle, ei silti näe mitään ;) Rini palasi rullan kanssa, ja lähdimme iloisesti näytölle. Ukko oli piiloutuneena puurisukasan taakse. Lähdimme vielä etsimään sitä viimeistä ukkoa.

Lähetin Rinin töihin keskilinjan lopusta, josta lähti polku alueen perälle. Rini irtosi hyvin, näin siitä vilahduksia silloin tällöin, mutta kun se tuli takaisin, ei vieläkään ollut rullaa. Menin jo syvemmälle alueelle lähettääkseni Rinin töihin, se lähti kyllä, mutta hyvin nopeasti vaihtoi askellajin taas samaan löntystelyyn, minkä muistin vielä liiankin hyvin kokeesta. Puhti alkoi taas loppua. Lähdin Rinin kaveriksi metsään samoilemaan ja ukkoa etsimään. Eteen sattui pieni ruohikkoaukea aivan ojan edessä, josta lähetin Rinin töihin. Siitä Rini sai jo hajun ukosta, ja neiti lähti töihin innokkaasti. Ukko olikin vaikeassa piilossa ojassa kuusen alla. Elli kertoi Rinin käyneen ensimmäisellä pistolla ihan siinä lähellä, muttei ollut kuitenkaan saanut hajua tarpeeksi selvästi - muutenhan ukko olisi sieltä varmasti noussut.

Päätettiin ottaa Rinille vielä yksi pako, jotta viimeiseksi suoritukseksi ei jäisi tällaista sähläystä. Rinin huuto oli tärykalvoja hivelevä, mutta sainpa kehut koiran erinomaisesta lukemisesta, kun lähetin sen töihin ;) Rini on niin selkeä hajua merkatessaan, että se on helppo lähettää hommiin. Rini etsi pitkään, mutta palasi rullan kanssa. Annoin sen mennä näytölle taas omia menojaan. Oja oli alueen takakulmasta mennyt jo kauemmas, joten Jenna oli jäänyt ryteikköön. Se oli kuitenkin oikein hyvä piilo, josta kelpasi Rini palkata. Heittelin sille boomeria matkalla takaisin, ja kyllä Rinistä vaan näki, että se alkoi olla jo ihan kuitti.

Pohdittiin siinä lopuksi sitten Rinin treenaamista jatkon kannalta. Sille voisi tehdä hyvää, jos sille tekisi aina välillä motivaatiotreeniä näkölähdöillä - samalla voisi treenata pistojen syvyyttä, koska niissä näyttäisi nyt olevan treenattavaa. Rini oli kolmannella ukolla yrittänyt ottaa kiintorullaa suuhunsa, mutta kun kiintorullaa ei ollut, niin se oli hamunnut valjaita. Mikähän oivallus tämäkin lienee ollut..?

Illan päätteeksi käytiin läpi vielä Neven jälki, joka oli ehtinyt vanheta n. 1,5 tuntia, kun me jäätiin höpöttämään vielä treenien päätteeksi. Tein Nevelle kahdesta pitkästä suorasta koostuvan jäljen, jossa oli yksi kulma oikealle. Ensimmäinen suora oli melkoista kaahotusta välipalkkarasialle saakka, sen jälkeen homma alkoi enemmän muistuttaa jäljestystä ;) Jäljelle tuli paljon polunylityksiä, alkuun Neve kaarsi polkua pitkin mättäälle ja palasi sieltä jäljelle, mutta välipalkan jälkeen se ylitti polutkin kuin oppikirjan mukaan. Jäljelle tuli mittaa n. 100 m, kaksi purkkia, joista molemmista pyysin maahanmenon ennen kuin avasin kannen. Ei Neven parasta jäljestystä, mutta parani loppuun kuitenkin.

Elli tuli koirineen meille yökylään karkuun Olivian tärppipäiviä. Melkoisen rauhallista sakkia täällä oli ja on vieläkin ;)