Päivät vaan huristaa ohi, kun on niin paljon puuhaa. Maanantaina käytiin aamusta Ellin, Katlan ja Olivian seurana Siprissä lenkkeilemässä. Tarkoitus oli mennä myös hakutreeneihin, mutta päätinkin sitten pitää koirilla lepopäivän, kun tässä on ollut ohjelmaa jos minkäkinlaista.

Eilen käytiin Heinävedellä Taavia tervehtimässä. Koko päivähän siellä hurahti, mutta hauskaa oli. Neve pääsi mukaan tärpeistään huolimatta, ja hyvin siellä sujuikin, kun vaan seurasi silmä tarkkana sisarusten touhuja. Kun meno alkoi mennä liian vauhdikkaaksi, laitettiin Neve jäähylle autoon tai Taavi sisälle. Rini sai viettää päivää suhteellisen rauhassa lukuun ottamatta hetkiä, jolloin se oli Taavin kanssa kahdestaan. Velipoika sai kyytiä meidän ämmältä, Rini ei paljon katsellut Taavin lähentelyitä.

Mulla oli kamerakin Heinävedellä mukana, mutten päivän aikana kyllä sen ihmeemmin ehtinyt olla kameran linssin takana. Jokunen kuva tuli kuitenkin otettua (mun normaaleihin kuvamääriin verrattuna kuitenkin tosi vähän).

"Sun ei tartteis tulla siihen..."

Taavi osaa näyttää niin viattomalta ;)

Vaan osaahan tuo ämmäkin - ainakin joskus :o

Tänään aloitettiin päivä jälleen lenkillä Siprissä samalla kokoonpanolla kuin maanantainakin. Päivä oli kuitenkin jo kuuma, joten kovin pitkään siellä ei jaksanut paarmojen syötävänä kävellä. Koiratkin vain hömpöttelivät rauhallisina meidän mukana muutamia riehuhetkiä lukuun ottamatta. Kamera oli taas mukana, mutta kuvaaja edelleen laiska.

Vapauden iloa ja riemua

Rinin liikerataa

Olivia juoksi kieli vyön alla ja hihna perässään, että joku voisi saada sen kiinni (meillä kaikilla on traumoja sen karkuretkistä)

Rini erehtyi poseeraamaan

Katlan kieli on piiiiiitkä!

Keppi on kiva

Neve ja Katla nauttivat toistensa seurasta leikin lomassa

Muikelo on suikelo

...ja se kerjää lisää

Karjakoira on älykäs otus

Ja Katla on varsin uniikkitapaus leikkiin hakiessaan

...joten ei liene ihme, että joskus pienellä aussiella menee hermo koko touhuun (Muikeloa se ei näytä haittaavan)

Poliisin saapuessa paikalle todetaan vaan tuttavallisesti: "Ei me tässä mitään tehty"

Illasta lähdettiin sitten Ellin ja Katlan kanssa jälkimetsään, omat tytöt oli kans tietenkin mukana. Elli sai houkuteltua Tuijan ja Vilunkin mukaan, joten treffattiin Jaamankankaalla. Sitä ennen Elli ehti tallata jäljen Vilulle ja Rinille, minä tallasin sitten jäljen Katlalle ja Nevelle.

Neve pääsi jäljestämään ensin. Taukoa on ollut nyt vajaa viikko, ja se on selkeästi tehnyt Nevelle hyvää. Jäljelle tuli mittaa varmaan vähän vajaa 200m, kaksi 90 asteen kulmaa, muuten niin suoraa pätkää mitä nyt metsässä pystyy tallaamaan. Nameja reilummin kulmissa, muuten vaihtelevilla väleillä. Loppupalkkarasian päälle jätin kokeeksi kepin.

