Tänä aamuna ainakin heräämisen suhteen. Elli on majaillut vielä meillä koirineen Olivian tärppipäiviä paossa, ja niinhän siinä aina käy, että kaverin ollessa kylässä illat venähtää pitkiksi. Yötä piristi myös Ellin ei-enää-niin-kovin-ihana Elnur & Samirin Day after day -soittoääni.

Aamulla kello piristi kahdeksalta, jotta ehdittäisiin puoli kymmeneksi treenaamaan Pärnävaaralle. Tekipä tiukkaa herääminen. Koirat sen sijaan olivat heti täynnä energiaa ja menossa. Syötiin vähän aamupalaa ennen lähtöä, ja oltiinpa kerrankin jopa ajoissa paikalla. Ehdittiin muita odotellessa käyttää koirat uimassa Pärniksen viereisellä järvellä.

Meillä oli Rinin kanssa vaihteeksi sähellyspäivä. Paikkamakuu meni ihan ok ilman mitään sen ihmeempää lukuun ottamatta alkua, jossa yritettiin EVL-tyyppisesti käskeä koirat yksitellen maahan. Rinihän meni maahan jo vierustoverin maahan-käskyllä ;) Muuten neiti makasi rauhassa ja lunkisti entiseen tapaansa.

Sitten sitä sähellystä. Otin samaa purkkitreeniä kuin maanantaina puskii ja banzai -käskyillä. Puskii meni ihan ok, mutta banzaille vaihdettaessa vaadittiin monta toistoa, että Rini meni suorilla oikealle purkille. Siinä vaiheessa tuli sitten mieleen miettiä, että koiralle voisi olla selkeämpää alusta pitäen tehdä merkiltä käsin lähetyksiä, koska käsimerkit näkyvät selkeämmin. Otettiin merkki siihen väliin, mutta eihän Rini sitä voinut muistaa, kun purkit kiinnostivat merkkiä enemmän. Tein sitten vaan merkille lähetyksiä ilman purkkeja, se nyt saatiin sentään menemään jotakuinkin oikein.

Tässä välissä vaihdettiin metriseen hyppyyn, kun se oli siinä äärellään. Ensimmäinen hyppynouto meni läskiksi, kun koira ei suorittanut hyppyjä kumpaankaan suuntaan. Ei kyllä herunut palkkaakaan. Toisella kerralla tyylipuhdas hyppy - mutta vain menosuuntaan. Kolmannella toistolla annoin lisäkäskyn hyppyyn myös taaksepäin (tässä välissä myös rämisteltiin pitkästä aikaa). Uusi toisto, jolla tyylipuhdas hyppy, mutta taas suoritti hypyn vain menosuuntaan. Voe elämä. Eikun vaan vielä, taas rämisteltiin. Viimeiselle saatiin hypyt molempiin suuntiin ja pieni rämäytys vain takaisin tullessa, sen enempää en jaksanut jankata.

Vaan jankkaus jatkui esteellä. Ei taas suorittanut kiipeämistä kumpaankaan suuntaan. Joku voisi tässä välissä kuvitella koiran olevan kipeä, mutta ei se musta ole ollut yhtään kipeän oloinen tai muutenkaan vaikuttanut yhtään haluttomalta. Me jankattiin jonkin aikaa, kunnes otin neidin puhutteluun, että mitäs tämä perseily nyt oikein on. Heitin sen jälkeen kapulan ja Rini teki moitteettoman noudon suorittaen esteenkin yhdellä käskyllä molempiin suuntiin. Että kyllä se osaa, kun se vaan haluaa...

Otin lopuksi vielä ruudun, jotta saataisiin kiva liike lopuksi. Ruudussa ei tarvinnut enää säätää ;)

Neve pääsi hommiin viimeisenä, mutta se oli ehtinyt kerätä sitäkin enemmän intoa sillä aikaa autossa. Se pinkoi kauhealla vauhdilla kentälle ja touhotti kaikkien luona (treenikavereina meillä oli Jenna kera Turbon ja Darran sekä Pia Urhon kanssa - Ellin karjiksia lukuun ottamatta siis hyvin bullmastiffivoittoinen seurue ;) Halusin Nevelle kivan treenin, joten päädyin ottamaan sen kanssa ruutua.

Vaan voi että koira voi olla blondi! Nappasin Elliltä pari lihapullaa, jotta ryhtyisin opettamaan Nevelle ruutua targetilla. Neve touhotti ihan onnessaan lihapullan nähdessään ja kiskoi kovasti targetille, kun vein sitä pannasta ruudun ulkopuolelle. En mennyt edes kovin kauas, mutta kun lähetin Neven ruutuun, se meni sinne, mutta unohti lihapullan ja tuli hirveätä kyytiä takaisin. Käytiin uudestaan ruudussa yksinäistä lihapullaa katsomassa ja lyhensin välimatkaa entisestään. Nyt se lihapullakin saatiin syötyä.

Totesin tämän episodin jälkeen, että lelu voisi olla parempi, kun se näkyy kunnolla. Otin boomerin taskusta ja Neve alkoi innoissaan kärkkyä, että mihin se lentää. Jätin sen ruudun perälle ja juostiin Neven kanssa ruudusta. Otin sen sivulle ja lähetin ruutuun - vitsi, mikä vauhti! Saatiin onnistunut ruutu, tehtiin sille toisto ja mentiin seuraavaksi tekemään luoksetuloa.

Pyysin Ellin avustamaan luoksetulossa, kun Nevellä on tuo paikallaolo vielä vähän työn alla. Elli piteli pannasta kiinni, kun minä juoksin kentän toiseen päähän ja kutsuin Neveä iloisesti. Siinä taisi Ellillä olla pitelemistä ;) Vauhti oli ihan mieletön, Neve istui oikeaoppisesti eteenkin pyytämättä, ja palkkasin sen boomerilla, kun se on neidille niin mieluinen. Otettiin toinen toisto ja meillä molemmilla oli tosi hauskaa ;)

Otin loppuun vielä yhden ruudun, kun se oli niin kiva. Hienosti meni ;)

Lopuksi otin vielä hyppyä. Tein Neven kanssa hyppyä ensimmäisen kerran maanantain treeneissä, jolloin se ei liikkeen päälle ymmärtänyt juuri mitään. Tänään se osoitti kiinnostusta estettä kohtaan, joten otin lihapullan avuksi ja hyppyytin 70 cm:n esteen yli. Hyvin meni, kun se ensimmäisen kerran vain rohkaistui sen yli loikkaamaan. Tosin mun pitänee miettiä käskysanaa uudestaan, muuten meidän käskysanaksi jää "hoppati" ;)

Treenien päätteeksi käytiin Ellin ja koirien kanssa lenkillä Jyrinjärven rannalla. Mie en käsitä, miten tuo Neve on yhtäkkiä keksinyt ryhtyä tarjoamaan seuraamista, mutta se taas seurasi lenkillä mun vierellä varmaan kilometrin ;) Kävi se välillä uimassa ja riehumassa kavereidensa kanssa, mutta kovin kauas se ei kyllä siitä mun viereltä karannut. Nyt tuntuu, että kontakti ja korvat alkaa paremmin löytyä ulkonakin.