Sovittiin Tuijan kanssa jo viime viikolla treenit lauantaille, joten tänään sitten tokoiltiin. Mentiin meille uuteen paikkaan - Kanervalan koulun kentälle.

Otin Rinin ensin paikkamakuuseen kaveriksi Vilun kanssa. Kivasti meni, tein tottismuotoisena, eli seisoin selkä koiraan päin n. 30 askeleen päässä.

Päivän teemana luoksetulo ja eteenlähetys, kun niissä meillä eniten on tekemistä. Kävin ihan ensin viemässä kentän päähän Rinin kanssa kupin, jonne paloittelin muutaman nakin. Kuppi jäi sinne viimeistä eteenlähetystä varten.

Aloitettiin luoksetulolla. Otin liikkeestä maahanmenon, kävelin kolmisenkymmentä askelta eteenpäin ja käännyin. Kutsuin Rinin luokse, mutta vauhti himmasi. Otin seuraavan luoksetulon suoraan ilman maahanmenoja. Kädessä mulla oli narupallo, jolla vähän leikittelin Rinin kiusaksi sen odotellessa kutsua. Kun kutsuin, sitä kaipaamaani vauhtia alkoi löytyä. Palkkasin heittämällä lelun ja kehuin kovasti. Toiseen luoksetuloon pallo pysyi näkymättömissä, mutta se ei vaikuttanut vauhtiin - se oli edelleen hyvä. Siitä palkkasi koiran oikein mielellään ;)

Sitten eteenlähetyksiä. Mietin opetustapaa tänään pitkään ennen treeneihin lähtöä. Todennäköisesti lähden tekemään sitä niin, että treenaan lähetyksen pituutta ja vauhtia erikseen ja yritän vähitellen yhdistää. Sain Rinille ruutuun vauhtia, kun heitin lelun sen perään. Tein pari eteenlähetystä samalla tavalla. Rini lähti hyvin, mutta eihän se pk-kisoja ajatellen mene tarpeeksi pitkälle. Vauhti oli kuitenkin hyvä. Pituutta ajatellen olinkin jättänyt sen kupin kentän reunaan. Ennen lähetystä sille muistutin Rinille, että herkkukuppi odottaa muuten tuolla kentän reunassa. Rinin innosta kertoi jotain, että se olisi sinkaissut sille suoraan ilman seuraamisosiota. Vaadin kuitenkin seuraamisen myös, ja kun lähetin, Rini ampaisi matkaan kuin tykinsuusta ja piti vauhdin yllä kupille asti. Sen maahanmenon suhteen olen luottavainen, että Rini sen tekee kokeessa, vaikken sitä erikseen treenaisi. Katsotaan nyt, miten treenit edistyy.

Nevekin pääsi tekemään pikkujuttuja. Se on saanut lempinimen Touhottaja, kun se on aina niin tohkeissaan, vaikkei se ehkä vielä treenaamisen päälle mitään ymmärrä. Tein Neven kanssa perussettiä: sivulletuloa, maahanmenoja ja lyhyitä pätkiä paikallaoloja, noutoa narupallolla, vähän seuraamista. Pallo on sille namia selkeästi mieluisampi, vaikka kyllä se namiakin syö. Yritin opettaa Nevelle myös paria temppua (koppi ja pujottelu jalkojen välissä). Kopin Neve oivalsi melko hyvin, mutta pujottelun eteen taidetaan tehdä töitä vielä jatkossakin ;)