Neve jäljesti hienosti ja keskittyneesti. Sen häntä heilui hiljaa puolelta toiselle eikä se enää pyrkinyt vanhaan tapaan palaamaan jäljellä takaisin. Pari mutkaa se oikaisi, jonka jälkeen se aina herkemmin yrittää tulla jäljellä taaksepäin. Kulma ei tällä kertaa Neveä häirinnyt, se harhaantui jäljeltä vain kerran viimeisellä 20-metrisellä, jolloin jälki meni kuivan oksakasan päältä. Neve selvitti tilanteen itse ilman mun apua ja jäljesti hienosti loppupalkalle saakka. Kepin se sivuutti huomiotta, ja kun purkin kansi ei huonon palvelun takia auennut heti, se alkoi kaluta sitä itse auki ;)

Välissä ajettiin vielä Katlan ja Vilun jäljet, Rini ajoi omansa viimeisenä. Se ehti vanheta suunnilleen tunnin. Annoin Ellille vapaat kädet jäljen mallin kanssa, mutta halusin sinne kuusi keppiä ja ainakin kaksi 90 asteen kulmaa.

Rini on nyt ollut tauolla jäljestyksestä kolmisen viikkoa, mutta tauko on tehnyt hyvää Rinillekin. Rini lähti vihjesanalla etsimään hienosti jälkeä ja pääsikin sen jäljille aivan itse. Rini menee Neveä huomattavasti vauhdikkaammin jäljellä, mutta se saattaa johtua ihan siitäkin, että Neven jäljellä on vielä nameja - Rinin taas ei. Ensimmäisellä vähän päältä 50 m suoralla ei ollut keppejä. Pienen mutkan jälkeen eteen sattui keppi, Rini merkkasi sen ja lähti jatkamaan jäljestystä kepin suuhun poimittuaan. Jouduin vähän vinkkaamaan sille, että kepin vois tuoda mulle. Palkkasin kourallisella makkaraa. Välipalkkaus motivoi Riniä selvästi, ja neiti lähtikin innoissaan jatkamaan jäljestystä. Toinen keppi oli ensimmäisestä n. 20-30m päässä, ja se nousi myös hyvin. Jouduin taas muistuttamaan, että keppi kuuluu tuoda mulle. Vähän matkan päässä oli taas keppi, mutta se ei ollut perujaan minulta. Rini jätti kepin nostamatta ja jatkoi matkaa. Nostin kepin, ja myöhemmin paljastuikin, että jäljentekijältä oli mennyt meidän ja Vilun kepit vähän sekaisin ;) Loput kepit nousivat ongelmitta ja jälki ajettiin hyvin. Taisi sille tulla pituuttakin sellainen 150 m, joten olin pituuteenkin oikein tyytyväinen. Kyllähän siellä edelleen hakukoiran työskentely näkyy, kun Rini ottaa herkästi ilmasta apuja, mutta sitä nyt tuskin koiran työskentelystä koskaan pois saa.

Jäljenajon jälkeen tehtiin lyhyt esineruutusessio. Elli treenasi Katlan kanssa, mutta Rini alkoi huutaa autossa innosta, kun näki mun pitelevän Katlaa ja Ellin juoksevan metsään villasukan kanssa. Tehtiin lopuksi Rininkin kanssa villasukan etsintä.

Treenien jälkeen suuntasimme taas Kaunislahdelle uimaan. Vesi oli vilpoisaa, ilmeisesti tuuli on sekoittanut vettä sen verran, että kylmä ja lämmin vesi sekoittuivat keskenään. Hyvin siellä silti malttoi porskutella ja viilentää oloaan jokusen tovin. Tytöt uivat innokkaasti, nyt ollaan opeteltu rauhallista uintia mamman kanssa. Rini on niin kova jahtaamaan aaltoja ja erityisesti pärskeitä, että se hyvin herkästi ui päälle, jos ei pidä varaansa (ja kaikki varmaan tietää, kuinka ikävälle koiran kynsäisy tuntuu vedessä).

Kotona tytöt saivat ruuan ja ruokailun jälkeen on ollut hiljaista. Neveltä istuminen ja odottaminen ennen ruokailua alkaa jo sujua, joten vaihdoin istumisen maahanmenoon. Ensimmäisenä iltana jouduin auttamaan sen hyvinkin useasti maahan, kun Neve ei meinannut millään kestää paikallaan, mutta tänään se malttoi odotella jo yhdellä käskyllä. Paljonhan se tarvitsee vielä varsinaiseen maahanmenoon apuja, mutta se neidille tässä vaiheessa vielä sallittakoon ;)